Magneettivuon tiheys
Magneettivuon tiheys (tunnus B) on magnetismin tiheyttä kuvaava suure, jota SI-järjestelmässä mitataan yksiköllä tesla (1 T = 1 Wb/m2 = 1 V·s/m²). Magneettivuon tiheys voidaan ajatella kenttäviivojen tiheydeksi magneettikentässä. Magneettivuon tiheys riippuu sekä magneettikentän voimakkuudesta että väliaineen laadusta (permeabiliteetista).
Maan magneettivuon tiheys B on keskimäärin 50 000 nT vaihdellen päiväntasaajan noin 32 000 nT:sta napojen noin 64 000 nT:aan.[1]
Magneettivuon tiheys määritellään[2]
- ,
missä differentiaalinen pinta-ala dA on kohtisuorassa magneettivuon "virtaa" vastaan ja yksikkövektori n osoittaa vuon virran suuntaan. d on tämän pinnan läpi virtaava vuo. Määritelmästä seuraa, että magneettivuo minkä tahansa pinnan P läpi saadaan pintaintegraalina[2]
- .
Mikäli pinnan P läpi virtaava vuo on jokaisessa P:n pisteessä yhtä suuri ja kohtisuorassa pintaa vastaan, on magneettivuon tiheys pinnalla yksinkertaisesti[2]
- .
Magneettivuon tiheyttä ja magneettikentän voimakkuutta H yhdistää lineaarisessa, isotrooppisessa aineessa seuraava yhtälö, jossa on mukana myös väliaineen permeabiliteetti μ[2][3]:
- .
Tyhjiössä magneettivuon tiheyden ja magneettikentän voimakkuuden suhde on sama kuin tyhjiön permeabiliteetti eli magneettivakio[2] , eli
- .
Kelan magneettivuon tiheyden laskeminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska kelan magneettivuo on LI/N, kelan sisällä vallitseva magneettivuon tiheys voidaan laskea seuraavasta kaavasta:
- ,
missä
- L on käämin induktanssi
- I on käämin sähkövirta
- N on käämin kierrosluku
- A on käämin poikkipinta-ala.
Koska käämin induktiivinen reaktanssi on ωL ja käämin virta U/(ωL), käämin magneettivuon tiheydelle saadaan myös kaava:
- ,
missä
- U on käämin jännite
- ω on kulmataajuus
- N on käämin kierrosluku
- A on käämin poikkipinta-ala.
Sydämettömän käämin magneettivuon tiheys voidaan laskea myös permeabiliteetistä ja virrasta seuraavasti:
- ,
missä
- μ on permeabiliteetti
- I on käämin sähkövirta
- N on käämin kierrosluku
- l on käämirakenteen pituus.
Kentän vaikutus liikkuvaan varaukseen ja virtajohtimeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magneettivuon tiheyden avulla voidaan laskea myös, kuinka suurella voimalla magneettikenttä vaikuttaa siellä liikkuvaan varaukseen. Tämä voima on
- ,
missä
- Q on varaus,
- on varauksen nopeus ja
- on magneettivuon tiheys.
Homogeenisessa magneettikentässä olevaan virtajohtimen osaan, jonka pituus on || ja jossa kulkee virta , kohdistuu voima
- .
Näissä yhtälöissä merkki tarkoittaa vektorien ristituloa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ursula Ahvenisto, Esa Boren, Sven-Erik Hjelt, Tuija Karjalainen, Jarmo Sirviö: Geofysiikka tunne maapallosi sivu 51, Sanoma Pro (WSOY), 2004, ISBN 978-951-026-113-2
- ↑ a b c d e f Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 100–105. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2
- ↑ Magneetti; Internetix
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lindell, Ismo; Sihvola, Ari: Sähkömagneettinen kenttäteoria 1. Staattiset kentät. Helsinki: Otatieto, 2013. ISBN 978-951-672-354-2