Lappeenranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Lappeenrannan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Lappeenranta
Villmanstrand

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°04′N, 028°11′E
Maakunta Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta Lappeenrannan seutukunta
Kuntanumero 405
Hallinnollinen keskus Lappeenrannan keskustaajama
Perustettu 1649
Kuntaliitokset Lappee (1967)
Lauritsala (1967)
Nuijamaa (1989)
Joutseno (2009)
Ylämaa (2010)
Kokonaispinta-ala 1 723,57 km²
61:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 433,97 km²
– sisävesi 289,60 km²
Väkiluku 73 084
13:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys 50,97 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,6 %
– 15–64-v. 62,1 %
– yli 64-v. 24,2 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 89,9 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 9,9 %
Kunnallisvero 8,30 %
231:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Tuomo Sallinen
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kok.
 • SDP
 • Kesk.
 • PS
 • Vihr.
 • KD
 • Vas.
13
12
9
9
5
2
1
www.lappeenranta.fi

Lappeenranta (ruots. Villmanstrand) on Suomen kaupunki ja Etelä-Karjalan maakuntakeskus. Se sijaitsee Saimaan vesistöalueen etelärannan ja Venäjän rajan välisellä alueella. Lappeenrannan kaupungissa asuu noin 73 000 ja laajemmin Lappeenrannan seudulla asuu noin 88 000 henkilöä. Asukasluvultaan Lappeenranta on Suomen 13:nneksi suurin kunta ja lähikuntineen 12:sitoista suurin kaupunkialue.[2]

Lappeenrannan naapurikuntia Suomen puolella ovat Imatra, Lemi, Luumäki, Miehikkälä, Ruokolahti ja Taipalsaari. Venäjän puolella naapureina ovat Tienhaara (Seleznjovo), Enso (Svetogorsk) ja Antrea (Kamennogorsk).

Lappeenranta kuului vuoteen 1945 asti Viipurin lääniin. Vuosina 1945–1997 se kuului Kymen lääniin ja vuosina 1998–2009 Etelä-Suomen lääniin. Lappeenrannan pinta-ala oli 2022-01-01-11. tammikuuta 2022 1 723,57 km², josta 1 433,97 km² on maata ja loput 289,60 km² sisävesialueita.[1]

Lappeenranta arvioitiin vuonna 2009 Suomen suurten kaupunkien vertailussa imagoltaan neljänneksi parhaaksi. Vuoden 2008 tutkimuksessa Lappeenranta arvioitiin viidenneksi.[7] Elinkeinoelämän edustajille vuonna 2011 tehdyssä kyselyssä Lappeenranta sijoittui imagoltaan 17. kaikkiaan 34 suomalaisen kaupungin joukosta.[8]

Lappeenranta sai maailmanlaajuista näkyvyyttä, kun kaupunkiin sijoittuvan rikossarja Sorjosen oikeudet myytiin 40 maahan. Sarjaa kuvattiin Lappeenrannassa vuosina 2015–2019.[9]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kaupungin perustamista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhan Lappeen kirkon muistomerkki Lappeenrannan linnoituksessa.

Kauskilan kylä eli nykyinen Karhunkylä sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta etelään. Siitepölytutkimuksessa on havaittu, että Lappeen ydinalueilla Kauskilassa on asuttu jatkuvasti ainakin ajanlaskun alusta nykypäivään asti.[10] Kauskilan ruumiskalmisto on tunnettu ristiretkiaikainen ja keskiaikainen muinaisjäännös. Lappeen pitäjä perustettiin 1300-luvulla lähde?. Pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa. Siellä sijaitsi myös pitäjän kirkko, Kauskilan kappeli. Pitäjä ulottui Saimaan etelärannalle.

Lappeen pitäjään kuuluneella Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen matkustajasatama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Sijainti oli liikenteellisesti edullinen. Kaupunkiin ja sitä ennen markkinapaikalle tuotiin tervaa ja muita markkinatuotteita laajalta alueelta. Niemellä sijaitsi myös Lappeen kirkko, joka on merkitty maanmittarin 1640-luvulla tekemään Lappeen karttaan. Varhaisesta kirkosta on nykyään jäljellä vain muistomerkki Linnoituksessa. Uusi kirkko rakennettiin myöhemmin Linnoituksen ulkopuolelle.

Lappeenrannan perustaminen ja Ruotsin vallan aika vuoteen 1743

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe

Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti silloinen Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649, ja samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet kuningatar Kristiinalta, joka allekirjoittaessaan perustamisasiakirjaa antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand.[11][12] Varsinaisen kaupungiksi julistamisen suoritti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Lappeenranta perustettiin maakaupungiksi. Kaupungin porvarit saivat harjoittaa kauppaa muiden maakaupunkien ja tapulikaupunkien, kuten Viipurin, kanssa. Suoraan ulkomaankauppaan heillä ei ollut lupaa.

Kaupungin pinta-ala perustamisvaiheessa oli 1,1 km² käsittäen lähinnä Saimaaseen työntyvän harjanteen nykyisen Linnoituksen alueella.lähde? Asukkaita kaupungissa oli muutama sata. Varhaisen kaupungin rakennukset olivat kaikki puusta, ja ovat sittemmin kaikki tuhoutuneet. Hattujen sodan Lappeenrannan taistelussa 23. elokuuta 1741 venäläiset joukot valtasivat kaupungin.[13]

Venäjän keisarikunnan aika 1743–1811

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsille tappiollinen Hattujen sota päättyi Turussa 1743 solmittuun rauhaan. Lappeenrannan, Haminan ja Olavinlinnan (Savonlinna) linnoitukset jäivät Venäjän keisarikunnan puolelle. Alueelle perustettiin vuonna 1744 Viipurin kuvernementti, joka koostui Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon lääneistä. Alueen nimitykseksi yleistyi Suomen sodan 1808–1809 aikaan Vanha Suomi, erotukseksi Uudesta Suomesta, jota venäläiset olivat liittämässä keisarikuntaan. Lappeenrannasta tuli Kyminkartanon läänin keskus, johon sijoitettiin lääninhallinnosta vastaava käskynhaltija.

Venäjän keisarinna Katariina II uudisti kaupunkihallintoa. Porvarisoikeudet vapautettiin, jolloin kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta soveltui alueensa keskukseksi; sinne voitiin vaivattomasti vesireittejä pitkin kuljettaa veroviljaa myös alueen pohjoisosista. Osa viljasta oli tarkoitettu linnoituksessa olleiden venäläisten yksiköiden tarpeisiin, loput kuljetettiin talvisin Viipuriin, jossa kruunulla oli suuret viljavarastot.

Paavali I:n noustua valtaistuimelle hän kumosi ensi töikseen Katariinan byrokraattiseksi ja kalliiksi osoittautuneen paikallishallintojärjestelmän. Kaupungin virastojen ja virkamiesten määrää vähennettiin, ja vasta Vanhan Suomen liittämistä seuranneina vuosina 1810-luvun lopulla kaupunki sai taas ruotsalaisen hallintomallin porvarisoikeuksineen ja käsityöläisten kiltoineen.

Taloudellisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa: sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat syyskuussa kahdesti järjestettävät Lappeen markkinat kärsivät. Tervan vienti taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti, ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten[selvennä] talonpoikien yhteydet Viipuriin. Vasta 1784 kauppapakko kumottiin, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen. Viipuriin rahdattiin sahatavaraa, viljaa, voita ja talia, ja sieltä tuotiin pääasiassa suolaa.

Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli erityisesti 1790-luvulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen erottaminen omille alueilleen. Vuorovaikutusta oli kuitenkin runsaasti, kun kansallisuudeltaan ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa. Samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista, joita viiveellä seurattiin myös Saimaan rannalla.

Autonomian aika 1812–1917

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1892 asemakaavaan eli niin sanottuun keisarinkaavaan pohjautuva Lappeenrannan kartta vuodelta 1894. Kartasta erottuvat muun muassa viisi kaavoitettua kaupunginosaa, rakuunarykmentin alue, leirialueet, rautatieasema, hautausmaat ja eteläisiä esikaupunkeja.

Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 muun Vanhan Suomen lailla autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni kaupunki sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan: kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210. Asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.

Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrantaan ja Lappeelle perustettiin muutamia pieniä teollisuuslaitoksia eli manufaktuureja. Paikkakunnalla toimi esimerkiksi saviastiatehdas ja öljynjalostamo, sekä viinatehdas. Yhteiskunnan muuttuminen alkoi näkyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi teollisuuslaitoksia, kuten Kaukaan tehdas, Lauritsalan saha ja myöhemmin Chymoksen elintarviketehdas entisen korkkitehtaan paikalle. Myös liikenneyhteydet paranivat rautatien ja kanavan vaikutuksesta.

Elokuussa 1887 Lappeenrannassa pidettiin Suomen ensimmäinen yleinen yksityinen pappeinkokous.[14]

Itsenäisyyden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittiset vastakkaisuudet kansan keskuudessa syntyivät helmikuun manifestiin (1899) suhtautumisen ja suurlakon (1905) myötä. Lakon jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit eli kansalliskaartit, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen työväenmiliisistä tuli punakaarti. Tämän vastavoimaksi perustettiin suojeluskuntia. Lappeenrannassa punakaartin rykmentti perustettiin 11. marraskuuta 1917. Osapuolten välillä käytiin yhteenottoja, ja punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan rautatieasemat vuoden 1918 alussa haltuunsa suojatakseen asejunien kulkua.[15]

Lappeenrannassa väkivaltaisuudet ajoittuivat sodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Huhtikuun lopulla punaiset suorittivat joukkomurhia. Valkoisten Karjalan 3. rykmentti otti kaupungin haltuunsa 26. huhtikuuta kapteeni Unio Sarlinin johdolla, minkä jälkeen he aloittivat joukkomurhat. Sodan jälkeen kaupunkiin organisoitiin 13. toukokuuta Lappeenrannan sotavankileiri, jonka vankeja teloitettiin mielivaltaisesti. Sisällissota jätti kaupunkiin muun maan tavoin pitkäaikaisen trauman ja katkeruuden.[15][16]

Lappeenranta nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvulla kehitetty lappeenrantalainen perinneruoka nimettiin vedyksi Taimi Laakon kahvikioskissa kauppatorilla.

Nykyinen Lappeenranta on kasvanut kuntaliitosten (Lappeen kunta ja Lauritsalan kauppala 1967, Nuijamaan kunta 1989, Joutsenon kaupunki 2009, Ylämaan kunta 2010) myötä 1756 neliökilometrin laajuiseksi rajakaupungiksi, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 70 kilometriä.

Viipurin jäätyä Venäjän puolelle on Lappeenrannasta tullut karjalaisen heimon vara-Viipuri. Karjala-lehti muutti Viipurista jatkosodan jälkeen Lahden kautta Lappeenrantaan. Lappeenranta pitää yllä Viipurin kulttuuriperintöä. lähde?

Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakunnan elinkeinoelämän ja moni-ilmeisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavara- ja henkilöliikenteen keskuksen, jossa kansainvälisyys kuuluu arkeen. Lappeenrannalle tärkeää on myös teollisuus, suurimpiin työnantajiin kuuluvat UPM-Kymmene, Outotec, joka osti teollisuussuodattimia valmistaneen Laroxin 2009,[17] ja Metsä Fibre Joutsenossa.

Lappeenrannan keskustaajama-alue jakautuu kolmeen suurempaan keskukseen: pääkeskukseen sekä idässä Lauritsalaan ja lännessä Sammonlahteen. Pienempiä keskuksia ovat Voisalmi pohjoisessa ja Mäntylä-Myllymäki etelässä. Keskustaajamassa asuu noin 80 prosenttia kaupungin väestöstä ja 20 prosenttia laajalla maaseutumaisella alueella keskustaajaman ulkopuolella.

Lappeenrannan rakuunat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakuunakillan perinneosasto lippujuhlan päivän paraatissa Lappeenrannassa kesäkuussa 2014.

Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväen joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti keisarin asetuksella 17. huhtikuuta 1889. Lappeenranta valittiin hyvän ilmastonsa ja kulkuyhteyksien ansioista. Kaupunginvaltuusto myönsi korvauksetta joukko-osastolle maa-alueen kaupungin laidalta. Lappeenrannan varuskuntaan rakennettiin punatiiliset kasarmit. Vuonna 1901 keisarin asevelvollisuuslain myötä rakuunarykmentti lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin Suomenmaalainen rakuunarykmentti. Uudenmaan rakuunarykmentti siirrettiin vuonna 1921 Lappeenrantaan ja mallia 1922 olevat rakuunaunivormut tulivat tunnetuiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Myös Hämeen Ratsurykmentti oli ennen sotia sijoitettuna kaupunkiin. Uudenmaan Rakuunapataljoona toimi itsenäisenä joukko-osastona vuoteen 1989 ja Rakuunaeskadroona Maasotakoulun alaisuudessa vuoteen 2016 saakka. Ratsuväen perinteitä Lappeenrannassa ylläpitää nykyään Rakuunasoittokunta.

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2017 tilanteen mukainen.

Lappeenrannan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 68 814
1985
  
 69 112
1990
  
 68 662
1995
  
 69 850
2000
  
 70 587
2005
  
 71 435
2010
  
 71 982
2016
  
 72 872
2020
  
 72 667
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2022 lopussa Lappeenrannassa oli 72 650 asukasta, joista 65 360 asui taajamissa, 6740 haja-asutusalueilla ja 550:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lappeenrannan taajama-aste on 90,7 %.[19] Lappeenrannan taajamaväestö jakautuu seitsemän eri taajaman kesken:[20]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2022)
1 Lappeenrannan keskustaajama* 56 446
2 Joutsenon taajama 6 601
3 Imatran keskustaajama* 1 397
4 Ylämaan kirkonkylä 389
5 Hytti 295
6 Nuijamaa 205
7 Iitiä* 38

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Korvenkylä ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on osa Imatran keskustaajamaa, joka ulottuu pääosin Imatran kaupungin ja pieneltä osin myös Ruokolahden kunnan alueelle.[19] Lappeenrannan keskustaajaman asukkaista kolme asuu Taipalsaaren kunnan puolella. Iitiän taajama ulottuu pääosin Lemin kunnan alueelle.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lappeenrannan ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −4,0 −3,8 0,9 7,9 15,3 19,6 22,4 20,3 14,5 7,1 1,7 −1,5 ka. 8,4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −9,4 −9,6 −6,1 −0,6 5,1 10,1 13,2 11,9 7,3 1,9 −2,3 −6,1 ka. 1,3
Vrk:n keskilämpötila (°C) −6,7 −6,9 −2,7 3,5 10,2 14,9 17,8 15,9 10,7 4,5 −0,4 −4,0 ka. 4,7
Sademäärä (mm) 44 35 34 29 41 57 71 73 58 64 58 49 Σ 613
Sadepäivät (d) 11 9 8 7 7 10 10 10 9 11 12 12 Σ 116
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−4,0
−9,4
−3,8
−9,6
0,9
−6,1
7,9
−0,6
15,3
5,1
19,6
10,1
22,4
13,2
20,3
11,9
14,5
7,3
7,1
1,9
1,7
−2,3
−1,5
−6,1
S
a
d
a
n
t
a 		44
35
34
29
41
57
71
73
58
64
58
49


Kaupunginosat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lappeenrannan alueellinen jako

Lappeenranta jakautuu alueellisesti keskustaajaman 48 kaupunginosaan, Joutsenoon, Korvenkylään, Nuijamaahan ja Ylämaahan[21] sekä ympäröivään maaseutuun, jolla on lukuisia kyliä.

Lappeenrannan satama kuvattuna linnoituksen mäeltä.

Matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saimaan kanava

Lappeenrannalla on värikäs historia kahden erilaisen kulttuurin rajakaupunkina. Lappeenrannan menneisyys näkyy parhaiten kaupungin vanhimmassa osassa Linnoituksessa, jossa sijaitsevat kaupungin museot, kujat, galleriat ja käsityöläisten työtilat. Linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Etelä-Karjalan museossa on mittava kokoelma Viipurin historiaa mukaan lukien kaupungin pienoismalli. Saimaan kanavan toimintaan voi tutustua myös kuivalla maalla Kanavamuseossa tai seuraamalla sivusta sulutusta.

Lappeenrannan linnoituksen vieressä sijaitsee Lappeenrannan satama. Matkustajasatamasta lähtevät risteilyt Saimaalle ja Saimaan kanavaa Viipuriin. Satamassa on kesäisin paljon erilaisia huvialuksia, ja satamassa on myös kaksi ravintolalaivaa, S/S Suvi-Saimaa ja S/S Prinsessa Armaada,[22] jotka molemmat ovat Saimaalla liikennöineitä höyrylaivoja. Satamassa on myös järjestetty Saimaan höyrylaivojen tapaaminen, Saimaan höyrylaivaregatta kesällä 2006.

Myös henkilöliikenne rajan yli on vilkasta. Lappeenrannasta on tullut muun muassa venäläisille suosittu ostospaikka ja matkailukeskus. Lappeenrannan tax-free-myynnin volyymi on Suomen toiseksi suurinta heti Helsingin jälkeen. Tax-free-myynnin arvo Lappeenrannassa vuonna 2011 oli 76,5 miljoonaa euroa[23] ja kaupungin osuus koko Suomen myynnistä oli noin 30 prosenttia.[24] Marraskuussa 2011 Lappeenrannan Rauhassa vietettiin Holiday Club Saimaa -kylpylähotellin avajaisia.[25]

Lappeenrannan vesitorni yöllä valaistuksessaan.

Lappeenrannassa sijaitsee Suomen vanhin, vuonna 1918 perustettu lentokenttä. Lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja sieltä lennetään muun muassa charter- ja reittilentoja. Lappeenrannan lentoasema on ollut maakunnan omistuksessa 1.1.2016 lähtien.[26]

Lappeenrannan ilmailuyhdistys ry (perustettu vuonna 1935) on järjestänyt useita suuria, kansainvälisiä lentonäytöksiä vuosien kuluessa, muun muassa heinäkuussa 2005, jolloin yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan sekä myös vuonna 2013.

Lappeenrannan vesitorni on näkyvä maamerkki.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Karjalan museo
Galleria Pihatto elokuussa 2015

Taidegallerioista ja -museoista merkittävimmät ovat Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo, jotka sijaitsevat linnoituksessa. Kulttuuri- ja taidetila ry ylläpitää omaa galleriaansa kaupungin omistamassa Galleria Pihatossa Lappeen vanhan pappilan pihapiirissä. Linnoituksessa sijaitsee myös pienempiä gallerioita sekä taiteilijoiden työhuoneita.

Kirjailija Laila Hirvisaari on kirjoittanut lukuisia Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista kertovia romaaneja, joista ensimmäinen, Lehmusten kaupunki, ilmestyi vuonna 1972. Laila Hirvisaari on asunut yli 30 vuotta Lappeenrannan seudulla.[27]

Lappeenrannassa pitää kotipaikkaansa moni muukin kulttuurialalla toimiva yhdistys. Näistä mainittakoon esim. Etelä-Karjalan klassinen kuoro ry (entinen Etelä-Karjalan maakuntakuoro ry), Etelä-Karjalan orkesteriyhdistys ry, Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry, Karjalan lauluveikot ry, Korutaideyhdistys ry, Lappeenrannan nuorisosirkus ry, Lappeenrannan Taideyhdistys ry sekä Teatteriyhdistys KESY ry.

Lappeenrannassa on tapahtuma- ja kulttuuritalo Kulttuuritila Nuijamies, jonka ohjelmistoon kuuluu teatteri, elokuva, stand up ja musiikki. Sitä ylläpitää Kulttuuritila Nuijamies ry.

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannassa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Lappeenrannassa kolme kertaa: 1909, 1936 sekä 1969.[28]

Kesäisin järjestettäviä populaarikulttuurin tapahtumia ovat olleet muun muassa Linnoituksen yö. Maan suurin lasten ja nuorten kansantanssitapahtuma Kalenat järjestetään joka toinen kesä Lappeenrannassa. Lappeenrannassa järjestetään vuosittain nuorisotapahtuma Kaamospuhallus.

Teatteri ja elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lappeenrannan kaupunginteatteri sijaitsee nykyään kauppakeskus IsoKristiinan kolmannessa kerroksessa (kuva toisesta kerroksesta).

Lappeenrannan kaupunginteatteri on ammattiteatteri, jonka yleisöpohja ulottuu Etelä-Karjalasta pääkaupunkiseudulle. Vuodesta 2016 alkaen teatteri toimii kahdella näyttämöllä kauppakeskus IsoKristiinan laajennusosassa.[29] Teatteri tuottaa 5–7 ensi-iltaa vuosittain. Ohjelmisto kattaa yleisön eri ikäryhmät ja teatteritarjonnan koko kirjon kantaesityksistä ulkomaisiin ja kotimaisiin esityksiin, musiikkiteatteriin ja lastenteatteriin. Ohjelmistoa rikastuttavat lisäksi lukuisat vierailuesitykset.

Lappeenrannan kesäteatteri toimii linnoituksessa.[30] Kaupungissa toimii myös vuonna 1998 perustettu ensisijaisesti yliopistossa opiskeleville tarkoitettu Lappeenrannan ylioppilasteatteri ActI. Pienempien töiden lisäksi teatteri tuottaa vuosittain yhden kokoillan näytelmän.[31]

Lappeenrannassa toimii Finnkinon neljäsalinen elokuvateatteri kauppakeskus Isokristiinan kolmannessa kerroksessa.

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotiteollisuus linnoituksen Rakuuna Rockissa vuonna 2014.

Lappeenrannan kaupunginorkesteri on 21 päätoimisen ammattimuusikon muodostama täyskunnallinen pieni sinfoniaorkesteri, jonka taiteellinen johtaja on kapellimestari Vytautas Lukočius. Ohjelmiston pohjana on wieniläisklassinen musiikki, mutta orkesteri on soittanut laaja-alaisesti aina barokista viihteeseen ja jazziin.[32]

Lappeenrannan kaupunki järjestää kolmen vuoden välein Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut, viimeksi tammikuussa 2019. Kilpailu on merkittävä musiikkitapahtuma, jonka kautta nuoria laulajia on päässyt uran alkuun. Kuuluisia laulukilpailun voittajia 50 vuoden ajalta ovat muun muassa Jorma Hynninen, Karita Mattila, Soile Isokoski, Camilla Nylund, Johanna Rusanen-Kartano, Marjukka Tepponen, Petteri Salomaa, ja Jaakko Kortekangas. Laulukilpailuiden väliin jäävinä vuosina kaupungissa järjestetään Laulava Lappeenranta -foorumi, joka tuo kuultavaksi erityylisiä laulajia ja laulutyylejä.[33]

Lappeenranta Big Band on harrastuspohjalta toimiva 19-jäseninen (2011) orkesteri ja samalla toinen kahdesta Suomen vanhimmasta edelleen toimivasta big bandistä. Orkesteri on toiminut jo vuodesta 1954 lähtien, jolloin se perustettiin nimellä Lappeenrannan muusikkojen suuri tanssiorkesteri. Yhdistysmuotoiseksi toiminta muuttui vuonna 1981. Merkittävimpiä saavutuksia ovat olleet Suomen Big Band -mestaruuskilpailun voitot 1989 senior-sarjassa, sekä 1991 ja 1998 junior-sarjassa. Orkesterin kapellimestarina on vuodesta 1996 lähtien toiminut Ismo Varis. Lappeenranta Big Band on vaikuttanut myös monen jazz-muusikon kasvualustana.[34]

Puolustusvoimien organisaatiouudistuksen myötä Lappeenrannassa toimivan Rakuunasoittokunnan koko kasvaa ja sotilassoittokunta muuttaa nimensä Maavoimien soittokunnaksi vuoden 2014 aikana.[35]

Lappeenrannasta on kotoisin myös pari raskaamman rockin suomalaista tähtinimeä, Kotiteollisuus ja Mokoma. Lappeenrannasta on lähtöisin myös useita black metal -yhtyeitä, kuten Satanic Warmaster ja Horna.

Kaupungista on ponnistanut myös monta suositun Idols -laulukilpailun voittajaa. Ensimmäisen kilpailun voitti vuonna 2004 Hanna Pakarinen, vuonna 2008 Koop Arponen ja vuonna 2017 Anniina Timonen.

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannassa ilmestyy Länsi-Savo -konserniin kuuluva Etelä-Karjalan maakuntalehti Etelä-Saimaa, jonka levikki vuonna 2011 oli 29 424 kappaletta.[36] Viipurissa vuonna 1904 perustettu ja sodan jälkeen Lappeenrantaan siirtynyt Karjala-lehti ilmestyy nykyään kerran viikossa torstaisin. Karjalan levikki oli vuonna 2012 noin 8 100 kappaletta.[37]

Etelä-Suomen Media julkaisee Lappeenrannan Uutiset -kaupunkilehteä, joka jaetaan keskiviikkoisin ilmaiseksi Lappeenrannan seudun talouksiin.[38] Vuonna 2006 Sanoma hankki omistukseensa Lappeenrantalainen-kaupunkilehden,[39] joka myöhemmin vaihtoi nimensä Vartti Etelä-Karjalaksi. Nykyistä Vartti-lehteä jaetaan kotitalouksiin keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.[40]

Ylen Yle Radio Suomi Lappeenrannan toimitus sijaitsee Lappeenrannan linnoituksessa.[41]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla karjalanpaisti, potatpiirakka, viipurinrinkeli ja marjamaito.[42] Paikallisena grilliruokana pidetään usein vetyä ja atomia, jotka ovat lihapiirakoita.

Uskonnolliset yhteisöt ja kirkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Uskonto Lappeenrannassa
Vuonna 1921 valmistunut Joutsenon kirkko.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Lappeenrannassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[43]

Nämä seurakunnat muodostavat Lappeenrannan seurakuntayhtymän.

Lappeenrannassa toimii Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Joonan seurakunta, joka aloitti toimintansa vuonna 2010[44]. Seurakunnan jumalanpalvelukset järjestetään Lappeenrannan adventtikirkossa.[45]

Lappeenrannassa toimii ortodoksinen seurakunta, jonka Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko sijaitsee Linnoituksessa. Rakennus on Suomen vanhin ortodoksinen kivikirkko. Sen lisäksi seurakuntaan kuuluu Pyhän Nikolaoksen kirkko Imatralla.[46]

Muita Lappeenrannan seurakuntia ovat Lappeenrannan helluntaiseurakunta[47], Lappeenrannan vapaaseurakunta[48] ja Lappeenrannan metodistiseurakunta[49]. Lappeenrannan Ylämaalla sijaitsee myös Suomen ainoa metodistinen hautausmaa[50].

Lappeenranta kuuluu roomalaiskatolisen Pyhän Ursulan seurakunnan alueeseen. Kyseinen seurakunta on osa Katolisen kirkon Helsingin hiippakuntaa.

Entiset seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Lappeenrannan kaupungin nykyisellä alueella.[43]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Kimpisen urheilukeskuksen stadion

Lappeenrantalaisella joukkueurheilulla on erittäin vankka edustus maan sarjoissa. Jääkiekon SM-liigassa pelaa Saimaan Pallo (SaiPa). I-divisioona B:ssä pelaava Lappeenrannan NMKY on vuosien 2005 ja 2006 Suomen-mestari, ja Catz pelaa koripallon naisten I-divisioonassa. Amerikkalaisen jalkapallon toisessa divisioonassa pelaa Rajaritarit. Veiterä on perinteikäs Bandyliigassa pelaava jääpallojoukkue, ja Wiipurin Sudet pelaa jääpalloa naisten SM-sarjassa. RB-93 pelaa Kaukalopalloliigassa, jossa voitti Suomen-mestaruuden kaudella 2010–2011. SaiPa Salibandyn miehet pelaavat Divarissa ja naiset pelaavat Salibandyliigassa, ja naisten joukkue voitti kaudella 2005–2006 Suomen-mestaruuden. Kultsu FC pelaa miesten Kolmosessa ja PEPO pelaa jalkapallon miesten Kakkosessa, minkä lisäksi PEPOlla on joukkue naisten Kakkosessa. Pesäpallossa Pesä Yseillä on joukkue Superpesiksessä, jossa se on saavuttanut himmeämpiä mitaleja. Sukellusta harrastavat Saimaan Norpat ja miekkailua Saimaan Säilät. Triathlonharrastajille kaupungin alueella toimii kaksi seuraa, Karjala Triathlon (Kartri) ja Willtri. Lappeenrannassa pelaa myös roller derby -joukkue Lpr HCRollers, joka on perustettu vuonna 2011.

Lähellä satamaa sijaitsee Kimpisen urheilukeskus, jossa on pidetty Kalevan kisoja. Muita liikuntapaikkoja ovat Kisapuisto (kolme jäähallia, hiekkatekonurmi, tekojäärata), Vanha kenttä (pesäpallokenttä, hiekkatekonurmi), Ammattikoulun kenttä (jalkapallo, lämmitettävä nurmi), Lappeenrannan urheilutalo, Lauritsalan kenttä (luonnon- ja keinonurmi, beach volley, tennis, jääkiekko), Joutsenon urheilukeskus ja Sammonlahden nurmi ja tekonurmi.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) Lappeenrannan yksikön pääsisäänkäynti

Lappeenrannassa suorittaa peruskoulun tai lukion jälkeisiä opintojaan noin 13 000 opiskelijaa. Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa (LUT) opiskelee noin 5 000, LAB-ammattikorkeakoulussa 3 000, Saimaan ammattiopisto Sampossa 2 800 ja Maasotakoulussa 700 opiskelijaa.[24] Osa ammattiopiston opiskelijoista suorittaa opintojaan Imatralla. Lappeenrannassa toimivat myös kesäyliopisto, kansalaisopisto ja musiikkiopisto.[24] Joutsenon kaupunginosassa sijaitsee Joutsenon Opisto -kansanopisto, jossa voi opiskella päätoimisesti tai Taidekesän kymmenillä harrastekursseilla.[51] Lappeenrannassa voi opiskella voi myös avoimen yliopiston tai avoimen ammattikorkeakoulun kursseilla.

Lappeenrannassa on suhteellisesti yksi runsaimmista opiskeluasuntotarjonnoista Suomessa.lähde? Asuntoja vuokraa Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS. Lappeenranta nousi Opiskelijan yliopisto 2006 -selvityksessä Suomen parhaaksi opiskelukaupungiksi.[52]

Lappeenrannan kunnalliset lukiot ovat Lappeenrannan Lyseon lukio ja Kimpisen lukio, jonka yhteydessä toimii myös aikuislukio.[53] Lisäksi kaupungissa toimivat Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun lukio ja kansainväliseen International Baccalaureate -ylioppilastutkintoon johtava Etelä-Karjalan IB-lukio.[54] Lukiokoulutus Lappeenrannan steinerkoulussa on päättynyt.[55] Entisiä kunnallisia lukioita ovat Kesämäen (lakkautettu 1996), Armilan (1997), Lauritsalan (2014) ja Joutsenon lukiot (2014).[56]

Elinkeinot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaukaan sellu- ja paperitehdas on Lappeenrannan suurimpia työllistäjiä.

Merkittäviä työllistäjiä ovat muun muassa:[57]

Liikenneyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen sotia Lappeenrantaan tuli pistoraide Simolasta, Luumäki–Vainikkala-rataosuudelta. Kuva Gunnar ja Heikki Grönqvistin kokoelmista.
Lappeenrannan lentoasema

Lappeenrantaa palvelevat Karjalan rata ja Lappeenrannan lentoasema. Valtatie 6 johtaa etelän suuntaan Kouvolan kautta Helsinkiin ja pohjoisen suuntaan Joensuun kautta Kajaaniin. Valtatie 13 johtaa Nuijamaan raja-asemalle ja edelleen Venäjälle. Toiseen suuntaan Valtatie 13 johtaa Savitaipaleen ja Suomenniemen kautta Mikkeliin ja sieltä edemmäs Jyväskylän kautta aina Kokkolaan saakka. Matka-aika Helsinkiin on lyhimmillään 1 tunti 55 minuuttia junalla, noin 3 tuntia henkilöautolla, 35 minuuttia lentokoneella sekä 3 tuntia ja 40 minuuttia linja-autolla. Mikkeliin ja Jyväskylään on linja-autolla vaihdoton ja junaa nopeampi yhteys.

Lappeenrannan Vainikkalan asemalta pääsee Pietariin joulukuussa 2010 aloittaneella Allegro-junalla 1,5 tunnissa. Yöjunia ei Lappeenrannan matkustajaliikenteessä ole tarjolla, mutta linja-auton yöpikavuoro liikennöi päivittäin Helsingin, Lappeenrannan ja Joensuun välillä. Lappeenrannan rautatieasema sijaitsee Ratakadulla kaupungin keskustan etelälaidalla.

Lappeenrannan seudun joukkoliikenteessä liikennöidään 18 kaupunkilinjaa (1, 1X, 2, 2H, 3, ­3K, 4, 5, 7, 8, 12, 14, 21, 22, 23, 24, 25, 26) ja 21 seutulinjaa (100, 101, 110, 111, 112, 113, 114, 120, 121, 130, 131, 200, 201, 300, 301, 500, 601, 602, 603, 610, 620). Linjat 1, 2, 4, 5 ja 1X liikennöivät joka päivä vuorovälin ollessa tiheimmillään (maanantai–lauantai) 30 minuuttia.[58] Linja 5 liikennöi arkisin päivällä 15 minuutin välein ja illalla 60 minuutin välein Matkakeskukselta Yliopistolle. Seutulinja 100 on Lappeenrannan seudun tärkein seutulinja, ja se kulkee arkisin tunnin välein ja viikonloppuisin kahden tunnin välein Lappeenrannan keskustasta Joutsenon kautta Keskusasemalle Mansikkalaan, Imatralle.

Lappeenrannan kaupunkiliikennettä liikennöi Savonlinja, ja seutulinjoja liikennöi Savonlinjan lisäksi myös Vento, Soisalon Liikenne, V-S Bussipalvelut ja Mikkonen. Joukkoliikennettä kutsutaan Jouko-nimellä, ja kaupunkibusseissa tämä näkyy myös vahvasti Joukon pinkin brändin väreissä.

Joukon liikenteellinen solmukohta sijaitsee Lappeenrannan ydinkeskustassa Koulukadulla, kävelykatu Oleksin vieressä. Pysäkki tunnetaan nimellä ”Keskusta”, ja sen kautta kulkevat lähes kaikki Joukon linjat muutamaa seutulinjaa lukuun ottamatta.

Joukossa on myös käytössä oma reittiopas (Digitransit-palvelu), josta näkee muun muassa kaikki kaupunkibussit kartalla, jokaisen bussipysäkin, aikataulut, lähtö- ja saapumisaika-arvion ja tiedotteet mahdollisista poikkeuksista. Reittioppaassa voi myös hakea joukkoliikennereitin tietyn lähtö- ja päätepisteen välille.

  • Joukon kaupunkibusseja Koulukadulla Lappeenrannan keskustassa syksyllä 2020.
    Joukon kaupunkibusseja Koulukadulla Lappeenrannan keskustassa syksyllä 2020.
  • Jouko-brändin värityksen mukainen Waltti-matkakortti.
    Jouko-brändin värityksen mukainen Waltti-matkakortti.
  • Joukon reittiopas matkapuhelimen ruudulla.
    Joukon reittiopas matkapuhelimen ruudulla.

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lappeenrannan raatihuone kaupungin keskustassa

Lappeenrannan kaupunginjohtaja oli Kimmo Jarva, joka aloitti virassaan joulukuussa 2011[59] ja erosi 20. marraskuuta 2023[60]. Lappeenrannassa on toiminut kaupunginjohtaja vuodesta 1930 alkaen. Sitä ennen kaupungissa on ollut pormestari.[61]

Lappeenrannan ensimmäinen pormestari valittiin kolme vuotta kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1652. Lappeenrannan kaupunginoikeudet lakkautettiin vuonna 1683 ja perustettiin Hamina-Lappeenrannan kaksoiskaupunki. Haminan pormestari oli vuoteen 1784 asti myös Lappeenrannan johdossa.[62]

Kuntavaalien 2021 jälkeinen valtuuston paikkajako:[6]

Kuvia Lappeenrannasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kansalaistori Lappeenrannan Keskustassa yöllä kesällä 2020.
    Kansalaistori Lappeenrannan Keskustassa yöllä kesällä 2020.
  • Kauppakeskus IsoKristiinan pääkäytävä.
    Kauppakeskus IsoKristiinan pääkäytävä.
  • Risteilyalus m/s Camilla saapuu Lappeenrannan satamaan kesällä 2020.
    Risteilyalus m/s Camilla saapuu Lappeenrannan satamaan kesällä 2020.
  • Kävelykatu Oleksi Lappeenrannan ydinkeskustassa.
    Kävelykatu Oleksi Lappeenrannan ydinkeskustassa.
  • Jouko-kaupunkibusseja Koulukadulla, Lappeenrannan ydinkeskustassa.
    Jouko-kaupunkibusseja Koulukadulla, Lappeenrannan ydinkeskustassa.

Tunnettuja lappeenrantalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan ystävyyskaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupunkien lisäksi Lappeenranta solmi vuonna 1987 Viipurin kanssa erityisen naapurikaupunkisopimuksen. Sopimus solmittiin edistämään kaupunkien välistä yhteistyötä.[24][65]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Lappeenranta Oikeusministeriö. Viitattu 10.12.2021.
  7. ↑ Lappeenrannan imago korkealla yle.fi. 8.12.2009. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  8. ↑ Lappeenrannan imago hyvää keskisarjaa esaimaa.fi. 2.12.2011. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 9.8.2012.
  9. ↑ https://www.lappeenranta.fi/fi/Palvelut/Matkailu-ja-tapahtumat/TV-sarja-Sorjonen (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ https://www.lappeenranta.fi/loader.aspx?id=6b172e17-a560-4c3a-9956-2f4cf6a723da (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Kaupunki-info lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 10.2.2014. Viitattu 9.8.2012.
  12. ↑ Tietoa Lappeenrannasta Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 24.11.2023.
  13. ↑ Arponen, Antti O.: Hurja pako haavoittuneena halki metsien Etelä-Saimaa: Artikkelitietokanta. 5.10.2003. Viitattu 9.8.2012.[vanhentunut linkki]
  14. ↑ Murtorinne, Eino (päätoim.): ”1885-1944”, Kristinuskon historia 2000, s. 142. (3. osa) Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5
  15. ↑ a b Toivanen, Pekka: Punaisten ja valkoisten sota Lappeenrannassa 1918 1999. Etelä-Karjalan museo. Viitattu 9.8.2012.
  16. ↑ Hannula, J. O.: Suomen vapaussodan historia, s. 281-282. WSOY, 1956.
  17. ↑ Outotec hankkii Laroxin 15.10.2009. Taloussanomat. Viitattu 9.8.2012.
  18. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 9.1.2018.
  19. ↑ a b Taajama-aste alueittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Taajama- ja haja-asutusväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Lappeenrannan kaupunginosat Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 10.4.2015. Viitattu 5.4.2015.
  22. ↑ Tervetuloa Laivaravintola Prinsessa Armaada. Viitattu 16.6.2008.
  23. ↑ Tax free -kauppa kasvoi Etelä-Karjalassa yle.fi. 4.1.2012. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  24. ↑ a b c d Lappeenranta: Tilastoja Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 9.8.2012.
  25. ↑ Rauhassa hulppeat Holiday Club Saimaan avajaiset esaimaa.fi. 11.11.2011. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 16.1.2013.
  26. ↑ Lentoasemasta yksityinen Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 14.11.2016.
  27. ↑ Eteläkarjalaisia kirjailijoita: Hirvisaari, Laila lappeenranta.fi. 3.7.2011. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 5.5.2007.
  28. ↑ Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Arkistoitu 20.1.2022. Viitattu 19.12.2021.
  29. ↑ Kaupunginteatterin tilat Lappeenrannan kaupunginteatteri. Viitattu 23.1.2016.
  30. ↑ Luukko, Johanna: Uusi Iloinen Teatteri Lappeenrannan kesäteatteriin Yle Uutiset. 15.9.2015. Yleisradio. Viitattu 23.1.2016.
  31. ↑ Toiminta ja historia LTKY Kerhot. Ylioppilasteatteri ActI. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 13.8.2012.
  32. ↑ Lappeenrannan kaupunginorkesteri lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 15.9.2012. Viitattu 9.8.2012.
  33. ↑ Lappeenrannan valtakunnalliset yksinlaulukilpailut lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 14.11.2016. Viitattu 14.11.2016.
  34. ↑ Jazzrytmit: Lappeenranta Big Band täyttää 60 vuotta jazzrytmit.fi. 26.10.2015. Jazzrytmit. Arkistoitu 17.11.2016. Viitattu 16.11.2016.
  35. ↑ Rakuunasoittokunta vahvistuu ja muuttaa nimeään yle.fi. 9.2.2012. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 25.12.2013.
  36. ↑ Etelä-Karjalan maakuntalehti esaimaa.fi. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 16.10.2012. Viitattu 10.8.2012.
  37. ↑ Kaipainen, Minna: Karjala-lehden suosio on kasvussa yle.fi. 18.7.2013. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 7.12.2013.
  38. ↑ Lappeenrannan Uutiset lehtiyhtyma.fi. Suomen Lehtiyhtymä. Viitattu 10.8.2012.
  39. ↑ Kaupunkilehdet Lappeenrantalainen ja Seiska osaksi Sanoma Kaupunkilehdet -yksikköä sanoma.fi. 28.9.2005. Sanoma. Arkistoitu 1.12.2012. Viitattu 10.8.2012.
  40. ↑ Vartti Etelä-Karjala, Lappeenranta kaupunkiplus.fi. KaupunkiPlus. Arkistoitu 3.12.2012. Viitattu 11.8.2012.
  41. ↑ Yhteystiedot yle.fi. Yle Etelä-Karjala. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 10.8.2012.
  42. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 107. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  43. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  44. ↑ Joonan seurakunta: Historia LHPK. Viitattu 27.2.2024.
  45. ↑ Joonan seurakunta LHPK. Viitattu 27.2.2024.
  46. ↑ Yhteystiedot Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 27.2.2024.
  47. ↑ Yhteystiedot Lappeenrannan Helluntaiseurakunta Betania. Arkistoitu 26.9.2023. Viitattu 27.2.2024.
  48. ↑ Lappeenrannan vapaaseurakunta Lappeenrannan vapaaseurakunta. Viitattu 27.2.2024.
  49. ↑ Lappeenrannan metodistiseurakunta Lappeenrannan metodistiseurakunta. Viitattu 27.2.2024.
  50. ↑ a b Historia – Ylämaan metodisti-srk; Tapani Rajamaan teksti Lappeenrannan metodistiseurakunta. Arkistoitu 5.6.2020. Viitattu 27.2.2024.
  51. ↑ http://www.joutsenonopisto.fi/
  52. ↑ Opiskelijan yliopisto 2006 julkaistu 17.5.2006. Suomen ylioppilaskuntien liitto. Viitattu 5.5.2007.[vanhentunut linkki]
  53. ↑ Lukiokoulutus Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 23.4.2016.
  54. ↑ Muut lukiot Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 23.4.2016.
  55. ↑ Lukiokoulutus päättyy asteittain Lappeenrannan steinerkoulussa vuoteen 2018 mennessä Lappeenrannan steinerkoulu. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 23.4.2016.
  56. ↑ Kaupunginarkistossa säilytettävät asiakirjat Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 23.4.2016.
  57. ↑ Elinkeinorakenne lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 21.2.2016. Viitattu 9.8.2012.
  58. ↑ Joukkoliikenteen aikataulut (Arkistoitu – Internet Archive) Lappeenrannan kaupunki
  59. ↑ Kimmo Jarva Lappeenrannan kaupunginjohtajaksi yle.fi. 29.8.2011. Yle Etelä-Karjala.[vanhentunut linkki]
  60. ↑ Marika Anttonen: Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva eroaa 20.11.2023. Yle.fi, uutiset. Viitattu 20.11.2023.
  61. ↑ Lappeenrannan kaupunginjohtaja Seppo Miettinen jää eläkkeelle yle.fi. 8.4.2011. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  62. ↑ Lappeenrannassa toimi aiemmin pormestari yle.fi. 8.4.2011. Yle Etelä-Karjala. Arkistoitu 1.12.2012. Viitattu 9.8.2012.
  63. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  64. ↑ Taiteilijaeläkkeellä tunnustettiin 45 taiteilijan työ Yle Uutiset. 18.4.2007. Viitattu 15.3.2024.
  65. ↑ Lappeenrannan–Viipurin naapurikaupunkisopimus 20 vuotta vuonna 2007 lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 9.8.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lappeenranta.
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Lappeenranta
Lappeenranta
Kaupunginosat

Ahvenlampi • Alakylä • Hakali • Harapainen • Hartikkala • Hiekkapelto • Hiessilta • Honkalahti • Hyrymäki • Ihalainen • Kanavansuu • Karhuvuori • Kariniemi • Kaukas • Keskus • Kesola • Kesämäki • Kimpinen • Kivisalmi • Korvenkeskus • Kourula • Kuusela • Kuusimäki • Kylpylä • Laihia • Lampikangas • Lapvesi • Lauritsala • Lavola • Leiri • Lentokenttä • Lepola • Linnoitus • Lintukangas • Mattila • Mustola • Myllymäki • Mälkiä • Mäntylä • Nuijamaa • Pajarila • Pallo–Tyysterniemi • Parkkarila • Peltola • Pulp • Putkinotko • Pöyhiänniemi • Rauha • Reijola • Ruoholampi • Rutola • Sammonlahti • Selkäharju • Skinnarila • Suolahti • Taikinamäki • Tirilä • Tykki–Kiviharju • Uus-Lavola • Vesivalo • Voisalmi • Ylämaa

Kyliä

Hanhijärvi • Hiivaniemi • Kansola • Konnunsuo • Kontu • Leino • Louko • Moisio • Ravattila • Raippo • Ruokola • Rännikorpi • Simola • Sirkjärvi • Vainikkala

Muita alueita

Huhtiniemi • Joutseno • Nuijamaa • Pikisaari • Ylämaa

Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. elokuuta 2024)
1. Helsinki 681 802 7. Jyväskylä 148 622 13. Lappeenranta 73 084 19. Porvoo 51 621 25. Lohja 45 706
2. Espoo 318 507 8. Kuopio 124 825 14. Vaasa 69 542 20. Salo 50 912 26. Nurmijärvi 44 917
3. Tampere 258 770 9. Lahti 121 202 15. Hämeenlinna 68 296 21. Kotka 50 422 27. Tuusula 42 000
4. Vantaa 250 073 10. Pori 83 334 16. Seinäjoki 66 474 22. Kokkola 48 297 28. Kirkkonummi 41 498
5. Oulu 215 530 11. Kouvola 78 587 17. Rovaniemi 65 321 23. Hyvinkää 47 035 29. Rauma 38 874
6. Turku 204 618 12. Joensuu 78 204 18. Mikkeli 51 965 24. Järvenpää 46 804 30. Kerava 38 355
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lappeenranta&oldid=22749711”