Karl-Erik Ekholm
Karl-Erik Ekholm | |
---|---|
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä | |
Rytin II hallitus
27.3.1940 – 4.1.1941 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 10. elokuuta 1896 Vaasa |
Kuollut | 14. huhtikuuta 1975 (78 vuotta) Kuusankoski |
Arvonimi | Vuorineuvos (1941) Tekniikan tohtori h.c. (1949) |
Tiedot | |
Koulutus | Filosofian maisteri (1920) |
Karl-Erik Ekholm (10. elokuuta 1896 Vaasa – 14. huhtikuuta 1975 Kuusankoski) oli suomalainen poliitikko ja yritysjohtaja. Ekholm oli Rytin II hallituksessa ammattiministerinä. Hän oli ministerinä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä välirauhan aikana 284 päivää välillä 27.3.1940 – 4.1.1941.[1] Ryti kokosi sodanaikaiseen toiseen hallitukseensa sekä kansanedustajia että henkilökohtaisesti tuntemiaan asiantuntijoita eduskunnan ja politiikan ulkopuolelta. Ekholm oli yksi näistä asiantuntijaministereistä. Sodan jälkeen Ekholm ei palannut politiikkaan vaan työskenteli puunjalostusteollisuudessa.[2]
Ekholm oli koulutukseltaan kemisti; valmistui filosofian maisteriksi 1920. Ensimmäinen työpaikka oli Keskuslaboratoriossa vuosina 1920-1923. Sen jälkeen häön siirtyi Kirkniemen lasitehtaan tekniseksi johtajaksi vuosiksi 1923-1925. Kirkniemen lasitehtaan toiminnan päättymisen jälkeen Ekholm työskenteli vuodesta 1926 Ab Valkiakosken sulfiittitehtaan teknisenä johtajana ja seuraavana vuonna yhtiön isännöitsijänä. Vuosina 1932-1937 hän työskenteli Kemi Oy:n toimitusjohtajana ja 1937–1965 Kymi-yhtiön toimitusjohtajana ja metsäteollisuuden järjestötehtävissä. Hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1941[2] ja vuonna 1949 tekniikan kunniatohtorin arvo[3] .
Hänen veljensä oli Helsingin Osakepankin pääjohtaja Mauritz Ekholm.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Karl-Erik Ekholm Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ a b Karl-Erik Ekholm Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 739