Tämä on lupaava artikkeli.

Kiimingin kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiimingin kirkko
Sijainti Kirkonniementie 8
90900 Kiiminki, Oulu
Koordinaatit 65°08′08″N, 025°45′31″E
Seurakunta Kiimingin seurakunta
Rakentamisvuosi 1760
Suunnittelija Matti Honka
Materiaali puu
Istumapaikkoja 450
Tyylisuunta ulkoviisteinen ristikirkko
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Kiimingin kirkon alttariseinä

Kiimingin kirkko on Kiimingin seurakunnan ensimmäinen ja ainoa kirkkorakennus. Kirkko sijaitsee Oulussa Kiimingin kaupunginosassa, seututie 848:n lähettyvillä Kiiminkijoen etelärannalla lähellä entisen Kiimingin kunnan keskustaajamaa. Kirkon suunnittelijana pidetään Matti Honkaa, ja rakennus valmistui 1760. Siihen on tehty sen jälkeen korjaustöitä kahteen otteeseen. Kirkon lähettyville on rakennettu lisäksi kirkonseudun seurakuntakeskus. Kiimingin kirkko ympäristöineen kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiimingin kirkon suunnittelijana ja rakentajana pidetään kokkolalaista kirkonrakentajaa Matti Honkaa. Ulkoviisteinen puusta rakennettu ristikirkko valmistui vuonna 1760 ja se vihittiin käyttöön 26. heinäkuuta 1761.[2] Perimätiedon mukaan kirkon paikka määritettiin siten, että yksi kirkon rakennuspuista laitettiin ajelehtimaan Kiiminkijokea pitkin. Kirkko piti rakentaa paikalle, jonne puu jäisi kiinni.[3] Kirkko on yksi parhaiten alkuperäisen asunsa säilyttäneistä 1700-luvun puukirkoista Suomessa.[4][5] Kirkon kellotapulin on rakentanut kiiminkiläinen rakennusmestari Pentti (Bengt) Paso (10. joulukuuta 1741 – 10. lokakuuta 1820) vuonna 1777. Paso on rakentanut myös Pudasjärven kirkon, jonka suunnittelija on Carl Fredrik Adelcrantz.[6]

Kirkossa tehtiin lääninarkkitehti Gustaf Strandbergin laatimien suunnitelmien mukaan korjaustöitä vuonna 1954. Kirkko maalattiin sekä ulkoa että sisältä ja paanukatto tervattiin. Lisäksi poistettiin 1800-luvun lopulla kirkkoon lisätyt ulkoeteiset, jotka ovat nähtävissä vanhoissa valokuvissa.[7] Tätäkin suurempia kunnostustöitä tehtiin vuosina 1974–1978. Korjaustöiden pääsuunnittelijoina toimivat professori Esko Järventaus ja arkkitehti Jorma Huusko. Tuolloin uusittiin muun muassa kirkon lämmitysjärjestelmä ja valaistus.[8]

Esineistö ja maalaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon vanhimpaan esineistöön kuuluu tinainen kastemalja, joka jo rakentamisvuonna hankittiin kirkkoon Tukholmasta. Alkuvuosina kirkkoon ostettiin kirkkotekstiilejä, kirjoja ja kaksi kirkkoarkkua. Lisäksi saatiin lahjoituksina kynttilänjalkoja, lampetteja ja saarnatuolin reunaan tiimalasi. Lahjoituksena saatiin myös oululaisen taiteilijan Mikael Toppeliuksen maalaama öljyvärimaalaus Jeesus ristillä. Sen lahjoittivat Juho ja Elsa Eskola vuonna 1769.[9]

Mikael Toppelius maalasi myös kirkon alttariseinän ja koristi saarnatuolin apostolin kuvilla. Saarnatuolin maalaukset ovat tuhoutuneet. Ei ole tiedossa milloin Toppelius kirkon maalasi. Pidetään kuitenkin todennäköisenä, että Toppelius on tehnyt maalaustyöt Haukiputaan kirkon maalaamisen jälkeen, mahdollisesti 1780–luvulla. Pelkosen mukaan on myös mahdollista, että kirkon koristelu on tehty samaan aikaan kuin edellä mainittu öljyvärityö on lahjoitettu kirkolle eli 1769.[10] Alttariseinälle Toppelius maalasi liimavärein rokokookehyksin koristellun triptyykin, jossa aiheina ovat Vaskikäärme, Getsemane ja Jeesus ristillä. Triptyykin vasemmalla puolella on Mooses käsissään laintaulut ja oikealla puolella ylipappi Aaron kädessään suitsutusastia.[11]

Maalaukset restauroitiin 1970-luvun korjaustöiden osana. Työstä vastasivat pääasiassa silloinen Oulun läänin läänintaiteilija Juhani Tuominen ja hänen vaimonsa Sinikka. Museoviraston puolesta työtä valvoi konservaattori Pentti Pietarila.[12]

Hautausmaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkopihaa lienee käytetty hautausmaana kirkon valmistumisesta lähtien. Kirkon sisälle ei ole haudattu ketään, kirkkoon hautaaminen oli yleistä Kiimingin kirkkoa vanhemmissa kirkoissa.[13] Kiimingin seurakunnan uusi hautausmaa rakennettiin Jääliin ja vihittiin käyttöön 1. marraskuuta 1890. Molempia hautausmaita on sittemmin laajennettu.[14] Kirkkopihassa on 61 talvi- ja jatkosodissa kaatuneiden sankarihautaa. Sankaripatsaan Sotilaan hyvästijättö on tehnyt paikkakuntalainen kuvanveistäjä Oskari Jauhiainen[15]. Patsas paljastettiin 15. toukokuuta 1949.[16]

Puinen kellotapuli on aivan kirkon vieressä.

Seurakunnan historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka kirkko on rakennettu jo 1760, Alakiimingin kappeliseurakunta syntyi kuitenkin vasta 1781, kun kuninkaan päätöksellä kiiminkiläisille annettiin lupa vakituisen papin palkkaamiseen. Siihen asti kiiminkiläiset kävivät pääasiassa toisen Iin emäseurakunnan kappelin Haukiputaan jumalanpalveluksissa.[17] Itsenäiseksi seurakunnaksi Kiiminki pääsi senaatin päätöksellä 1858. Tuolloin Iin emäseurakunnasta erotettiin Haukiputaan ja Kiimingin kappeliseurakunnat, joista Kiiminki määrättiin emäseurakunnan paikaksi. Haukipudas ja Ylikiiminki jäivät Kiimingin kappeleiksi. Käytännössä kirkkoherrakunnaksi muuttuminen tapahtui vasta 1869 Iin kirkkoherran Calamniuksen kuoleman ja Kiimingin kappalaisen muualle siirtymisen jälkeen. Haukipudas erosi omaksi seurakunnakseen 1873 ja Ylikiiminki 1909.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pelkonen, Hannu: Kiimingin seurakunnan historia. Kuusamo: Koillissanomat Oy, 1981. ISBN 951-99350-4-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kiimingin kirkko ympäristöineen Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. ↑ Pelkonen 1981, s. 23.
  3. ↑ Kiimingin kirkko Kiimingin kunta. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 4.3.2008.
  4. ↑ Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 3. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:117, s. 96. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-55-6
  5. ↑ Lavanko, Juhani: Pohjoispohjalaisia kirkkoja 2009. KirjastoVirma. Arkistoitu 5.4.2015. Viitattu 4.9.2010.
  6. ↑ Pelkonen 1981, s. 30.
  7. ↑ Pelkonen 1981, s. 86–87, 90–91.
  8. ↑ Pelkonen 1981, s. 92–94.
  9. ↑ Pelkonen 1981, s. 26–27.
  10. ↑ Pelkonen 1981, s. 27–28.
  11. ↑ Pelkonen 1981, s. 28–29.
  12. ↑ Pelkonen 1981, s. 93.
  13. ↑ Pelkonen 1981, s. 31.
  14. ↑ Pelkonen 1981, s. 97.
  15. ↑ Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit. Sotiemme muistomerkit Pähkinäsaaren rauhasta 1323 nykypäivään 1998. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  16. ↑ Pelkonen 1981, s. 98–99.
  17. ↑ Pelkonen 1981, s. 33–36.
  18. ↑ Pelkonen 1981, s. 78–79.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiiminki
Kylät ja alueet
Muuta Kiiminkiin liittyvää
Joet ja kosket
Järvet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiimingin_kirkko&oldid=22786426”