Magnitogorsk
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Viimeistä kappaletta lukuun ottamatta lähteetön. |
| Magnitogorsk (Магнитогорск) |
|
|---|---|
 |
|
.svg?lang=fi) lippu |
.png?lang=fi) vaakuna |
 Tšeljabinskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Magnitogorsk |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Tšeljabinskin alue |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 376 km² |
| Väkiluku (2012) | 410 733 |
| Aikavyöhyke | UTC+5 (MSK+2) [1][2] |
|
Administratsija goroda Magnitogorska
|
|
Magnitogorsk (ven. Магнитого́рск) on kaivos- ja teollisuuskaupunki Uraljoen rannalla, Venäjän Tšeljabinskin alueella. Siellä sijaitsevat maan suurimmat rauta- ja terästehtaat. Vuonna 2012 kaupungissa oli 410 733 asukasta.[3] Kaupunki perustettiin tyhjästä Stalinin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman myötä vuonna 1929. Se on samanlainen sosialistinen mallikaupunki kuin 1940- ja 1950-luvuilla rakennetut Puolan Nowa Huta, Itä-Saksan Eisenhüttenstadt ja Unkarin Dunajújváros.
Alueella toimiva yhtiö Magnitogorski metallurgitšeski kombinat on yksi Venäjän suurimmista teräsyhtiöistä. Urheilussa menestystä on tuonut Venäjän jääkiekon pääsarjassa pelaava Metallurg Magnitogorsk.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magnitogorsk perustettiin paitsi taloudellisesta tarpeesta myös toimimaan propagandakaupunkina, jossa esitellään neuvostovallan saavutuksia. Alueen valtavat malmivarat mahdollistivat sen tehtaan kilpailun vastaavan kokoisten läntisten tehtaiden kanssa. Kaupunkia suunnittelemaan kutsuttiin saksalainen arkkitehti Ernst May (1886–1970).
Uuden kaupungin suunnittelun malliksi otettiin Pittsburghin terästeollisuuskaupunki Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Kaupunkiin kaavailtiin pitkiä rivejä asuinkortteleista, jotka olisi erotettu tehdasalueesta vihervyöhykkeellä.
Mayn saapuessa alueelle kaupungin rakentaminen oli jo aloitettu, ja suunnitelmaa piti muuttaa. Teollisuus tuli Uraljoen vasemmalle rannalle ja asutus oikealle. Tarkoituksena oli erottaa teollisuus ja asuminen toisistaan – kuitenkin niin, että työmatkat pysyisivät lyhyinä.
Uusi kaupunki oli ”sosialistinen” ja tarkoitettu ”sosialistiselle ihmiselle”. Kaupungin asukkaat asuisivat nykyaikaisissa asunnoissa ja tekisivät työtä uudenaikaisessa tuotantolaitoksessa, joka vastaisi myös työntekijöidensä lasten päivähoidosta. Vapaa-aikaa vietettäisiin joko kulttuurin tai urheilun parissa. Uuden kaupungin väestöksi siirrettiin syrjäkylien asukkaita, joilla ei ollut juurikaan kokemusta nykyaikaisista kaupungeista tai tehdastyöstä.
Koska Neuvostoliitosta ei vielä tuolloin löytynyt riittävästi asiantuntijoita hoitamaan näin valtavaa projektia, oli turvauduttava ulkomaalaisiin suunnittelijoihin. Vuonna 1937 kaikkien ulkomaalaisten käskettiin poistua, ja Magnitogorsk julistettiin suljetuksi kaupungiksi.
Toisen maailmansodan aikana Magnitogorskilla oli merkittävä osa Neuvostoliiton sotaponnistuksissa. Väitetään, että kaikki puna-armeijan panssarivaunuissa käytetty teräs olisi valmistettu nimenomaan Magnitogorskissa. Sodan jälkeen terästeollisuustyöläisiä kunnioitettiin kaupunkiin pystytetyllä valtavalla sosialistista realismia edustavalla monumentilla.
Stalinin valtakauden jälkeen kaupunki eli eräänlaista pysähtyneisyyden aikaa. On vaikeaa saada luotettavaa tietoa sen elämästä, sillä kaupunki oli suljettu kaikilta ulkomaalaisilta. Nikita Hruštšovin ja Leonid Brežnevin valtakausina 1950–1970-luvuilla kaupunkiin rakennettiin uusia neuvostotyylisiä lähiöitä. Asuntopulasta ei kuitenkaan päästy eroon, ja kulutustavaroista oli puutetta.
_10.jpg?lang=fi)
1980-luvun lopulla Mihail Gorbatšov aloitti perestroikaksi kutsutun Neuvostoliiton uudistamiseen tähdänneen ohjelman. Sen tuloksena Magnitogorskilta poistettiin suljetun kaupungin aseman vuonna 1989, ja kaupunki avattiin myös ulkomaalaisille vierailijoille. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Magnitogorsk on kokenut muun Venäjän lailla monia yhteiskunnallisia muutoksia.
Ympäristöongelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magnitogorskia vaivaavat erilaiset ympäristöongelmat. Blacksmith Instituten mukaan se kuuluu maailman 25 saastuneimman kaupungin joukkoon.[4] Lyijy ja raskasmetallit ovat saastuttaneet ilmaa ja maaperää aina 1930-luvulta lähtien. Paikallisen sairaalan tietojen mukaan vain yksi prosentti kaupungin lapsista on terveitä. Sanomalehti Nezavisimaja gazeta on kirjoituksissaan vuonna 1992 väittänyt, että 72 prosenttia lapsista on sairaita ja äideistä terveitä on vain 27 prosenttia.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants United Nations Statistics Division. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
- ↑ a b The World's Worst Polluted Places. The Top Ten (Arkistoitu – Internet Archive). Blacksmith Institute (2006)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magnitogorsk Wikimedia Commonsissa
- Magnitogorsk (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
| Hallintokeskus: Tšeljabinsk Aša · Bakal · Jemanželinsk · Jurjuzan · Južnouralsk · Karabaš · Kartaly · Kasli · Katav-Ivanovsk · Kopeisk · Korkino · Kusa · Kyštym · Magnitogorsk · Miass · Minjar · Njazepetrovsk · Ozjorsk · Plast · Satka · Sim · Snežinsk · Troitsk · Trjohgornyi · Tšebarkul · Ust-Katav · Verhnyi Ufalei · Verhneuralsk · Zlatoust |