Kari Heikkilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kari Heikkilä
Henkilötiedot
Syntynyt10. tammikuuta 1960 (ikä 64)
Kangasala
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Seura
Seura Ilves
Tehtävä urheilutoimenjohtaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1979–1994
Seurat Ilves (SML)
Luleå HF (Elitserien)
SHC Fassa (Serie A)
Valmennusura
Vuodet 1994–2018
Seurat IF Sundsvall (1994–1996)
Bodens IK (1996–1997)
HPK (1997–1998)
Vaasan Sport (1998–2001)
Oulun Kärpät (2001–2004)
Lokomotiv Jaroslavl (2004–2005)
Espoon Blues (2005–2007)
Lokomotiv Jaroslavl (2007–2010)
Metallurg Magnitogorsk (2010–2011)
Valko-Venäjä (2011–2012)
Dinamo Minsk (2012)
Neftehimik (2014)
Dinamo Riika (2015–2016)
Ilves (2016)
Lukko (2016–2017)
Saryarka Karaganda (2018)

Kari Heikkilä (s. 10. tammikuuta 1960 Kangasala) on suomalainen entinen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkilä edusti SM-liigassa pelaajana Ilvestä[1], ulkomailla hän pelasi muun muassa Luulajassa ja Fassassa Serie A:ssa.

Pelaajauransa jälkeen Heikkilä aloitti valmennusuransa vuonna 1994 Ruotsissa, jossa valmensi Sundsvallissa ja Bodenissa. Sieltä hän tuli Suomeen, jossa valmensi HPK:ta ja Vaasan Sportia ennen siirtymistään Kärppien peräsimeen kaudeksi 2000–2001. Heikkilä valmensi Kärpät Suomen mestaruuteen kaudella 2003–2004 ja hänet palkittiin SM-liigan parhaan valmentajan Kalevi Numminen -palkinnolla. Kaudella 2004–2005 Heikkilä luotsasi Venäjän liigan Lokomotiv Jaroslavlia. Venäjän vierailun jälkeen Heikkilä valmensi kaksi kautta Espoo Bluesia, mutta ei päässyt seurajohdon kanssa sopimukseen, joten palasi Jaroslavliin. Heikkilän johdolla Lokomotiv selvisi finaaliin 2008 ja 2009, mutta hävisi molemmilla kerroilla. Heikkilä sai kunnian toimia Venäjän liigan tähdistöottelussa KHL:n parhaista ulkomaalaispelaajista muodostetun ns. "Jagrin joukkueen" valmentajana.[2] Heikkilä irtisanottiin yllättäen helmikuussa 2010 Lokomotivista.[3]

Huhtikuussa 2010 Heikkilä solmi kahden kauden sopimuksen KHL-joukkue Metallurg Magnitogorskin kanssa.[4] Magnitogorsk selvisi KHL:n itäisen konferenssin finaaliin 2011, mutta seura ei jatkanut sopimusta.[5] Elokuussa 2011 Heikkilä siirtyi Valko-Venäjän jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella ja huhtikuussa 2012 hänestä tuli myös Dinamo Minskin päävalmentaja. Molemmat pestit päättyivät potkuihin seuraavana syksynä.[6] Heikkilä toimi KHL-joukkue Neftehimikin päävalmentajana maaliskuusta 2014 lähtien, mutta sai potkut saman vuoden lokakuussa.[7]

Heinäkuussa 2015 Heikkilä palasi KHL:ään, kun Dinamo Riika palkkasi hänet seuran päävalmentajaksi.[8] Dinamon peliesitykset Heikkilän alaisuudessa olivat vaisuja ja pudotuspelipaikan karatessa yhä kauemmas seurajohto erotti hänet tammikuun alussa 2016. [9]

Heikkilä siirtyi tammikuussa 2016 Tampereen Ilvekseen korvatessaan kesken kauden Tuomas Tuokkolan päävalmentajana loppukauden mittaisella sopimuksella.[10]

Marraskuussa 2016 Heikkilä siirtyi Rauman Lukon päävalmentajaksi korvaamaan loppukaudeksi Juha Vuorta. Lokakuussa 2017 Ilves ilmoitti palkanneensa Heikkilän joukkueen urheilutoimenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän osallistuu myös Ilveksen juniorijoukkueiden taustatöihin.[11] Heikkilän sopimus Ilveksen kanssa päättyi maaliskuun 2018 lopussa, eikä hän jatkanut tehtävässään.[12]

Heikkilä sai potkut venäläisestä VHL-joukkue Saryarka Karagandasta lokakuussa 2018 yhdeksän pelin jälkeen, joista seura voitti kolme.[13] Sittemmin Heikkilä ei ole valmentanut missään ja on ilmoittanut lopettaneensa valmennusuransa.[14]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kari Heikkilä
  2. ↑ Kari Heikkilälle kunniatehtävä Venäjän liigassa 7.1.2009. Iltasanomat. Viitattu 26.2.2009.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Yllätyspotkut: Kari Heikkilä ulos Jaroslavlista mtv3.fi. 5.2.2010. MTV MEDIA. Viitattu 5.2.2010.
  4. ↑ Kari Heikkilän Magnitogorsk-pesti varmistui 28.4.2010. Yle Urheilu. Viitattu 19.5.2010.
  5. ↑ KHL: Kari Heikkilä ei jatka Metallurgissa 15.5.2011. Jatkoaika.
  6. ↑ Kari Heikkilä ulos myös Valko-Venäjän maajoukkueesta 18.11.2012. Jatkoaika.
  7. ↑ KHL täräytti kaksi valmentajauutista 10 minuuttiin: Rautakorpi Habarovskiin – Heikkilälle potkut 16.10.2014. Yle Urheilu. Viitattu 7.7.2015.
  8. ↑ KHL:n Dinamo Riika värväsi suomalaisen valmentajan 6.7.2015. MTV Urheilu. Arkistoitu 8.7.2015. Viitattu 13.1.2016.
  9. ↑ Dinamo Riika antoi potkut Heikkilälle ja Helmiselle 7.1.2016. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 12.1.2016. Viitattu 13.1.2016.
  10. ↑ Ilveksen päävalmentaja vaihtuu – Kari Heikkilä ottaa vetovastuun Ilves. 12.1.2016. Arkistoitu 7.8.2016. Viitattu 12.1.2016.
  11. ↑ Seppä, Lassi: Kari Heikkilästä Ilveksen urheilutoimenjohtaja Jatkoaika.com. 19.10.2017. Viitattu 19.10.2017.
  12. ↑ Kari Heikkilä jättää Ilveksen – uutta urheilutoimenjohtajaa ei palkata
  13. ↑ Tämän hullummaksi ei touhu voi enää mennä! Kari Heikkilä avautuu älyttömästä pestistä, suunnitteli pakoa toisen suomalaisen kanssa jo ennen potkujaan iltalehti.fi. Viitattu 15.10.2018.
  14. ↑ Näin Minskissä asunut Kari Heikkilä luonnehtii valkovenäläisiä ihmisiä – huomasi selkeän eron venäläisiin verrattuna Ilta-Sanomat. 19.8.2020. Viitattu 19.8.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Jukka Rautakorpi 		Kalevi Numminen -palkinnon voittaja
2004 		Seuraaja:
Kari Jalonen
Edeltäjä:
Hannu Kapanen 		HPK:n päävalmentaja
1997 		Seuraaja:
Alpo Suhonen
Edeltäjä:
Jukka Jalonen 		Vaasan Sportin päävalmentaja
1998–2000 		Seuraaja:
Pekka Santanen
Edeltäjä:
Juhani Tamminen 		Oulun Kärppien päävalmentaja
1/2001–2004 		Seuraaja:
Kari Jalonen
Edeltäjä:
Pekka Rautakallio 		Bluesin päävalmentaja
2005–2007 		Seuraaja:
Petri Matikainen
Edeltäjä:
Tuomas Tuokkola 		Ilveksen päävalmentaja
2016 		Seuraaja:
Karri Kivi
Edeltäjä:
Juha Vuori 		Lukon päävalmentaja
2016–2017 		Seuraaja:
Pekka Virta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kari_Heikkilä&oldid=22065766”