Paul Kagame

Paul Kagame
Ruandan presidentti
24. maaliskuuta 2000 –
Pääministeri	Bernard Makuza Pierre Habumuremyi Anastase Murekezi Édouard Ngirente
Edeltäjä	Pasteur Bizimungu
Henkilötiedot
Syntynyt	23. lokakuuta 1957 Ruhango, Ruanda
Puoliso	Jeannette Kagame
Tiedot
Puolue	Ruandan isänmaallinen rintama
Aiheesta muualla
paulkagame.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Paul Kagame (s. 23. lokakuuta 1957) on Ruandan nykyinen presidentti ja Ruandan isänmaallisen rintaman (RPF) perustaja ja sotilaallinen johtaja Ruandan kansanmurhan ja sisällissodan aikana. Perustuslakimuutoksen jälkeen hänet valittiin elokuussa 2017 kolmannelle kaudelle.

Vuonna 1961 Kagamen Ruandan tutsi-ryhmään kuuluva perhe joutui pakenemaan maasta jouduttuaan etnisten väkivaltaisuuksien uhriksi. Kagamen perhe pakeni monien muiden Ruandan tutsien tavoin Ugandaan, missä Paul varttui aikuiseksi.

Vuonna 1979 Kagame liittyi entisistä kapinallisista muodostettuun uuteen Ugandan armeijaan, joka oli juuri kukistanut Ugandan diktaattorin, Idi Aminin. Vuonna 1981 Milton Oboten kaapattua vallan nämä Yoweri Musevenin johtamat kapinalliset palasivat sissisotaan uutta hallintoa vastaan.

1990-luvun alussa monet Mosevenin joukoissa palvelleet ruandalaiset lähtivät silloisen Ugandan armeijan riveistä ja ryhtyivät perustamaan RPF-liikettä tarkoituksenaan Juvénal Habyarimanan hallituksen kaataminen Ruandassa ja pian RPF:n ylitettyä Ruandan rajan Kagame liittyi liikkeeseen. Hänestä tehtiin välittömästi liikkeen sotilaallinen johtaja kaatuneen ystävänsä Fred Rwigyeman tilalle.

RPF:n voitettua Ruandan armeijan vuonna 1994 Ruandan kansanmurhan päätteeksi Paul Kagamesta tehtiin väliaikaisen hallituksen varapresidentti ja puolustusministeri. RPF ja Kagame ajautuivat pian konfliktiin maan presidentin Pasteur Bizimungun kanssa hallituksen kokoonpanosta. Kiista johti Bizimungun eroon ja Kagamesta tuli maan presidentti maaliskuussa 2000. Bizimungu perusti oppositioliikkeen nimeltä Ubuyanja, joka pian kuitenkin kiellettiin ja Bizimungu joutui kotiarestiin. Vuonna 2004 hänet tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan ”pyrkimyksestä puolisotilaallisten joukkojen perustamiseen, väkivaltaan kannustamisesta ja kavalluksesta”.

Kagame valittiin ensimmäisissä kansanmurhan jälkeisissä presidentinvaalissa 2003 presidentiksi. Kagamen kaudella Ruandan talous on kasvanut ja maan olot vakautunut. Hänen aikanaan opposition toimintaa on kuitenkin vaikeutettu. Presidentinvaaliin 2010 Kagame ei saanut kunnollisia vastaehdokkaita, sillä vaikutusvaltaisimmilta oppositiopoliitikoilta evättiin ehdokkaaksi pääseminen. Neljän ehdokkaan vaalissa Kagame sai yli 90 prosenttia äänistä, ja hänet valittiin siis jatkokaudelle. Perustuslakimuutoksen jälkeen hänet valittiin elokuussa 2017 kolmannelle kaudelle. Ennen lakimuutosta samaa henkilöä ei voitu valita kolmannelle kaudelle. Kagame sai noin 99 prosenttia äänistä.

Viimeisen 25 vuoden aikana Ruandassa on rakennettu ahkerasti yhtenäistä kansallista identiteettiä. Kunnianhimoisen yhtenäisyyspolitiikan tarkoituksena on ollut korvata etniset identiteetit – hutut ja tutsit – joihin kiteytyy yksi viimeisten vuosikymmenien pahimmista kansanmurhista. Vuodesta 2000 vallassa ollut presidentti Kagamen hallitseva puolue RPF on kansanmurhasta lähtien korostanut yhtenäistä ruandalaista identiteettiä etnisten identiteettien sijaan. Ensimmäisinä konkreettisina tekoinaan RPF luopui niin vanhoista etnisyyttä korostavista identiteettikorteista kuin etnisistä kiintiöistä esimerkiksi koulutuksessa ja työnhaussa.Yhtenä keinona yhtenäisyyden rakentamisessa RPF on käyttänyt historiantulkintaa, jonka mukaan siirtomaavallan aikaa edeltäneellä tutsimonarkian ajalla tutsit ja hutut elivät harmoniassa keskenään ja vasta siirtomaaisäntä Belgia aiheutti hutujen ja tusien välisen vihanpidon. Tätä narratiivia menetetystä yhtenäisyydestä ja pyrkimyksestä sen elvyttämiseen RPF korostaa niin retoriikassaan, Ruandan museoissa kuin kansalaisille järjestetyissä koulutuksissa ja tapahtumissa. Yli puolet ruandalaisista on syntynyt kansanmurhan jälkeen.

Vastaus kysymykseen siitä, miten Ruanda on toipunut kansanmurhasta, on yleensä kahtiajakoinen. Ensimmäisen näkökulman mukaan Ruanda on ihme: maa, jossa vain 25 vuotta sitten todistettiin raakaa väkivaltaa jopa naapurien ja sukulaisten kesken, on selvinnyt traumasta paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Ruandan nopeaa talouskasvua sekä päähallituspuolue RPF:n ja sen johtajan, presidentti Paul Kagamen tehokasta ja kunnianhimoista hallintoa on ihasteltu jo vuosia. Paljon huomiota on saanut myös sukupuolten välinen tasa-arvo, sillä Ruanda johtaa tilastoja naisten osuudesta parlamentissa. Muina todisteina menestyksestä mainitaan usein pääkaupunki Kigalin siistit kadut, lapsi- ja äitiyskuolleisuuden vähentyminen kolmannekseen ja ilmainen peruskoulutus kaikille. Toisen näkökulman mukaan Ruanda on ihme vain paperilla. Jotkut Ruanda-kriitikot ovat pitäneet esimerkiksi taloustilastoja jopa vääristeltyinä. Monet tutkijat ovat myös löytäneet epätasa-arvoa tilastojen kiiltävän pinnan alta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat nostaneet esiin esimerkiksi siistien katujen kulissin taakse kätkeytyvät ”kuntoutuskeskukset”, joiden sisällä istuu niin katumyyjiä, kodittomia kuin seksityöläisiäkin. Jotkut näkevät Ruandan hallinnon pyrkimykset esimerkiksi tasa-arvoon vain savuverhona, jonka tarkoituksena on peittää alleen hallinnon vastustajien vangitsemisia, murhia ja katoamisia, kriittisen journalismin kitkemistä, tavallisten kansalaisten jatkuvaa valvontaa sekä RPF:n harjoittamaa väkivaltaa ennen ja jälkeen kansanmurhan. Entisen tutsikapinallisen, presidentti Kagamen sanotaan olevan taitava rakentamaan kulisseja vaikuttavan pr-koneistonsa ja kansainvälisen neuvonantajalaumansa avustuksella.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Kagame Wikimedia Commonsissa