Karjaan taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjaan taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Saksalaisia sotilaita Karjaan asemalla taistelun jälkeen.
Saksalaisia sotilaita Karjaan asemalla taistelun jälkeen.
Päivämäärä:

6. huhtikuuta 1918

Paikka:

Karjaa

Lopputulos:

saksalaiset valtasivat paikkakunnan

Osapuolet

Saksan keisarikunta Saksan Itämeren-divisioona

punakaarti

Komentajat

Rüdiger von der Goltz
Konrad Wolf
Adolf Hamilton

Vahvuudet

n. 900

n. 1 000

Tappiot

9 kaatunutta

Karjaan taistelu oli 6. huhtikuuta 1918 Karjaalla käyty Suomen sisällissodan taistelu, jossa olivat vastakkain Saksan Itämeren-divisioona ja Länsi-Uudenmaan punakaarteja. Se oli ensimmäinen taistelu, johon kolme päivää aikaisemmin Hangossa maihinnousseet saksalaiset Suomessa osallistuivat.

Saksalaisten tarkoitus oli päästä Helsingin ja Turun väliselle rantaradalle ja jatkaa sitä pitkin etenemistään kohti Helsinkiä.[1] Punaiset olivat vetäytyneet Karjaalle,[2] joten saksalaiset saivat Hangon ja Tammisaaren haltuunsa ilman taisteluja. Karjaalla kohdattu ankara vastarinta tulikin suurena yllätyksenä, mutta he onnistuivat lopulta valtaamaan paikkakunnan. Saksalaiset jatkoivat etenemistään Lohjan ja Kirkkonummen kautta Espooseen ja sieltä edelleen Helsinkiin, joka vallattiin 10.–14. huhtikuuta käydyissä taisteluissa.[3]

Joukot ja tappiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rüdiger von der Goltzin alaisesta Itämeren-divisioonasta taisteluun osallistui 11. polkupyöräkomppania sekä yksi pataljoona ja yksi tykkipatteri eversti Konrad Wolfin komentamasta 95. reservijalkaväkiprikaatista, vahvistuksenaan ruotsalaisen majuri Adolf Hamiltonin johtama saksalaisosasto.[4]

Karjaalle oli koottu noin 1 000 punakaartilaista lähinnä Helsingistä ja ympäristökunnista. Heidän tukenaan oli kaksi panssarijunaa.[5] Suuri osa miehistä oli taistellut Lempäälän rintamalla, jossa punaiset yrittivät murtautua Tampereen saartorenkaan läpi. Joukkojen vetäminen sinetöi Tamperetta puolustaneiden punaisten kohtalon, sillä heille ei ollut enää tulossa apuvoimia.[6]

Taistelussa kaatui yhdeksän saksalaissotilasta, mutta punaisten tappioista ei ole tietoa.[7]

  1. Marjomaa, Risto: von der GOLTZ, Rüdiger 2014. Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 16.10.2016.
  2. Sotilaat ja taistelut 2000. Krepost Sveborg. Viitattu 16.10.2016.
  3. Paasivirta, Juhani: Finland år 1918 och relationerna till utlandet, s. 84. Helsingfors: Schildt, 1962. Teoksen verkkoversio.
  4. Sisällissodan taistelupaikkakortisto 23.12.2013. Arkistojen portti. Viitattu 16.10.2016.
  5. Hoppu, Tuomas: ”Valkoisten voitto”, Sisällissodan pikkujättiläinen, s. 199–207. Porvoo: WSOY, 2009. ISBN 978-951-03545-2-0
  6. Apunen, Osmo: Itsenäisen Suomen historia 1 : rajamaasta tasavallaksi, s. 248–249, 251–254. Helsinki: Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35515-7-1
  7. Suomen sotasurmat 1914-1922 Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 16.10.2016.