Rovaniemi on maakuntakeskus, yliopistokaupunki ja alueensa kaupan, hallinnon ja koulutuksen keskus sekä urheilu- ja kulttuurikaupunki. Rovaniemi erotettiin kauppalaksiRovaniemen maalaiskunnasta (siihenastisesta Rovaniemen kunnasta) vuonna 1929 ja vuonna 1960 Rovaniemen kauppalasta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista. Rovaniemen maalaiskunta yhdistyi kaupunkiin vuonna 2006. Rovaniemi on pinta-alaltaan sekä Suomen että Euroopan suurin kaupunki.[7][8] Kaupunki on myös Pohjois-Suomen toiseksi suurin kaupunki väkiluvultaan Oulun jälkeen. Rovaniemi on Suomen pohjoisin kaupunki, jos tarkastellaan sitä, kuinka pohjoiseen koko kunnan alue ulottuu; Kemijärven keskustaajama on kuitenkin Rovaniemen keskustaajamaa pohjoisempana.
Sana rova tarkoittaa metsäistä harjua tai harvapuustoista ylänköä. Sana on laina saamen kielestä, jossa roavvi merkitsee vanhaa paloaluetta tai metsäistä vaaraa tai harjua.[9] Rovaniemen nimi saamelaiskielillä on: inarinsaameksiRuávinjargâ, pohjoissaameksiRoavvenjárga, Roavenjárga ja koltansaameksiRuäʹvnjargg.
Kopio Rovaniemen hirvenpäästä. Alkuperäinen puinen veistos löytyi Rovaniemen Lehtojärveltä suosta vuonna 1955. Veistos on noin vuodelta 5790 eaa.
Rovaniemen asutuksen historia ulottuu kivikaudelle 8 000 vuoden taakse (noin 6000 eaa.). Lehtojärveltä löydetty mäntypuinen noin 40 senttimetriä pitkä hirvenpää on ajoitettu lähes 8 000 vuotta vanhaksi, ja se on siten Suomen vanhin löydetty puuveistos; koska sen ontoksi koverrettu kaula sopii sekä kokonsa, asentonsa että muotonsa puolesta aluksen kokkapuun päähän ja sen sivussa oleva reikä on sopiva tapille, jonka avulla veistos olisi kokkapuuhun kiinnitetty, ja kun kivikauden kalliopiirrosten aluksissa on tavallisesti keulakuvana hirvenpää, oletetaan veistoksen olleen aikoinaan aluksen keulakuva.[10] Vaaralan Matkavaaralla on pidetty leiripaikkaa samoihin aikoihin.[11] Suunnilleen samalle ajalle on ajoitettu myös Ylikylästä tehtyjä löytöjä (tuurat, kaapimet ja keihäänkärjet.[12]). Nykyisellä kaupunkialueella, Valionrannassa keskustaa vastapäätä Ounasvaaran puolella on asuttu pysyvästi ainakin kahdessa jaksossa: 2920–2690 eaa. sekä noin 1700 eaa. – 300 jaa. Tähän tulokseen on päädytty Valionrannassa tehtyjen kaivausten, niihin liittyvien löytöjen ja analyysien perusteella 2013.[13] Kivikauden asukkaiden oletetaan elättäneen itsensä hirven- ja peuranmetsästyksellä sekä kalastuksella. Anclylusjärven muututtua suolaiseksi Litorinamereksi noin 5500 eaa. muodostuivat hylkeet ja lohet merkittäviksi ravinnonlähteiksi. Ensimmäisten 3 000 vuoden ajalta säilyneet esineet ovat kiveä, puuta ja luuta, tunnusomaisimpina suuret tuurat eli nk. Rovaniemen tuurat. Saviastioiden teko opittiin Rovaniemen seudulla noin 4200 eaa.
Ensimmäiset pronssiesineet saapuivat idästä noin 1300–1000 eaa. Ensimmäiset merkit maanviljelystä ovat Ylikylän läheltä, josta tehty siitepölyanalyysi osoittaa, että kausittainen kaskeamiseen tai kulottamiseen viittaava toiminta alkoi vuosien 750–530 eaa. tienoilla[14]. Ounasvaaran itäpuolella, Sierijärven Riitakanrannasta ja Kotijängältä on löytynyt noin 2 000 vuotta vanhoja masuuneja, joissa rauta valmistettiin paikallisesta suo- tai järvimalmistapuuhiilen avulla.
Alueen kiinteä talonpoikaisasutus on alkanut 1100–1200-luvuilla, vaikka alueella on ilmeisesti asuttu jatkuvasti kivikaudesta alkaen. Paikannimistön vahva hämäläis-satakuntalainen aines osoittaa vanhimman uudisasutuksen tulleen pääasiassa sieltä. Myöhemmin uudisasukkaina Rovaniemelle tuli pääasiassa hämäläisiä, mutta myös varsinaissuomalaisia, karjalaisia, vienalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, kainuulaisia ja saksalaisia. Tästä seikasta johtuen Rovaniemen alueen murre on monipuolinen sekoitus eri murteita ja jopa eri kieliä. Muuttoliike ei kuitenkaan ole ollut kovin laajamittaista, sillä vielä 1540-luvulla Rovaniemen asukasluku oli vajaat 200 henkeä, joista osa kivikautisten asukkaiden jälkeläisiä. Alueella asui myös saamelaisia, mistä osoituksena on nimistöä (esim. Kolpene saam. Kolpan 'kuiva kangas'), esinelöytöjä ja perimätietoa. Kun Suomen paikallishallintoa järjesteltiin, Rovaniemen alue tuli 1400-luvun alkupuolella osaksi Kemin pitäjää; alueella ei kuitenkaan ollut vakituista valtion edustajaa, vaan viranomaisasiat hoidettiin vielä 1500- ja 1600-luvuillakin pääsääntöisesti Kemissä. Ensimmäistä kertaa Rovaniemi mainitaan asiakirjoissa 7. syyskuuta1453, kun Pohjanmaan vouti vahvisti Korkalon ja Rovaniemen tiloja koskeneen maakaupan. 1700-luvulle asti Rovaniemen alueen nimenä oli Korkala.[15]
Hallinnon järjestämisestä alkaen Rovaniemi kuului Kemin seurakuntaan. Alueella ei kuitenkaan ollut pitkään aikaan ainuttakaan kirkonmiestä, vaan rovaniemeläisten piti vielä 1500-luvulla käydä muutaman kerran vuodessa pakollisella kirkkomatkalla Kemissä. Suomalainen muinaisusko jumalineen, haltioineen, henkineen, kummituksineen ja vainajineen kukoisti kristinuskon rinnalla pitkään; vielä 1803 Jakob Fellman kertoi nähneensä Muurolan lohipadon luona seidan, jolle uhrattiin ruokaa ja tupakkaa. 1600-luvun alussa Rovaniemestä muodostettiin Kemin alainen kappeliseurakunta, ja ensimmäinen kirkko rakennettiin 1605–1611. Vienankarjalaiset hävittivät sen 1611. Uusi kirkko rakennettiin 1622 mennessä, se korvattiin uudella kirkolla 1688, ja tämä puolestaan korvattiin sittemmin Lapin sodassa poltetulla kirkolla 1817. Aluksi Kemin kirkkoherra kävi pitämässä jumalanpalveluksen näissä kirkoissa muutaman kerran vuodessa, mutta 1630-luvun lopulla Rovaniemi sai ensimmäisen kappalaisensa Christer Ericin.[16]
Vuonna 1725 Rovaniemen alueen asukasluku oli noin 450. Väestönkasvu kiihtyi 1700-luvulla kuten muuallakin Suomessa: tuhannen henkilön raja ylittyi 1770-luvulla ja 2 000 hengen raja 1820-luvun alkupuolella. Rovaniemen seutu erotettiin Kemistä vuonna 1785, kun kuningas Kustaa III vahvisti itsenäisten Rovaniemen pitäjän ja Rovaniemen seurakunnan aseman.[17] 1700-luvun lopulla nykyisestä keskustasta, Korkalonniemestä, alkoi muodostua pitäjän keskus: siellä asuivat vanhastaan kappalainen ja lukkari, sinne tuli rajaviskaali, ja komissionimaanmittari asui vaihtelevasti Ylikylässä tai Saarenkylässä. Myös käsityöläis- ja ammattiväki keskittyi Korkalonniemen ja osin Saarenkylän alueelle.[18]
1700-luvun jälkipuoliskolla alkoi pienimuotoinen teollinen toimintakin orastaa alueella. Puutavaran kysyntä Euroopassa ja etenkin Iso-Britanniassa kasvoi, mikä innoitti kaksi oululaista hakemaan lupaa sahan perustamiseen Raudanjoen varteen 1779; hakemus hyväksyttiin mutta projekti kaatui rahojen puutteeseen. Rovaniemeläiset vänrikki Magnus Fredrik Clementeoff ja kappalainen Esaias Fellman hakivat sahan perustamislupaa Sinetänjoen varteen 1780. Kuninkaallinen kamarikollegio vahvisti luvan 1782, ja saha aloitti toimintansa todennäköisesti 1784. Vakituisen sahanhoitajan saaminen 1790 tehosti toimintaa, mutta tuotanto oli silti vaatimatonta, tuskin enempää kuin 5 000 lautaa vuodessa. Seuraavina vuosikymmeninä toiminta tehostui pikku hiljaa, ja ennätysvuonna 1856 sahattiin 15 120 lautaa. Raudanjoella kaksi pohjalaista kauppiasta haki perustamislupaa 1837, ja senaatti sen heille myönsi 1839. Paikaksi määrättiin Raudanjoen Hakoköngäs noin 5 kilometrin päässä Kemijoesta. Sahan toiminta alkoi 1840 syksyllä. Ennätysvuonna 1856 siellä sahattiin 23 844 lautaa. Kolmas saha Meltausjoen suuhun muutaman kymmenen kilometriä Sinetästä Ounasjokea ylävirtaan sai perustamisluvan 1846. Yhteensä nämä sahat työllistivät 1800-luvun puolivälissä kevään ja kesän sesonkiaikoina vain jonkin verran yli 100 ammattimiestä.[19]
Rovaniemen nousu Lapin kaupan, liikenteen ja hallinnon keskukseksi
Rovaniemen kunnasta erotettiin vuosina 1917 ja 1926 alueita Ranuaan ja Posioon. Vuonna 1929 perustettuun Rovaniemen kauppalaan liitettiin maalaiskunnan alueita vuosina 1948–1985. Kauppala muutettiin kaupungiksi vuonna 1960 ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyi kaupungin kanssa vuonna 2006.
1800-luvun puoliväliin saakka Rovaniemi oli joukko pieniä maalaiskyliä, joiden harvalukuiset asukkaat (n. 2 800 vielä vuonna 1850 nykyisen Rovaniemen kokoisella alueella) ansaitsivat elantonsa pääasiassa maanviljelyllä ja karjanhoidolla kalastuksen ja metsästyksen ollessa tärkeimmät sivuelinkeinot. Rovaniemen kukoistus alkoi Suomen metsätalouden nousun myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Rovaniemi ei muodostunut puunjalostuksen keskukseksi, vaikka alueelle perustetuilla sahoilla (edellä mainittujen lisäksi mm. vuonna 1901 valmistunut Pitkäniemen saha nykyisen Arktikumin paikalla Sahanperällä) olikin huomattava paikallinen merkitys. Sen sijaan tukkisavottojen kannalta keskeinen sijainti ja aikaansa nähden hyvät liikenneyhteydet Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa nostivat Rovaniemen merkittäväksi liikenteen ja kaupan keskukseksi ja myöhemmin myös hallintokeskukseksi.
Maantie Kemiin 1839 liitti Rovaniemen valtakunnan tieverkkoon. Seuraavina vuosikymmeninä Lapissa hitaasti edenneet tienrakennustyöt yhdistivät lähinnä Rovaniemeä eri paikalliskeskuksiin. 1860-luvulla alkanut tukinuitto – tukkien uittaminen Kemi- ja Ounasjokea pitkin Kemiin – korosti Rovaniemen asemaa logistiikan solmukohtana. 1909 saatu rautatie sinetöi Rovaniemen aseman logistisena keskuksena. 1900-luvun alkupuolella höyrylaivaliikenne oli tärkeä yhdysside Rovaniemen sekä Kemi- ja Ounasjokien latvojen välillä. Rovaniemen lentokenttää alettiin rakentaa 1939 nykyiselle sijaintipaikalleen, ja ensimmäiset kaksi nurmipäällysteistä kiitotietä valmistuivat 1940.
Ennen 1860-lukua Rovaniemellä ei ollut kauppoja, vaan rovaniemeläiset tekivät hankintansa toisiltaan, kaupunkien (esim. Kemin) kauppiailta tai laukkuryssiksi kutsutuilta vienankarjalaisilta kulkukauppiailta. Ensimmäinen maakauppa sai toimilupansa 1860-luvun alkupuolella, ja metsätalouden tuoma vaurastuminen ja kirkonkylän edullinen sijainti läpikulkupaikkana nostivat paikkakunnan kauppojen määrään kolmeentoista vuoteen 1877 mennessä. Ensimmäinen apteekki tuli 1880-luvulla, ja 1898 kauppojen lukumäärä oli jo 27. Vuonna 1906 rovaniemeläiset perustivat itselleen osuuskaupan, ja Työväen Osuusliike Lapinmaa aloitti 1922. Aluksi kauppoja perustettiin vain kirkon läheisyyteen, mutta pian niitä alkoi tulla maaseudullekin, ja lisäksi tukkisavottojen yhteydessä toimi nk. savottakauppoja, joista paikkakuntalaisetkin saattoivat tehdä ostoksia.[20]
Kauppapuotien ohessa merkittäväksi taloudelliseksi instituutioksi nousi Rovaniemen markkinat. Vuonna 1880 kirkonkylä sai markkinaoikeudet, ja ensimmäiset markkinat järjestettiin helmikuussa 1881. Pian ne alkoivat saavuttaa valtakunnallistakin mainetta, ja vuosisadan vaihteessa markkinat olivat jo tärkeä kaupallinen tapahtuma. Niitä pidettiin kolmesti vuodessa: viikon kestäneet päämarkkinat helmikuussa, juhannusmarkkinat ja syksyllä Mikkelinmarkkinat. Markkinat olivat suuri, monikulttuurinen ja värikäs tapahtuma jonne väkeä saapui ympäri Suomea ja aina naapurivaltioista saakka. Muun muassa venäläiset, norjalaiset, ruotsalaiset, juutalaiset, romanit ja tataarit myivät alueen metsänmyynnillä rikastuneille tai metsätöissä lisäelantoa hankkineille asukkaille kankaita, taloustarvikkeita, työkaluja ym., ja paikalliset myivät mm. Englannista tulleille välittäjille lähinnä turkiksia.
Talouden nousun vanavedessä myös hengenviljely edistyi. Ensimmäinen kirjasto saatiin 1860 ja ensimmäinen kirjakauppa 1895. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1870 Rantavitikalla; se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen silloisten kaupunkien ulkopuolelle perustettu kansakoulu. Kansakouluikäisiä lapsia oli Rovaniemellä paljon enemmän kuin kouluun mahtui, joten 1882 palkattiin kaksi kiertokouluopettajaa, jotka viipyivät kussakin kylässä kolme viikkoa kerrallaan ennen siirtymistä seuraavaan; näin saatiin tarjottua opetusta noin kahdelle kolmasosalle tuonaikaisista rovaniemeläislapsista. 1902 aloittivat Jaatilan, Namman ja Saarenkylän kansakoulut, ja 1908 Rovaniemellä oli jo 10 kansakoulua. Ensimmäinen keskikoulu (Rovaniemen Keskikoulu, myöhemmin Rovaniemen Yhteislyseo, nykyisin Lyseonpuiston lukio) aloitti 1908. Ensimmäinen sanomalehti, Rovaniemen Sanomat, alkoi ilmestyä 1909, mutta koska se piti painaa hankalien liikenneyhteyksien päässä Kemissä (kirjapainoja sai olla vain kaupungeissa), sitä ilmestyi vain 34 numeroa. Lainmuutoksen salliessa kirjapainot myös maaseudulla perustettiin 1921 kolmesti viikossa ilmestynyt Rovaniemi-sanomalehti. Kun se tuli pian kytketyksi kokoomuspuolueeseen, paikkakunnan maalaisliittolaiset perustivat 1928 Lapin Kansan.
Rovaniemen kauppalaa 1930-luvulla.
Vuonna 1867 Rovaniemi sai oman kunnallisen hallintonsa erilleen seurakunnasta. Rovaniemen kirkonkylä perustettiin vuonna 1875.[21] Rovaniemen kirkonkylästä muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1901,[22] ja pitkän uurastuksen jälkeen se sai kauppalanoikeudet vuonna 1929; samassa yhteydessä kauppala eriytettiin Rovaniemen maalaiskunnasta, joka ympäröi kauppalaa joka puolelta. Kauppalasta tehtiin vuonna 1938 perustetun Lapin läänin hallintokeskus.
Saksalaisia sekä yksi suomalainen upseeri saksalaisten ja suomalaisten yhteisenä esikuntanaan käyttämän Rovaniemen silloisen keskuskansakoulun edessä.
Jatkosodassa Rovaniemi toimi saksalaisten varuskuntakaupunkina. Alueella ei ollut nimeksikään sotilaskäyttöön sopeutuvaa rakennuskantaa: saksalaisten ja suomalaisten yhteinen esikunta oli kansakoulussa, saksalaisten upseerikerhona toimi lähes sata vuotta vanha maalaistalo ja niin edelleen. Tämän takia saksalaiset ryhtyivät laajamittaisiin rakennustöihin ja rakensivat tarpeisiinsa jatkosodan aikana 1941–1944 alueelle – muun muassa Viirinkankaalle ja Korkalovaaraan – runsaasti rakennuksia (kasarmeja, varikkoja, varastoja, katoksia, seurantalon, upseerikerhon ja niin edelleen) sekä maanrakennuskohteita (urheilupaikkoja, teitä, taisteluasemia ym.), jotka nopeasti muuttivat Rovaniemen ennen pieniä sirpalealueita lukuun ottamatta maalaismaisen kaupunkikuvan pikkukaupunkimaiseksi suhteellisen laajalla alueella nykyisessä keskustassa ja sen liepeillä. Rovaniemeläisten käyttämään nimistöön on tuolta ajalta jäänyt esimerkiksi Erwin Rommelin mukaan nimetty urheilukenttä, jonka saksalaiset sotilaat rakensivat. Saksalaiset raivasivat myös Ounasvaaran ensimmäisen pujottelurinteen vuonna 1943; saksalaisarmeijan komentaja Eduard Dietl oli innokas laskettelija.[23]
Sotatoimien loppuessa Suomen ja Neuvostoliiton välillä 4. syyskuuta1944, vaatimuksena oli saksalaisten karkottaminen 15. syyskuuta 1944 mennessä. Kauppalan ja maalaiskunnan asukkaat lähtivät saksalaisten avustamina evakkoon. Kauppalassa oli tuolloin 8 233 asukasta. Näistä 4 800 oli evakossa Ruotsissa, loput eteläisemmässä Suomessa.[24]
Lapin sodassa saksalaisjoukot vetäytyessään käyttivät poltetun maan taktiikkaa. Rovaniemen kauppalassa saksalaisten omat parakit poltettiin 7. lokakuuta.[25] Kauppalan muut rakennukset poltettiin tai räjäytettiin 10.–16. lokakuuta, ja tuhon täydensi 14. lokakuuta keskustassa rautatieasemalla ilmeisesti vahingossa räjähtänyt 400 tonnin ammusjuna.[26][27] Samana päivänä räjäytettiin Suutarinkorvan ja Ounaskosken sillat. Juuri ennen vetäytymistään pohjoiseen 16. lokakuuta saksalaiset sytyttivät polttopulloilla Rovaniemen kirkon palamaan.[28] Kauppala tuhoutui täysin: rakennuksista arviolta lähes 90 prosenttia tuhoutui. Maalaiskunnan puolella saksalaiset tuhosivat noin 60 prosenttia rakennuskannasta.
Ensimmäiset, Suomen puolella evakossa olleet asukkaat palasivat aivan marraskuun lopulla. Posti avattiin rautatieaseman talossa 1. joulukuuta 1944. Maalaiskunnan tilapäinen kunnantoimisto avattiin 25. marraskuuta, kauppalan vastaava joulukuussa, samoin kun ensimmäiset kaupat. Ensimmäinen juna etelästä saapui 15. huhtikuuta 1945. Pääosa maalaiskunnan asukkaista oli palannut syyskuuhun 1945 mennessä, kauppalan asukkaista pääosa oli Rovaniemellä syksyllä 1946. Lääninhallituksen talo valmistui vuonna 1947, kauppalantalo 1948 ja uusi kirkko elokuussa 1950.[28]
Sodan jälkeen Alvar Aalto suunnitteli uuden keskustan Poronsarvi-asemakaavan[29][30], joka vahvistettiin vuonna 1947. Rovaniemen jälleenrakennus kesti noin kahdeksan vuotta, ja sen suorittaminen uskottiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osastolle KYMROlle. Merkittävin kansainvälinen avustusjärjestö jälleenrakennuksen aikana oli UNRRA (United Nations Relief and Rehabilitation Administration), joka jakoi mm. elintarvikkeita, tekstiilejä, lääkkeitä ja taloustarvikkeita. Suurin osa avusta tuli Yhdysvalloista ja Ruotsista.[24] Ruotsista saaduin varoin rakennettiin Kiirunan kaupunginosa Ounasvaaralle.
Sotien jälkeinen asutustoiminta kasvatti erityisesti Rovaniemen maalaiskunnan välilukua. Asutustoiminta jatkui voimakkaana 1960-luvun puoliväliin saakka. Vuoden 1958 maankäyttölain perusteella maalaiskuntaan perustettiin lähes 200 uutta tilaa ja 900 vanhalle tilalle annettiin lisämaita. Väkilukua kasvatti myös vesivoimalaitosten rakennustoiminta: Petäjäskoski 1953–1957, Pirttikoski 1956–1959, Valajaskoski 1957–1960, Permantokoski 1960–1961 ja Vanttauskoski 1967–1972. Maalaiskunnan rakennustyövoiman määrä kymmenkertaistui 1960-luvun aikana.
1960-luvulla maatalouspolitiikan täyskäännös uusien tilojen perustamista suosivasta maataloustuotantoa rajoittavaksi sekä metsätöiden koneellistuminen saivat aikaan suuren muuton, voimakkaan muuttoliikkeen maaseudulta Etelä-Suomen kaupunkeihin ja Ruotsiin. Rovaniemen maalaiskunnan muuttotappio 1965–1975 olikin 4 300 henkeä. Samaan aikaan kaupungissa palvelutoiminta laajeni valtion piirihallinnon, koulutoimen, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon osalta. Vuonna 1970 maalaiskuntaan siirtyi Kokkolasta ilmatorjuntapatteristo ja 1973 Luonetjärveltä Hämeen lennosto, jonka nimi vaihtui Lapin lennostoksi. Kaupungin muuttovoitto 1965–1975 olikin 2 500 henkeä.
Rovaniemen asukkaita työllistänyt uitto eli kukoistusaikaansa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, jolloin pohjoisen metsäteollisuus tarvitsi runsaasti raaka-ainetta ja Lokan ja Porttipahdan allashakkuut lisäsivät puumääriä. Viimeinen uitto tapahtui 1991.
Rovaniemen kulttuurielämä[31] on ollut sotien jälkeisen ajan paikkakunnan kokoon nähden vilkasta johtuen sen asemasta maakuntakeskuksena. 1949 perustettiin kannatusyhdistyksen ylläpitämä teatteri, joka toimi vanhassa asemaravintolassa Lappia-talon valmistumiseen saakka 1976. Vuonna 1962 laitos muuttui valtion ja kaupungin tukemaksi ammattiteatteriksi, ja vuonna 1978 vakinaiseksi alueteatteriksi.
1940-luvun lopussa perustettiin Rovaniemen vapaaopiston yhteyteen musiikkiopisto, joka toimi aluksi kannatusyhdistyksen voimin; valtionapujen loputtua opisto ajautui kuitenkin 1960-luvun lopulla kriisiin, ja Rovaniemen kaupunki perusti 1969 kunnallisen Lapin musiikkiopiston. Toiminta on sittemmin laajentunut siten, että opistolla on sivupisteitä Sodankylässä, Pellossa, Ranualla ja Posiolla. Musiikkiopisto on toiminut Lappia-talossa vuodesta 1972 alkaen.1972 perustettiin Rovaniemen orkesteri, jossa soitti musiikkiopiston opettajia ja oppilaita sekä Varuskuntasoittokunnan jäseniä. 1973 aloitti kunnallinen jousikvartetti, 1970-luvun puolivälissä kaupunki perusti kapellimestarin viran, ja 1982 aloitti toimintansa Rovaniemen kaupunginorkesteri, jossa on 13 soittajaa. Kaupunginorkesteri esiintyi aluksi kirkossa, Lappia-talossa, taidemuseossa ja Arktikum-talossa, mutta nykyään sen pesäpaikka on Kulttuuritalo Korundi.
Kirjallinen elämä on myös ollut vilkasta. Ennen sotia aloittaneista kirjailijoista jatkoivat 1950- ja 60-luvuille A. E. Järvinen, K. M. Wallenius ja Annikki Setälä-Sundquist. Sotien jälkeen aloittaneista tuotteliaita kirjailijoita ovat olleet Annikki Kariniemi, Jorma Etto ja Oiva Arvola, joiden kirjoissa pohjoisilla teemoilla on ollut merkittävä osuus. Poliitikkona paremmin tunnettu Esko-Juhani Tennilä on kirjoittanut myös runo- ja kertomuskokoelmia. 1990-luvulla Rovaniemen toi näkyvästi suomalaiseen kirjallisuuteen Jari Tervo. Muita rovaniemeläislähtöisiä nykykirjailijoita ovat mm. Rosa Liksom, Paula Havaste ja Katja Kettu.
Rovaniemen kuvataide oli pitkään irrallaan eurooppalaisista muotivirtauksista, ja teokset olivat realistiseen tyyliin maalattuja muotokuvia, maisemamaalauksia ym. 1960-luvun alkupuolella monet lappilaiset taiteilijat omaksuivat informalismin, joka spontaanina tyylinä soveltui Lapin luonnon kuvaamiseen. Samalla vuosikymmenellä muutkin abstraktit suuntaukset saapuivat kaupungin kuvataide-elämään. 1960- ja 70-lukujen yhteiskunnallisen murroksen myötä tosin nosti jälleen päätään myös realismi, ja taiteilijat kuvasivat Ruotsiin muuttoa, maaseudun autioitumista ja työttömyyttä. Merkittäviä Rovaniemellä vaikuttaneita kuvataiteilijoita ovat Andreas Alariesto, Matti Saanio, Elsa Montell-Saanio, Tapani Rantala, Toivo Turunen, Martti Isomettä, Kari Tuisku, Tuula Mukka, Otto Suutari, Seppo Öfverström ja Eero Kumpula.
Rovaniemi julistetaan kaupungiksi. Kaupunginjohtaja Lauri Kaijalainen pitää puhetta kaupungintalon parvekkeella uuden vuoden yönä 1959–1960. Edustalla Rovaniemen silloinen vaakuna, joka oli käytössä vuoteen 2006 saakka.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen. Kaupungin väkiluku ylitti 60 000 asukasta syyskuussa 2010.[32]
Keskustan tuntumassa, Veitikanharjun eteläpuolella sijaitsee pieni, matala ja rehevä Harjulampi, yksi Suomen sadasta parhaasta lintukohteesta[35]. Sieltä on tavattu 85 lintulajia, joista 32 (silkkiuikku, punajalkaviklo, pikkulokki ym.) pesii vakituisesti ja 17 satunnaisesti. Lammen lintutorni sijaitsee Yliopistonkadun ja Korvanrannan risteyksen kohdalla, ja sinne on risteyksestä viitoitus.
Auttikönkään putous ja uittoränni
Kaupunkialueelta itään noin 100 kilometriä sijaitsee Kemijokeen laskevassa Auttijoessa Auttiköngäs-niminen putous, jota kiertää 3,5 kilometriä pitkä luontopolku laavuineen.[36] Siellä sijaitsevat myös historialliset uittopato ja -ruuhi.
Kaupunkialueelta noin 10 kilometriä lounaaseen, Sukulanrakan rinteellä Rautiosaaressa Valajaskosken voimalaitoksen lähellä, sijaitsee 14 hiidenkirnua[37]. Niitä tutkittiin ja tyhjennettiin ensimmäisen kerran 1966-67, mutta paikalliset asukkaat ovat tienneet niistä paljon kauemmin. Yhden kansantarinan mukaan hiisi teki kirnut puolustusasemiksi, kun Ruotsista oli tulossa piispa seurueineen Kemijokivarteen vierailulle. Suurimmat kirnut ovat saaneet nimensä tarinoista. Isoin on noin 15 metriä syvä ja leveimmältä kohdaltaan noin 8 metriä leveä Paholaisen liemikirnu. Toinen iso on Paholaisen liemikirnun yläpuolella olevalla kalliolla sijaitseva, 9 metriä syvä ja leveimmältä kohdaltaan 6 metriä leveä Hiiden piilopirtti. Kolmas iso on 10 metriä syvä ja 2,5 metriä leveä Piispa Hemmingin kirnu. Hiidenkirnuille on opastus Kemijoen Itäpuolentieltä.
Vuoden 2020 lopussa Rovaniemellä oli 63 528 asukasta, joista 56 905 asui taajamissa, 6 009 haja-asutusalueilla ja 614:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Rovaniemen taajama-aste on 90,4 %.[39] Rovaniemen taajamaväestö jakautuu viiden eri taajaman kesken:[40]
Valtaosa rovaniemeläisistä toimii palveluammateissa (81,1 % vuonna 2006[41]), mutta kaupungissa toimii myös useita tunnettuja teollisuusyrityksiä, kuten leikkipuistokalusteita tekevä Lappset Oy, puukkoja valmistava J. Marttiinin puukkotehdas, moottorikelkkoja valmistava BRP, hydrauliikkatarvikkeita valmistava Norrhydro Oy, poron- ja riistanlihaa jalostava Polarica ja asvalttikoneita valmistava Kalottikone Ltd. Matkailu on Lapin vahva vientituote, ja matkailu on ollut viime vuosina Lapin keskeinen kasvuala.[42] Rovaniemellä sijaitsevat Joulupukin Pajakylä ja hiihtokeskus Ounasvaara. Vuonna 2012 Rovaniemen matkailukeskusten yritystoiminnan liikevaihto oli 59 miljoonaa euroa ja niissä työskenteli 870 työntekijää.[42] Rovaniemellä on eniten kansainvälisiä yöpymisiä Helsingin ja Vantaan jälkeen[43]. Rovaniemen lentoasema on Suomen toiseksi vilkkain lentoasema (syyskuu 2024).[44]
Rovaniemi oli vuoteen 2009 Lapin läänin hallinnollinen keskus. Nykyään se on Lapin maakunnan hallinnollinen keskus, ja siellä sijaitsee maakunnan aluehallintokeskus.[45] Rovaniemellä toimii Lapin yliopisto. Rovaniemellä toimii myös Rovaniemen hovioikeus, yksi Suomen viidestä hovioikeudesta.[46] Muita valtion laitoksia paikkakunnalla on myös Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori. Rovaniemi on merkittävä sotilaallinen keskus ja varuskuntakaupunki: Someroharjulla sijaitsevat Lapin ilmatorjuntarykmentti sekä Lapin Lennosto ja sen alainen Hävittäjälentolaivue 11 hävittäjäkonekalustoineen. Myös Lapin rajavartioston esikunta on Rovaniemellä. Ennen kaupungissa sijaitsi myös rajavartioston varuskunta, jossa koulutettiin varusmiehiä.
McDonald's avasi ensimmäisen ravintolansa Rovaniemellä vuonna 1997, jolloin se avasi ravintolan ydinkeskustassa sijaitsevaan Poronkulmaan. 22.12.2023 se muutti kilometrin päähän uusiin tiloihin. Rovaniemen McDonald's piti ennätystä maailman pohjoisimpana McDonald's-ravintolana hallussaan 16 vuotta aina vuoteen 2013, kunnes ketju avasi ravintolan Murmanskiin Venäjälle.[47] Tämä kuitenkin suljettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022.[48]
Rovaniemen keskustan alue Korkalonniemellä Kemijoen rantamilla on jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien omannut kaupunkimaisia piirteitä. Rovaniemen kirkkoherra Jacob Fellman kuvasi vuonna 1821 tuota suppeaa aluetta näin[49]: ”Silmäiltäessä etäältä luonnollisten kanavien halkomien vihreiden niittyjen yli somia taloja, näyttävät ne pieneltä kaupungilta tai kauppalalta. Sitä kutsutaankin Pihkaporin kaupungiksi. En tiedä onko nimi johtunut vanhoista ajoista asti vallinneesta varallisuudesta kylässä, missä on ollut 70 jousta, vai siitä, että siellä talot olivat yhdessä kasassa, vai siitä, että siellä on pirkkalaisten ajoista saakka pidetty markkinoita, vai, mikä todennäköisintä, että siellä on pitkät ajat valmistettu hartsia ja pikeä.”
Muuten Rovaniemi on lähes nykyaikaan saakka ollut kauttaaltaan maalaismaisemaa. Ennen saksalaisten tuloa 1941 Rovaniemi oli muutamaa keskustan pientä aluetta lukuun ottamatta väljästi rakennettu, maalaiskirkonkylää muistuttava kokonaisuus. Sen puurakennukset olivat empirehenkisiä talonpoikaistaloja, tai edustivat kertaustyylejä, jugendia ja 1920-luvun klassismia. Lisäksi kauppalassa oli varsin runsaasti 1930-luvulla rakennettuja funktionalismia edustavia kivitaloja. Vuonna 1933 valmistunut arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema asemakaava oli alkanut luoda kauppalalle kaupunkimaista ilmettä; asemakaava perustui suuriin nelikerroksisiin umpikortteleihin.[50] Saksalaisten laajamittaiset rakennustyöt tiivistivät kaupunkikuvaa, ja heidän lähdettyään kaupunkirakennuksen tiivistyminen jatkui, vaikka he perääntyessään tuhosivatkin suurimman osan rakennuksista ja rakennelmista. Nykyään Rovaniemen kaupunkikuva muistuttaa enimmäkseen tavallista tiiviisti rakennettua suomalaista kaupunkia.
Rovaniemen kaupunkialue sijaitsee Kemi- ja Ounasjokien liittymäkohdassa. Sitä rajoittaa kolme korkealle kohoavaa vaaraa: lännessä Korkalovaara, idässä Kemijoen takana Ounasvaara ja pohjoisessa jokien yhtymäkohdan takana Syväsenvaara. Lisäksi kaupunkialueelta etelään päin Kemijokea pitkin mentäessä sijaitsee Pöyliövaara, ja Korkalovaaran takana Vennivaara.
Kaupunkialueella Kemijoen yli johtaa kolme siltaa. Niistä eteläisin on Ounaskosken rautatie- ja maantiesilta. Silta valmistui 1934, ja perääntyessään 1944 saksalaiset joukot tuhosivat sen. Se kuitenkin rakennettiin sodan jälkeen uudelleen. Tästä pohjoiseen on keskusta-alueelta Ounasvaaran puolelle johtava toinen silta, Jätkänkynttilä. Se valmistui vuonna 1989. Kolmas Kemijoen yli johtava silta on Ounasvaaralta Saarenkylään johtavat Suutarinkorvan sillat, jotka sijaitsevat Kemijoessa ennen sen yhtymistä Ounasjokeen. Paikalla on vierekkäin rautatiesilta ja uudempi maantiesilta. Neljäs silta menee Ounasjoen yli kohdassa, jossa se yhtyy Kemijokeen, ja yhdistää keskusta-alueen Saarenkylään. Se valmistui vuonna 1966. Hieman kaupunkialueen ulkopuolella on Saarenputaan silta (valm. 1925, Kuusamontie).
Rovaniemen merkittävin julkisten rakennusten keskittymä sijaitsee Hallituskadun, Kemijoen, Jorma Eton tien ja Erottajan rajaamalla alueella. 1976 valmistuneessa Lappia-talossa (Jorma Eton tie 8 A), jonka on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto, sijaitsevat musiikkiopisto, kaupunginteatteri ja Yleisradion Lapin aluetoimitus. Lappia-talossa järjestetään myös konsertteja ja muita yleisötilaisuuksia. Aalto on suunnitellut myös vieressä sijaitsevan, 1965 valmistuneen Rovaniemen kaupunginkirjaston (Jorma Eton tie 6), joka toimii myös Lapin maakuntakirjastona. Kirjaston Lappi-osaston kokoelmat sisältävät Lappia, Pohjoiskalottia, Barentsin aluetta ja arktisia alueita käsittelevää aineistoa. Osastolla toimii Suomen saamelainen erikoiskirjasto ja Grönlanti-kirjallisuuden Suomen keskuskokoelma. Kirjaston Lapponica-salissa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Alueen kolmas talo on 1988 valmistunut kaupungintalo (Hallituskatu 7), jossa kaupunginvaltuusto pitää kokouksensa; sen on suunnitellut Alvar Aallon arkkitehtitoimisto. Lisäksi keskittymässä sijaitsee poliisilaitos (Hallituskatu 1 A) ja virastotalo. Valtakadun ja Ounaskosken välissä on 1947–1948 valmistunut rakennuskokonaisuus, joka käsittää toimistotalon, kolme kolmikerroksista asuintaloa sekä kaksikerroksisen rivitalon, jossa on ollut maaherran virka-asunto ja edustustilat. Alueella sijaitsee myös uittoyhdistyksen talo (ks. alla).
Kulttuuritalo Korundi (Lapinkävijäntie 4) kunnostettiin vanhasta postiautovarikosta ja avattiin 2011. Korundi on erityisesti Lapissa esiintyvä kivilaji. Osa talosta on kuitenkin toiminut taidemuseona jo lokakuusta 1986; tilojen muuntamisen postiautovarikosta taidemuseoksi suunnitteli arkkitehti Juhani Pallasmaa. Kulttuuritalo sijaitsee keskustaa halkaisevan valtatien 4 vieressä. Siellä on tilat Lapin kamariorkesterille ja Rovaniemen taidemuseolle.[51]
Tiedekeskus Arktikum
Ounasjoen rannalla sijaitsee 1992 avattu Arktikum-talo (Pohjoisranta 4), jossa toimivat Lapin yliopiston pohjoista tiedettä ja tutkimusta popularisoiva Arktinen keskus sekä Lapin maakuntamuseo.[52] Arktikumissa toimii myös kaikille avoin kirjasto. Rakennuksen vieressä sijaitsee tiedekeskus Pilke,[53] jonka erikoisalue on pohjoinen metsätalous. Pöykkölässä, keskustasta noin 3,5 kilometriä kaakkoon on Lapin metsämuseo[54] (Metsämuseontie 7) sekä Rovaniemen kotiseutumuseo[55] (Pöykköläntie 4). Metsämuseo kuvaa Lapin suurten savottojen aikakautta 1870-luvulta 1960–1970-luvuille; museoalueella on savottakämppiä, metsätyövälineitä, uittokalustoa ja metsätyökoneita eri puolilta Lappia. Kotiseutumuseon päärakennus, puovi ja kaksi aittaa ovat 1800-luvulta ja kuuluivat aikoinaan Pöykkölän tilaan, ja museoalueelle on lisäksi siirretty 13 hirsirakennusta Rovaniemen alueelta. Museo kuvastaa sata vuotta vanhaa varakasta talonpoikaistaloa siihen kuuluvine rakennuksineen.
Monet Rovaniemen merkittävät julkiset rakennukset ovat Ferdinand Salokankaan suunnittelemia, persoonallisia sekä omintakeisia ja valmistuneet jälleenrakennuksen aikana. Tällaisia ovat esimerkiksi nykyään hotellina toimiva kauppalantalo (valm. 1949, Valtakatu 18), paloasema (1949, Koskikatu 61), Ounaskosken yläaste[56] (tunnetaan myös nimellä kansalaiskoulu, 1954, Maakuntakatu 3-5, puretaan 2022), keskustan koulu (1954, Pohjolankatu 23), opettajien asuintalo (1954, Rovakatu 4), Rantavitikan koulun opettajien asuintalo (1950, Eteläranta 2) sekä entinen ammattikoulu ja sen asuntola (1961, Korvanranta 50).
Linja-autoasema[57] (valm. 1959, Lapinkävijäntie 2) on arkkitehtonisesti merkittävä liikenneyhteyksien solmukohta, jonka ovat suunnitelleet arkkitehdit Kaarlo Leppänen, Niilo Pulkka ja Pekka Rajala (arkkitehtitoimisto Aili ja Niilo Pulkka). Sen rakennustaiteellisena kantavana ideana on kaupungin identiteettiä kuvaava tunturin muoto kattorakenteissa ja sisääntulokatoksessa; samaa teemaa sovelsi Alvar Aalto myöhemmin Lappia-talossa. Asemarakennus ja asemapiha toteutettiin arkkitehtikilpailun tuloksena, ja vastaavaa matkustajapalveluja kokoavaa kiinteistöyhtiön mallia ja arkkitehtonisen laadun tavoitetta seurattiin myöhemmin saman arkkitehtitoimiston suunnittelemilla Sodankylän ja Kemijärven linja-autoasemilla.
Muurolan rautatieasema puolestaan edusti hyvin sodanjälkeistä pohjoisen rautatierakentamista. Aseman yhtenäisen kokonaisuuden muodostivat asemarakennus sekä kaksi asuintaloa talousrakennuksineen. Asemarakennus tuhoutui tulipalossa joulukuussa 2014.
Arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema Rovaniemen kirkko valmistui vuonna 1950. Se sijaitsee kaupungintalon eteläpuolella, junaradan toisella puolen. Nykyisen kirkon edeltäjä poltettiin Lapin sodassa16. lokakuuta1944. Kirkon punaisella neonvalolla valaistu risti herätti kummastusta ja keskustelua pitkään kirkon valmistumisen jälkeenkin. Nykyään risti valaistaan punaisilla led-valoilla.
Suurin osa Rovaniemen kaupunkialueen taloista tuhoutui saksalaisten joukkojen perääntyessä lokakuussa 1944. Jäljelle jäi kuitenkin joitakin merkittäviä rakennuksia:
entinen asemarakennus (Poromiehentie 1) valmistui vuonna 1909. Uuden Kemijärven radan valmistuttua vuonna 1934 vanhasta asemasta tuli rautatieläisten asunto; vuonna 1935 valmistui Rovaniemelle toinen asemarakennus Kemijärven rataa varten suunnilleen nykyisen kaupunginkirjaston kohdalle, mutta se tuhoutui 1944. Sodan jälkeen rakennus on toiminut esim. postitoimistona, väliaikaisena rautatieasemana, naisten työtupana, Lapin maakuntamuseona[58] ja Rovaniemen kuvataidekouluna. Nykyisin rakennus on tyhjillään.
Asemapäällikön talo (Poromiehentie 6) sijaitsi aikoinaan ratapihan vieressä (nykyään entisen ratapihan paikalla on valtatie 4, joka on kaivettu maan sisään). Talossa toimii nykyään päiväkoti.
Alaruokasen talo (Valtakatu 8) edustaa tyypillistä 1800-luvun peräpohjalaista arkkitehtuuria.[59] Alun perin punamultaisen, kiviharkoilla seisseen ja hirsirunkoisen talon rakensi Aapo Frans Ruokanen 1860-luvulla perheensä asunnoksi. Myöhemmin mm. perustan kiviharkot on osittain korvattu betonilla ja taloon on rakennettu kolme kuistia. Se on toiminut maatalon lisäksi myös mm. kestikievarina, kutsuntapaikkana ja toisen maailmansodan aikana saksalaisten upseerikerhona ja komentopaikkana.[59] Se on nykyään kaupunkilaisten vuokrattavissa juhlatilaisuuksiinsa.
Postiautovarikko (Lapinkävijäntie 4) rakennettiin 1931–1933. Tiilirakenteisena se on harvinaisuus vanhan Rovaniemen arkkitehtuurissa. Sodan jälkeen varikkoa laajennettiin ja siihen tehtiin myös asuntoja kotinsa menettäneille varikon työntekijöille. Rakennusmateriaalina käytettiin kaupungin raunioista kerättyä tiiltä. Postiautovarikon lopetettua toimintansa rakennukseen saneerattiin tilat vuonna 1986 avatulle Rovaniemen taidemuseolle[58]. Rakennus muuttui Kulttuuritalo Korundiksi vuonna 2011.
Marttiinin vanha tehdas (Vartiokatu 32) rakennettiin 1940. Se tuhoutui osittain sodissa, mutta korjattiin niiden jälkeen. Se on ainoa sodan tuhoilta säästynyt vanha teollisuusrakennus Rovaniemellä. Nykyisin rakennuksessa on toimistotiloja, asuinhuoneistoja, Marttiinin tehtaanmyymälä, ja lääkärikeskus.
Tyttöjen talo (Kansankatu 9) on 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva puutalo. Talo toimi aikoinaan vieressä sijainneen, Lapin sodassa tuhoutuneen Kivikoulun opettajien asuintalona. Nykyään se toimii sukupuolisensitiivisen nuorisotyön tilana, johon on avoimien ovien päiviä lukuun ottamatta pääsy vain tytöillä[60].
Raumankulma (Ainonkatu 3) valmistui juuri ennen sotia Ville Rauman autoliikkeen taloksi. Nykyään talossa on kauppaliikkeitä ja ravintoloita.
Ahon autoliikkeen talo (Koskikatu 27) sijaitsee edelleen paikallaan. Ahon Auton tiloissa toimii nykyään Kukkola Yhtiöt OY.
Rautatieläisten talo (Poromiehentie 7) tunnetaan myös ratamestarin talon nimellä, ja se on valmistunut 1910. Nykyään talossa toimii sisustusliike, ja sitä ympäröi Ratamestarin puisto.
Osuuspankintalo (Koskikatu 7) rakennettiin 1936 Pohjolan Osake-Pankin taloksi. Se paloi Rovaniemen tuhossa sisältä, mutta seinät säilyivät pystyssä. Talossa on liiketiloja, joissa toimii mm. pankki ja kiinteistönvälittäjä.
Teräksen kivitalo (Valtakatu 33) rakennettiin 1933. Sen seinät säilyivät sodassa. Suojeltu talo jää osaksi tulevaa ”kymppikorttelia”.
Osuuskauppa (Valtakatu 22) rakennettiin 1933. Se jäi Rovaniemen tuhossa pystyyn sisältä tuhoutuneena. Sokos toimi talossa vuoteen 1993, jonka jälkeen siinä on ollut mm. ravintoloita.
Kauppayhtiön talo (Valtakatu 24), Rovaniemen Kauppayhtiö Oy:n kivitalo valmistui 1920 liiketaloksi. Se paloi osittain, mutta jälleenrakennettiin yhtä kerrosta alkuperäistä korkeammaksi.
Uittoyhdistyksen talo (Koskenranta 1) sijaitsee Ounaskosken sillalta pohjoiseen katsoen vieressä olevan Niskasen talon takana. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Lappi – Seppälä – Martas, ja se valmistui 1937. Rakennus on harmaa kaksikerroksinen kivitalo ja sijaitsee lääninhallituksen korttelissa, jossa on myös joukko 1940-luvun loppupuolella rakennettua toimisto- ja asuinrakennuksia. Rakennuksessa on nykyään Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) Rovaniemen toimipiste.
Lääninsairaala (Sairaalakatu 1) rakennettiin 1937 vanhan sairaalan viereen. Vanha sairaala tuhoutui talvisodan pommituksissa 31.1.1940. Lääninsairaala vaurioitui myös sodassa, mutta korjattiin ja toimii nykyään osana Sairaalakadun terveysasemaa.
Nopasen talo (Jyrhämänkuja 5) oli kulta- ja kellosepänliikettä pitäneen Väinö Nopasen asuintalo.
Lastensairaala (Lähteentie 16) on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Se vaurioitui sodassa mutta korjattiin ja toimi vielä pitkään alkuperäisessä tarkoituksessaan. Nykyisin talossa sijaitsee Rovaniemen Steiner-koulu.
Sahanperän kaupunginosassa on joitakin säilyneitä rakennuksia ajalta ennen toista maailmansotaa.
Kulkutautisairaala (Katajaranta 2) on rakennettu 1800-luvulla. Rakennus on saanut purkutuomion.
Myllärin talo (Kiviniemenkatu 24) Katajarannalla on peräisin 1800-luvulta, ja on edelleen suvun hallussa sekä asuttu. Talo pihapiireineen on luokiteltu maakuntakaavassa merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Pihapiiri on peräpohjalaiselle tyylille ominaisesti kolmelta sivultaan rakennusten rajaama. Sen kahdella sivulla sijaitsevat entinen 1700-luvun lopulla rakennettu päärakennus (kaupunkialueen vanhin säilynyt rakennus) ja nykyinen päärakennus (1820). Pihapiiriin kuuluu lisäksi vuonna 1939 rakennettu piharakennus. Rakennusryhmä sijaitsee aivan Kemijoen rantatörmän tuntumassa.
Hervan talo (Lukkarinkatu 16) on rakennettu 1939. Se on kolmekerroksinen hirsitalo ja sisälsi asunnot kahdelle perheelle. Nyttemmin talossa asuu yksi perhe.
Kallion talo (Kivikatu 6) on arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema, 1930-luvun alussa rakennettu alun perin neljän huoneiston talo. 1980-luvulla talo remontoitiin kahden perheen asuintaloksi.
Kiirunan kaupunginosa Ounasvaaran etelärinteellä on syntynyt siten, että ruotsalaiset lahjoittivat välirauhan aikana kansalaiskeräyksen tuloksena 30 elementtivalmisteista puutaloa Rovaniemen kauppalalle. Kun lahjatalot valmistuivat tammikuussa 1941, niiden seiniin kiinnitettiin laatat, jotka kertoivat talojen alkuperän. Suurin osa lahjataloista paloi Lapin sodassa muun Rovaniemen mukana. Kiirunankadulla tuholta säästyi kahdeksan taloa ja Välikadulla yksi talo. Alueen luonne ei kuitenkaan sodan jälkeen muuttunut, sillä entisille kivijaloille rakennettiin uudet talot. Kiirunankadun ja Laitakadun välinen alue on nykyisin suojeltu kaavalla.
Niemelän talo (Pappilantie 75 A) Viirinkankaalla on 1800-luvulla rakennettu maatilan päärakennukseksi ja edustaa peräpohjalaista tyyliä[61]. Myöhemmin talo on toiminut saksalaisten sotasairaalana jatkosodan aikana, ja kansakouluna 1950-luvulle saakka. Nykyään talo on vuokrattavissa majoitukseen sekä erilaisiin tilaisuuksiin.
Huvilatie 18 on puutalo Viirinkankaalla, rakennettu 1920-luvulla ja ollut koko ajan Mikko Heikinheimon ja hänen perheensä käytössä.
Pappilantie 56 oli puutalo Viirinkankaalla, asukkainaan Hyyryläisen perhe. Talo selvisi sodasta mutta paloi syksyllä 2020.
Kaupunkialueen ulkopuolella on myös säilynyt merkittäviä rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä.
Hirvaan rautatiepysäkki[62] rakennettiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Entisen pysäkin rakennuskantaan kuuluu pysäkkirakennuksen lisäksi asuintalo talousrakennuksineen. Pysäkiltä johtaa läheiselle Hirvaan metsäoppilaitokselle koivukuja.
Körkön taloryhmä Lapinsuvannossa Kemijokivarressa koostuu kolmesta jokivarsiasutusta edustavasta peräpohjalaispihapiiristä, yhdestä sodan jälkeen rakennetusta sekä suuresta määrästä aittoja ja latoja avarassa viljelysmaisemassa.
Ruikan kylä on myös edustava. Vanhimpia Ruikan tiloista on Ala-Ruikka jonka päärakennus on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.
Teljasuvannon uittotukikohta Ounasjoen rannalla on peräisin 1920-luvulta. Kallioisen rannan tuntumassa pihapiirissä on uittomiesten pirtti, rantasauna, käymälä, varasto ja liiteri. Ympäristö on vaatimaton muistutus siitä, että Rovaniemi on ollut ”jätkäkulttuurin kehto”.
Marrasjärvi on esimerkki varhaisista, pääjokivarsien ja -reittien ulkopuolelle rakennetuista kylistä, joiden rakennuskanta on peräisin Lapin sotaa edeltävältä ajalta. Kylän rakennuskanta periytyy pääasiassa 1770-luvulta, mutta siellä on myös 1735 rakennettu, muualta paikalle siirretty Nätyngin aitta. Ollilan tila perustettiin 1790-luvulla. Yhtenäisimpiä rakennusryhmiä ovat Kenttälä, Kallio, Kaishannu, Rauhala ja Niemelä sekä erillään sijaitseva Ylitalo. Monet näistä muodostavat ehjiä pihapiirejä.
Olkkajärven ja Olkkalammen välisellä kannaksella sijaitsevat Kenttäharjun ja Keskitalon eli Kenttälän tilojen (perustettu 1850-luvulla) pihapiirit edustavat peräpohjalaista talonpoikaisrakentamista tyypillisimmillään. Pihapiireissä on asuinrakennusten lisäksi useita maatalouteen liittyneitä talousrakennuksia. Kenttäharjun päärakennus on noin vuodelta 1860 ja Keskitalon mansardikattoinen päärakennus on 1920-luvulta. Kenttäkannaksen alueella on yksi Pohjois-Suomen suurimmista pelto-raunioista. Keskitalon läheisyydessä on myös pohjoisimmalle Suomelle tyypillinen ja tarpeellinen pyramidikattoinen kesänavetta. Alueella on asuttu jo kivikaudelta lähtien, ja 1600-luvulla tehdyn kalakentän muistona on kalatupien ja niiden kiukaiden jäänteitä. Perimätiedon mukaan alueella oli muinoin metsäsaamelaisten asuinpaikka.
Rovaniemeltä on toisen maailmansodan jälkeen myös purettu sodan tuhoilta säilyneitä rakennuksia:
vuonna 1935 valmistuneen rautatieaseman asemaravintola (Hallituskatu 9) oli sotien jälkeen pitkään Rovaniemen teatterin käytössä. Talo purettiin 1980-luvulla. Nykyisin paikalla sijaitsee ruohokenttä ja joukko lipputankoja.
Valtakadun varressa säilyivät Alaruokasen talon (ks. yllä) eteläpuolella Huhtalan talo, Konttisen talo ja kaksi muutakin taloa, sekä pohjoispuolella Ruokasen talo. Eteläpuolen talojen paikoilla on nykyään kerrostaloja, ja Ruokasen talon paikalla on Rovaniemen hovioikeus.
Valtosen talo, Rovakatu 26:ssa sijainnut proviisori Valtosen mansardikattoinen omakotitalo purettiin 1956 valmistuneen, paikalla nykyisin sijaitsevan Kauppakero-nimisen rakennuksen tieltä.
Ainonkatu 4, Raumankulmaa vastapäätä sijainnut, elokuvateatteri Inaria emännöineen Aino Poikelan (josta Ainonkatu on saanut nimensä) asuintalo säästyi sekin tuholta, mutta purettiin myöhemmin ja paikalla sijaitsee nykyään 1960-luvulla rakennettu kerrostalo.
Heikkilän talo ja Vuoriston talo olivat asuintaloja nykyisten Pekankadun ja Ruokasenkadun välissä, ja ne olivat harvoja alueella tuholta säästyneitä asuinrakennuksia. Nykyään niiden paikalla on kerrostaloja.
Rovakadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitsivat Ahon talot, molemmat väriltään valkoisia.
Karjapohjolan talo (Koskikatu 25) valmistui 1939, ja purettiin 1986 paikalla nykyään sijaitsevan kauppakeskus Revontulikeskuksen tieltä.
Auttin kaljatehdas (Koskikatu 1) sijaitsi hotelli Pohjanhovia vastapäätä. Se oli Kalle ja Siina Auttin perustama, mutta siirtyi 1933 osaksi Tornion Portteri- ja Oluttehdasta eli Lapin Kultaa. Sodassa rakennuksesta jäivät pystyyn vain seinät, mutta Lapin kulta rakennutti katon ja sisätilat uudestaan ja jatkoi juomantekoa 1970-luvulle. Nykyään paikalla sijaitsee hotelli Rantasipi.
Saastamoisen talo sotilasparaatin taustalla 1961Vanhantorin pohjoislaidalla sijainnut Saastamoisen talo oli kauppias Robert Saastamoisen taloryhmän päärakennus, jonka lisäksi myös talon autotalli säästyi sodan tuholta. Talo purettiin 1960-luvulla. Nykyään paikalla sijaitsee kerrostalo.
Vanhantorin länsilaidalla sodan tuholta säästyivät Käsityökoulu ja Gråstenin talo (suunnilleen nykyisten Korkalonkatu 37 ja 39 kohdalla). Käsityökoulu päätyi evakosta palanneiden koululaisten käyttöön 1945. Nykyään niiden paikoilla sijaitsee 1970- ja 1980-luvuilla rakennettuja kerrostaloja.
Lähellä Lainaanrantaa säilyi kenkä- ja vaatekauppias Jussi Puhakan talo sekä lauttarannan ja saharannan välissä Eevi Ämmälän talo, jossa oli 1900-luvulle tultaessa pidetty kuntakokouksia.
Rauhanyhdistyksen talon (Ruokasenkatu 3) paikalla sijaitsee nykyäänkin Rauhanyhdistyksen talo, mutta nykyinen punatiilinen kerrostalo on rakennettu 1960-luvulla.
Vartiokatu 13:ssa sijaitsi vuonna 1935 rakennettu mansardikattoinen omakotitalo. Se purettiin 1980-luvun alussa, ja paikalla sijaitsee 80-luvulla rakennettu kerrostalo.
Sahanperällä säilyi melko paljon sotaa edeltäneen ajan rakennuksia. Ounasjoentiellä vain muutama kadun alun talo poltettiin. Säilyneitä taloja olivat mm. Ounasjoentie 11 ja 13 (Kähkösen talo), näiden paikalla nykyisin kerrostaloja; Heikkisen taloryhmä: Ounasjoentie 10-12 (nyk. Pilke-museo ja parkkipaikka); Niinisen talo (Ounasjoentie 9), nyk. kerrostalo; Palmun talo (Ounasjoentie 7), nyk. kerrostalo; Tukkipojantie 17 (paikalla uudempi omakotitalo).
Toinen Kallion taloista (Kivikatu 8) oli puusta rakennettu, arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema ja valmistui 1930-luvun lopulla. Talon mielenkiintoisia yksityiskohtia olivat mm. ullakon pyöreät ikkunat sekä huoneistojen omaperäiset pohjaratkaisut. Talo purettiin 1985.
Viirinkankaalla sijainnut, saksalaisten sodan aikana esikuntarakennukseksi rakentama Kenraalinmaja pääsi huonoon kuntoon 1960-luvulla ja purettiin 1970-luvulla koska kaupunginvaltuusto arvioi sen korjaamisen liian kalliiksi.
Merkittäviä sotien jälkeen rakennettuja yksityisrakennuksia
Toisen maailmansodan jälkeen toimineista arkkitehdeista merkittävimmin Rovaniemen rakennuskantaan ja katukuvaan ovat vaikuttaneet Alvar Aalto ja Ferdinand Salokangas.
Korkalonrinteen pien- ja kerrostaloalue – jonka paikalliset asukkaat tuntevat nimellä Tapiola – on Alvar Aallon suunnittelema, 1950-luvun lopulla ja 60-luvun alussa rakennettu, ja koostuu kahdesta nelikerroksisesta kerrostalosta (Sompiontie ja Poroelontie) ja kolmesta kaksikerroksisesta rivitalosta (Sompiontie, Tanhuantie ja Poroelontie). Alue on päässyt Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon[63].
Maison Aho (Pohjolankatu 32) on Alvar Aallon suunnittelema omakotitalo. Rakennuksen tilasi 1964 Aarne Aho, ja se valmistui Aallon luonnosten ja tilaajan ehdotusten pohjalta jo seuraavana vuonna. Rakennus on päässyt Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon[64], kuten myös
Ahon asuinkerrostalot Koskikatu 18 (valm. 1959), siihen kiinteästi liittyvä Koskikatu 20 (valm. 1962) ja Jaakonkatu 3 (valm. 1963) on suunnitellut Alvar Aalto.
Inapolku 3, Ferdinand Salokankaan suunnittelema kerrostalo.
Ferdinand Salokankaan asuin- ja ateljeetalo (valm. 1953, Karhunkaatajantie 24).Hakanpään omakotitalo Etelärinne 31(valm.1956) Salokankaan viimeinen työ Rovaniemellä
Evakkotien rivitalot (Evakkotie 73) ovat Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelemia ja alun perin rakennettu Puolustusvoimien henkilöstölle 1960-luvulla (valmistumisvuosi 1970). 12 rivitalosta (yhteensä 126 asuntoa) koostuva tiivis alue sijaitsee Korkalonrinteen lounaispuolella.
Pirttikosken voimalaitosyhdyskunta koostuu betonisesta voimalaitoksesta (valm. 1960), louhituista kallioleikkauksista, Kemijoen länsirannalle 1950-luvulla rakennetusta työntekijöiden asuma-alueesta (toistakymmentä rivitaloa, yhteensä 65 asuntoa) sekä voimalaitoksen länsipuolella maantien varressa sijaitsevasta seuratalo Luusuanpirtistä, jonka ovat suunnitelleet Kai Blomstedt ja Birger Stenbäck.
Rovaniemen kaupungin verkkosivuilta löytyy luettelo Rovaniemen julkisista taideteoksista.[65] Jätkänkynttilän lähellä keskustassa on Kalervo Kallion veistämä 1955 valmistunut Jätkä-patsas, joka esittää mäntytukkia kuorivaa tukkijätkää. Vappuna jätkä saa valkolakin päähänsä ja ylioppilaat laulavat sen juurella vappulauluja. Keskustan ala-asteen vieressä Pohjolankadulla sijaitsee Bengt Lissegårdhin suunnittelema, 1964 valmistunut talvisodan ruotsalaisten ja norjalaisten vapaaehtoisten muistomerkki Aseveliketju, joka koostuu patsaasta ja suihkulähteestä; patsas puolestaan koostuu neljästä suuresta kettinginlenkistä, jotka symboloivat Skandinavian maita. Rautatieaseman vieressä rinteessä sijaitsee kaupunkilaisten Pulututkan nimellä tuntema Lapin jälleenrakentamisen muistomerkki 1944–1955; sen on tehnyt kuvanveistäjä Kari Huhtamo, ja se paljastettiin 1981. Kaupungintalon edessä on Kain Tapperin veistos Vuorten synty, joka valmistui 1988. Alvar Aallon Aurora Borealis -veistos Koskikatu 18–20:ssä sijaitsevan kerrostalon seinässä esittää revontulia ja hyppäävää lohta, ja on vuodelta 1962.
Kemiläisen kuvanveistäjä, professori Ensio Seppäsen (1924–2008) veistoksia on Rovaniemellä kolme kappaletta. Yksi niistä on vuonna 1981 valmistunut Jääkäriliikkeen muistomerkki (Jääkäripuisto, Lapinkävijäntie 31 vastapäätä). Veistoksen nimi on Katkenneet kahleet ja se kuvaa Suomen irrottautumista Venäjän alaisuudesta. Vaalea, pystyssä oleva kivi keskellä kuvaa itsenäistä Suomea, vapauttajaa joka on katkonut kahleet entisestä isännästään, Venäjästä. Muut Ensio Seppäsen suunnittelemat veistokset Rovaniemellä ovat Rovaniemen seurakunnan jäsenten muistolle pystytetty Ruotsin evakossa kuolleiden muistomerkki vuodelta 1965 joka sijaitsee Rovaniemen toisella hautausmaalla sekä Lapin läänin Maatalouskeskuksen pystyttämä Maidolla elämisen alku, joka valmistui 1984 ja sijaitsee Hervan puistossa.
Muistomerkkeinä on myös muitakin kuin taideteoksia. Rautatieaseman vieressä Ratakadun varressa on rautatietoiminnan muistomerkkinä vanha höyryveturi. Someroharjulla Norvatien varressa on ilmapuolustuksen muistomerkkinä Folland Gnat-hävittäjäkone ja kaksi ilmatorjuntatykkiä.
Norvajärvellä, keskustasta noin 20 kilometriä pohjoiseen, sijaitsee saksalaisen veteraanijärjestön aloitteesta vuosina 1959–1963 rakennettu punagraniittinen, saksalaisen arkkitehti Otto Kindtin suunnittelema kappeli Deutsche Soldatenfriedhof, joka toimii toisen maailmansodan aikana Pohjois-Suomessa kaatuneiden saksalaissotilaiden muistomerkkinä ja hautausmaana. Sen eteisaulassa on Ursula Qernerin veistos ”Äiti ja poika”, hallissa on kahdeksan kalkkikiviriviä, joissa lukee hallin alla olevaan kellariin haudattujen noin 3 000 saksalaissotilaan tiedot.[66] Norvajärvellä sijaitsee myös talvisotaan vapaaehtoisina osallistuneiden ja siinä kaatuneiden norjalaisten hautausmaa.
Rovaniemi on joulupukin virallinen kotikaupunki.[67] Joulupukki viettää aikaa Pajakylässä jokaisena vuoden päivänä.[67] Se näkyy ja kuuluu kaupungin katukuvassa, napapiirillä ja matkustajamäärillä mitaten Suomen kolmanneksi[68] vilkkaimmalla lentokentällä. Tarjolla on myös tapahtumia, safareita ja käyntikohteita muun muassa Arktikum, Tiedekeskus Pilke, Joulupukin Pajakylä sekä Santa Park napapiirillä. Vuoden 2006 euroviisuvoittajayhtye Lordin vokalisti ja perustaja Tomi ”Mr. Lordi” Putaansuu on kotoisin Rovaniemeltä. Joulukuussa 2006 Rovaniemelle avattiin Lordi-ravintola, Lordi’s Rocktaurant. Ravintola suljettiin kesällä 2011 ja sen tiloissa toimii nykyään uusi ravintola.
Ounasvaaran hiihtokeskus sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, Ounasvaaran alueella on ollut virkistystoimintaa vuodesta 1927 alkaen.[69][70] Laskettelua on Rovaniemellä harjoitettu vuodesta 1943.[23] Rovaniemellä pääsee nykyään myös matkustamaan helposti joukkoliikenteessä.
Lapin yliopistossa on neljä tiedekuntaa: kasvatustieteiden, oikeustieteiden, taiteiden sekä yhteiskuntatieteiden tiedekunnat. Lapin yliopistossa on noin 4 300 perustutkinto-opiskelijaa. Lapin yliopisto on Euroopan unionin pohjoisin yliopisto.[77]
Lapin ammattikorkeakoulun koulutusaloja ovat hyvinvointipalvelut, kauppa, kulttuuri ja matkailu sekä teollisuus ja luonnonvara-ala. Koulutusohjelmia on 18 ja opiskelijoita noin 3 000.
Rovaniemen taidemuseo on Lapin läänin aluetaidemuseo ja sen kokoelmissa on 1 500 teosta suomalaista nykytaidetta.
Rovaniemellä on vilkasta kansantanssi- ja kansanmusiikkitoimintaa, kokoonpanoista maineikkaimpia lienevät Rimpparemmi ja Siepakat. Maaliskuussa 2007 kaupungissa järjestettiin suuri kansanmusiikkitapahtuma Samuelin Poloneesi. Kansainvälinen folklorefestivaali Jutajaiset järjestetään Rovaniemellä vuosittain.
Kesäisin Rovaniemellä toimii Konttisen kesäteatteri sekä uusi Lentävän poron Kesäteatteri. Konttisen kesäteatteri on perustettu vuonna 1996 ja se sijaitsee Kemijoen rannalla Konttisen kentän vieressä. Konttisen kesäteatteri on esittänyt koko perheen näytelmiä, kuten Pekka Töpöhäntä ja Tuhkimo. Lentävän poron Kesäteatteri rakennettiin kesällä 2012 trukkilavoista ja kierrätyspuusta Pekankadun pysäköintihallin ylätasanteelle. Pop-up-kesäteatterissa järjestettiin teatterin lisäksi myös muuta kulttuuriohjelmaa, kuten elävän musiikin iltoja.
Rovaniemen kaupunki jakaa vuosittain tunnustuksenomaisen kulttuuritekopalkinnon. Rovaniemellä ilmestyy seitsenpäiväinen sanomalehti Lapin Kansa jonka voi tilata koko maakuntaan ja kahdesti viikossa ilmestyvä kaupunkilehti Uusi Rovaniemi sekä koko Lapin alueelle jaettava ilmaisjakelulehti Lappilainen entinen Roi Press.
Rovaniemellä on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Rovaniemellä kahdeksan kertaa, vuosina 1912, 1925, 1931, 1936, 1951, 1965, 1979 sekä 1997.[79]
Kaupungissa järjestettiin ensimmäistä kertaa kesällä 2007 Simerock, aikaisemman Rovaniemi Rock -festivaalin tilalle. Down By The Kemijoki -festivaaleja järjestettiin vuosina 1992–2007. Down By The Kemijoki teki paluun kesällä 2012. Kesällä 2016 järjestetään Kaupunkifestivaali RolloPOP, joka tuo uusitulle Keskuskentälle suomalaisen rockin ja popin suurimmat nimet.
Rovaniemellä toimii myös uuden sukupolven undergroundkulttuurin vaikuttaja Linnunlaulupubi, jonka johtohahmojen joukossa nähtiin muun muassa laulaja/lauluntekijä Jaakko Laitinen. Viime vuosina Arctic Live Entertainment -yhdistys on tuonut Rovaniemelle lukuisia raskaan metallin kotimaisia huippunimiä.
Rovaniemen Palloseuran logoMr. Lordi Euroviisuissa.
Rovaniemellä on erilaisia liikuntamahdollisuuksia. Rovaniemellä sijaitsee muun muassa Lapin urheiluopisto, Lapin balettiopisto, jalkapallohalli, jääkiekkohalli ja hiihtokeskus laskettelurinteineen. Monet talvilajien urheilijat ovat kaupungista kotoisin.lähde? Rovaniemeläisten ajoittainen ylpeydenaihe on myös jalkapallon mestaruussarjassa (nyk. Veikkausliiga) 30 kautta otellut Rovaniemen Palloseura. Muita kuuluisia rovaniemeläisiä palloiluseuroja ovat muun muassa Rovaniemen Santasport, sekä Napapiirin Palloketut. Santasport on vuoden 2008 lentopallon Suomen mestari. Nykyisin lentopallon puolella Arctic Volley pelaa naisten pääsarjassa ja Team Lakkapää miesten pääsarjassa. Rovaniemellä toimii myös voimisteluseura Taipumattomat ry. Muita Rovaniemellä toimivia urheiluseuroja ovat muun muassa koripallossa Rovaniemen NMKY, jääkiekossa RoKi (Rovaniemen Kiekko), amerikkalaisessa jalkapallossa Rovaniemi Nordmen[94] ja roller derbyssä Rovaniemi roller derby[95].
↑Heikki Annanpalo: Mistä rovaniemeläiset tulivat?Rovaniemi – 8 000 kansainvälistä vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 26.11.2015.
↑Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 248. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
↑Heikki Annanpalo: Hallinto muotoutuuRovaniemi – 8 000 kansainvälistä vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 28.11.2015.
↑Matti Enbuske, Susanna Runtti, Turo Manninen: Orvaniemen historia - jokivarren kasvatit ja junantuomat 1721-1990, s. 49. Rovaniemen kaupunki, Rovaniemen maalaiskunta, Rovaniemen seurakunta, 1997.
↑Heikki Annanpalo: Maataloudesta kasvun voimaRovaniemi – 8 000 kansainvälistä vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 28.11.2015.
↑Opetusneuvos Erkki Hautamäki on esittänyt suomalaisten itse aiheuttaneen Rovaniemen kauppalan palon. Hän kertoo tavanneensa suomalaispioneerin, joka kuolinvuoteellaan paljasti räjäyttäneensä rautatieasemalla ammusjunan; räjähdyksen aiheuttamat tulipalot olisivat tuhonneet kauppalan. (Eero Leppänen: Polttivatko suomalaiset itse kauppalan? Kaleva, 28.10.2007, s. 13. Kaleva Kustannus Oy.)
↑ abtoim. Heikki Annanpalo ym.: Saatiin tämä vapaus pitää, s. 39–59, 326–349. (Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C 21) Gummerus, 2001. ISBN 951-634-770-3
↑Matti Enbuske, Susanna Runtti, Turo Manninen: Rovaniemen historia 1721–1990 – jokivarsien kasvatit ja junantuomat, s. 410–416. Rovaniemen kaupunki, Rovaniemen maalaiskunta, Rovaniemen seurakunta, 1997.
.jpg?lang=fi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rovaniemi Wikimedia Commonsissa