Nypläys

Keskeneräinen nypläystyö Helsingin matkamessuilla.

Nypläys on käsityön muoto, jossa puisiin nypylöihin kiinnitettyjä lankoja solmitaan ja palmikoidaan yhteen. Sana nypläys tulee vanhasta saksalaisesta sanasta Knyppel, joka tarkoittaa ryhmysauvaa tai puikkoa.

Historia

Nypläämisen perinteet ovat lähtöisin 1400-luvulla Euroopasta. Suomeen nypläys tuli 1500-luvulla Ruotsista. Nypläys oli suosittua etenkin keskiajalla Euroopassa, mutta myöhemmin sen suosio laantui. Suomessa nypläys oli erityisessä suosiossa siksi, että hallitus rajoitti esimerkiksi pitsin ja muiden ylellisyystavaroiden käyttöä voimakkaasti. Näin naisten piti nyplätä itse omat pitsinsä. Osasyynä nypläyksen suosion vähentymiseen oli muun muassa neulomisen, ompelun ja virkkaamisen suosion kasvaminen. Myös muoti muuttui 1800-luvun alussa ja koneella valmistetut tyllikankaat voittivat käsin nypläämisen.

Kuuluisana pidetään Suomessa erityisesti Rauman pitsiä, sillä pitsinnypläys oli 1700-luvulla hyvin yleinen ammatti Raumalla. Suosiosta kertoo myös se, että Raumalla oli oma nypläyskoulu. Toinen tunnettu pitsipaikkakunta Suomessa on Orimattilan Heinämaa. Heinämaan pitsin aitoudesta kertoo laatumerkki "Heinämaan pitsiä". Kolmas tunnettu pitsityyppi Suomesta ovat karjalaiset nyytingit, joista ensimmäinen maininta löytyy jo vuodelta 1597 Viipurin tulliluettelosta. Nyytinkejä on karjalassa käytetty etenkin esiliinojen koristeina ja liinavaatteissa. Nykyisin nyytinkejä nyplätään etupäässä kansallispukuja valmistettaessa.

Nykyisin nypläystä harrastetaan erilaisissa käsityöseuroissa. Nypläämällä voi valmistaa muun muassa pitsiä, tyynyjä ja vaippoja. Ennen valmistettiin paljon myös tyynyliinojen, nenäliinojen, hattujen ja pyyheliinojen somistuksia. Nyplätä voi perinteisiä reuna- ja välipitsejä sekä liinoja tai koristella vaatteita nyplätyllä kauluksella. Nypläystä voidaan hyödyntää myös koruissa. Nypläämällä voidaan tuottaa taidetta sekä tasona että kolmiulotteisena teoksena.

Tekniikka

Nypläyksessä käytetään neljää eri lyöntiä eli nypylöiden siirtotapaa. Nyplääjä käsittelee aina neljää nypylää kerrallaan. Kiertolyönnissä nelikon toinen nypylä nostetaan kolmannen yli. Puolilyönnissä tehdään ensin kierto, jonka jälkeen toinen nypylä nostetaan ensimmäisen ja neljäs kolmannen yli. Liinalyönti tehdään kuten perättäiset verkkolyönti ja kierto. Kokolyönti tehdään kuten kaksi perättäistä puolilyöntiä. Lyöntejä yhdistelemällä ja eri nypylänelikkoja ja -pareja käsittelemällä syntyy pitsi, joka muotoillaan nypläysalustalle nuppineulojen avulla. Peruslyöntien lisäksi käytetään erilaisia erityistekniikoita kuten kierteitä, silmuja ja kutomalla tehtävää mantelia.

Tarvikkeet

Helmikoristeisia brittityylisiä nypylöitä.

Puisia nypylöitä

Nypylä on yleensä puusta muotoiltu puikko, jonka ympärille lanka kierretään. Nypylöiden koko ja muoto vaihtelevat erittäin paljon maittain ja jopa alueittain.

Nypläystyyny on pehmustettu, tukeva nypläysalusta, johon mynsteri ja nuppineulat voidaan kiinnittää ja jonka reunoilla nypylät pysyvät järjestyksessä. Perinteinen suomalainen nypläystyyny on puoliympyrän muotoinen pyörivällä rullalla varustettu tyyny, johon mynsteri ja nuppineulat kiinnitetään. Se on kooltaan 45-60 cm. Tyyny voi olla myös pyöreä tai pyöristetty neliönmallinen taso. Nypläysalystana voidaan käyttää myös kankaalla päällystettyä uretaanilevyä, solukumipatjaa tai tiivistä superlon-alustaa, joihin saa kiinnitettyä neuloja.

Lanka on kehrätty yleensä pellavasta ja siinä on erityisesti nypläykseen tarkoitettu tiukka kierre. Pellava on vahvaa ja siinä on korkea kiilto. Joustamaton pellava on jäykkää, minkä vuoksi se taipuu kuvioihin täsmällisesti. Nypläykseen voidaan käyttää myös puuvilla-, villa- ja silkkilankoja. Nypläystekniikkaan voidaan käyttää myös esimerkiksi metallilankoja. Perinteisesti nypläyslangassa on hyödynnetty pellavan väriä tai eriasteisia valkaistuja pellavan sävyjä. Nypläyksessä käytetään myös värjättyjä pellavalankoja.

Mynsteri eli malli on nypläystyynyyn kiinnitettävä paperi tai ohut pahvi, jossa on reiät tai merkit malliin tarvittavien nuppineulojen paikalla. Reikien välillä voi olla myös viivat, jotka selkeyttävät mallin rakennetta. Malli pistellään nypläyspahviin, joka on ohutta eristyspahvia eli prespania. Ruutupaperiin pilkutetaan kaikki nypläyksessä tarvittavat reiät. Nypläyspahvi ja sen päällä oleva ruutupaperi kiinnitetään huolellisesti nypläystyynyssä olevaan rullaan.

Lähteet

• Fagerlin, U., Hulterström, B., & Malmberg, K. Nypläyskirja. Kauppiaitten Kustannus Oy.
• Haukanheimo, L. 2004. Nypläys. Teoksessa Käden Taidot. Helsinki: Weilin+Göös Oy.
• Hokkanen, L., Pursiainen, L. 1992. Nyytinki karjalainen pitsi. Lappeenranta. Etelä-Saimaan Kustannus Oy.

Aiheesta muualla

• Raumanpitsin historiaa Rauman museo