Tämä on lupaava artikkeli.

Ruanda

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ruandan tasavalta
Republic of Rwanda
Repubulika y'u Rwanda
République du Rwanda
Jamhuri ya Rwanda
Ruandan lippu Ruandan vaakuna
lippu vaakuna

Ruandan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Ruandan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto hallitsevan puolueen autoritaarisen diktatuurin alainen presidentiaalinen tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Paul Kagame
Édouard Ngirente
Pääkaupunki Kigali
1°56′38″S, 30°03′34″E
Pinta-ala
– yhteensä 26 338 km² (sijalla 144)
– josta sisävesiä 5,3 %
Väkiluku (2013) 12 012 589 [1] (sijalla 72)
– väestötiheys 320 as. / km²
– väestönkasvu 2,7 % [1] (2013)
Viralliset kielet ruanda, englanti, ranska, swahili
Lukutaito 70,5 %
Valuutta Ruandan frangi (RWF)
BKT (2012)
– yhteensä 15,74 mrd. USD [1]  (sijalla 139)
– per asukas 1 500 USD
HDI (2019) 0,543 [2] (sijalla 160)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 33,3 %
– teollisuus 13,9 %
– palvelut 53,9 %
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Belgiasta
1. heinäkuuta 1962
Lyhenne RW, RWA
– ajoneuvot: RWA
– lentokoneet: 9XR
Kansainvälinen
suuntanumero		 +250
Tunnuslause Ubumwe, Umurimo, Gukunda Igihugu (Yhtenäisyys, työ, isänmaallisuus)
Kansallislaulu ”Rwanda Nziza”

Ruandan tasavalta eli Ruanda on pienehkö keskiafrikkalainen sisämaavaltio. Sen rajanaapureita ovat lännessä Kongon demokraattinen tasavalta, pohjoisessa Uganda, etelässä Burundi ja idässä Tansania. Sen pinta-ala on noin 26 000 neliökilometriä ja asukkaita on noin 12 miljoonaa. Ruanda on brittiläisen kansainyhteisön 54. jäsen (vuodesta 2009), vaikka sillä on historiallisia siteitä pikemminkin ranskankieliseen maailmaan Belgian entisenä siirtomaana.[3]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruanda sijaitsee lähes Afrikan keskuksessa, vain muutaman asteen päiväntasaajasta etelään. Maalla ei ole meriyhteyttä. Sen rajana Kongon demokraattiseen tasavaltaan toimii Kivujärvi ja Ruzizin jokilaakso. Muita rajanaapureita ovat pohjoisessa Uganda, idässä Tansania ja etelässä Burundi.[1]

Vuonna 2010 arvioitiin, että maassa oli neljä yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia: Kigali (noin 1,029 miljoonaa asukasta), Ruhengeri (117 000), Gisenyi (113 000) ja Butare (107 000).[4]

Ruanda on pääasiassa ruohotasankoa ja maasto on kumpuilevaa. Lukuisten mäkien ja kumpujen vuoksi maa tunnetaan myös nimellä tuhansien mäkien maa (Pays des mille collines).[5] Pohjoisessa on korkeampaa vuoristoa ja maan luoteisosassa tulivuoria. Kongojoen ja Niilin vesistöjen raja kulkee pohjoisesta etelään läntisen Ruandan poikki noin 2 700 metrin korkeudessa.

Gorillaemo poikasineen Parc des Volcansin kansallispuistossa.

Maan tärkeimmät kansallispuistot ovat Akageran kansallispuisto Tansanian rajalla[6], Nyungwen kansallispuisto maan kaakkoisosan kukkuloilla[7] ja vuorigorilloistaan tunnettu Parc des Volcans maan luoteisosan vuorilla.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Ruandan alueella ovat pisimpään asuneet twat. Hutut tulivat alueelle noin vuodesta 1000 alkaen. Twat väistyivät heidän tieltään asteittain.[9]

Tutsit muuttivat nykyisen Ruandan alueelle 1300-luvulla.[10] Perimätiedon mukaan tutsit tulivat Afrikan sarven alueelta ja vähitellen alistivat hutut valtaansa. He perustivat alueelle kuningaskunnan ja feodaalijärjestelmän tutsiaateliston ja läänitysten kera. Joillakin alueilla hutut jatkoivat elämäänsä omissa yhteisöissään ja joillakin alueilla oli rauhallista yhteiseloa nimellisesti tutsikuninkaan alaisuudessa. Kuningaskunnassa hutut alistuivat maaorjuuteen eli sitoutuivat työskentelemään tutsien hyväksi vastikkeena karjan ja laidunten vuokrasta.[11]

Siirtomaa-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruandan alue julistettiin Berliinin sopimuksessa 1885 Saksan siirtomaa-alueeksi. Alueelle perustettu Saksan siirtomaahallinto nojasi paljolti maata ennestäänkin hallinneisiin tutseihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen nykyisen Ruandan ja Burundin alue luovutettiin Kansainliiton mandaattialueena Belgialle nimellä Ruanda-Urundi. Vuonna 1946 alueesta tuli Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue, jota Belgia edelleen hallinnoi. Belgian hallinnassa maa oli vuoteen 1962.[10]

Belgian rotuerotteluun perustunut hallinto nojasi alkuun korkea-arvoisemmaksi ryhmäksi määriteltyihin tutseihin, mutta 1950-luvulla belgialaisten politiikka kääntyi suosimaan aikaisemmin pakkotyöhön alistettua hutuenemmistöä, jonka tasa-arvovaateet alkoivat käydä äänekkäämmiksi ja saada yhä enemmän ymmärrystä. Käännekohdaksi muodostui hutujen kapina vuonna 1959, jossa vanhaa tutsimonarkiaa edustanut kuningas, Kigeli V, menetti asemansa. Kuninkaallinen perhe ja kymmeniätuhansia sen kannattajia lähti maanpakoon.[12]

Itsenäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruanda itsenäistyi 1. heinäkuuta 1962 ja sen johtoon nousivat nyt hutupoliitikot. Hutujen ja tutsien jännitteet kytivät kuitenkin pinnan alla ja räjähtivät lopulta 1990-luvun alussa.

Kansanmurha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ruandan kansanmurha
Kansanmurhassa surmattujen pääkalloja Muramben muistomerkillä.

Ruandan ja Burundin presidenttejä kuljettanut lentokone ammuttiin alas 6. huhtikuuta 1994. Burundin presidentti Cyprien Ntaryamira ja Ruandan presidentti Juvénal Habyarimana saivat surmansa.[13] Kone syöksyi Ruandan presidentin omaan puutarhaan. Edelleenkään ei tiedetä varmasti, kuka koneen pudotti. Yleinen käsitys ja Ruandassa virallinen totuus on, että asialla olivat sisällissodan rauhansopimukseen tyytymättömät äärihutut. Huhtikuussa 1994 radiossa kuitenkin kuulutettiin, että tutsit olivat ampuneet koneen alas. Muutama tunti koneen putoamisesta alkoi silmitön tappaminen. Hutujen tavoitteena oli hävittää kaikki tutsit maasta.[14]

Muun muassa kolonialismin aikana syntyneet etniset jännitteet käynnistivät huhtikuussa 1994 tämän hallituksen organisoiman massiivisen kansanmurhan, joka jatkui noin 100 päivää. Ruandan joukkomurhaa on pidetty kansanmurhana, johon ulkopuoliset, muun muassa YK eivät puuttuneet tarpeeksi voimakkaasti. Tutsijohtoinen kapinallisryhmittymä Ruandan isänmaallinen rintama (RPF) löi lopulta hutujoukot ja keskeytti kansanmurhan heinäkuussa 1994. Yli kaksi miljoonaa kostotoimia pelännyttä hutua pakeni maasta, monet heistä Kongoon. Hutujen ja tutsien väliset levottomuudet ovat jatkuneet Kongon puolella.[15]

Kansanmurhan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1997–2002 ruandalaiset joukot puuttuivat hutujen ja tutsien välisiin levottomuuksiin naapurimaassa, jonka nimi oli aluksi Zaire, myöhemmin Kongon demokraattinen tasavalta.[10] Vuosina 2003, 2005 ja 2007 vapautettiin joukkoarmahduksilla monia kansanmurhan aikaisista teoista vangittuja vankeja. Osasyynä on ollut vankiloiden täyttyminen.[10]

Paul Kagamen aika vuodesta 2000

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Kagame, Ruandan presidentti vuodesta 2000 lähtien

Kansanmurhan aikana Paul Kagamen tutsijoukot valtasivat yhä suuremman osan Ruandasta ja onnistuivat lopettamaan tappamisen heinäkuussa 1994. Pari miljoonaa hutua pakeni Kongoon kostoiskujen pelossa. Tutsit pääsivät taas vallankahvaan Ruandassa. Paul Kagamesta tuli maan tosiasiallinen johtaja ja vuonna 2000 presidentti[14], jolloin Ruandan viides presidentti Pasteur Bizimungu erosi virasta.[16]

Presidentiksi vuonna 2000 tullut Paul Kagame valittiin uudelleen presidentinvaalissa vuonna 2003. Toinen kansanmurhan jälkeinen presidentinvaali järjestettiin Ruandassa 9. elokuuta 2010. Maassa puhkesi vaalien alla levottomuuksia. Ehdokkaita oli istuvan presidentti Kagamen lisäksi kolmesta hallitusta myötäilevästä pienestä oppositiopuolueesta. Todellisuudessa Kagame oli ainoa ehdokas, ja hänen ennustettiin jo etukäteen saavan murskavoiton.[17] Lopullisessa laskennassa Kagamen osuus oli 93 % äänistä.[18] Syyskuun 2013 vaaleissa Kagamen puolue Rwandan Patriotic Front (RPF) sai murskavoiton: 76 prosenttia äänistä ja 40 paikkaa 53:sta.[19] Perustuslakimuutoksen jälkeen hänet valittiin elokuussa 2017 kolmannelle kaudelle. Ennen lakimuutosta samaa henkilöä ei voitu valita kolmannelle kaudelle. Kagame sai noin 99 prosenttia äänistä.[20] Kagamea oli laajasti ylistetty Ruandan taloudellisesta kehityksestä ja yhteiskunnallisesta vakaudesta, mutta arvosteltu autoritaarisesta johtamisesta. Perustuslain muutos, joka mahdollisti presidentin valinnan myös kolmannelle kaudelle, oli hyväksytty aiemmin kansanäänestyksessä 98% ääniosuudella. Kagame voisi teoriassa olla lakimuutoksen jälkeen vallassa vuoteen 2034 saakka.[21]

Ruanda liittyi vuonna 2009 Kansainyhteisön (Commonwealth) jäseneksi. Ruandasta tuli yhteisön 54. jäsen ja toinen jäsen Mosambikin jälkeen, jolla ei ole historiallisia siteitä Britannian siirtomaavaltaan.[22]

Huhtikuussa 2019 Ruandan kansanmurhasta tuli kuluneeksi 25 vuotta ja neljännesvuosisadassa kehitys ja muutos Ruandassa on ollut ainutlaatuista. Myös monissa tilastoissa Ruanda on Afrikan mittakaavassa poikkeuksellinen. Maa on onnistunut taistelussa korruptiota vastaan ja on Botswanan jälkeen mantereen vähiten korruptoitunut maa. Transparency International -järjestön 180 maan vertailussa Ruanda on sijalla 48. Lapsikuolleisuus on laskenut kymmenessä vuodessa lähes puolella. Joulukuussa uutisoitiin, että yli 90 prosenttia ruandalaisista on julkisen terveydenhuollon piirissä. Järjestelmässä kansalaiset maksavat vuosittain tulotason mukaan määräytyvän vakuutusmaksun, ja sen jälkeen kaikki terveydenhuolto on ilmaista. Kansainvälisessä mediassa muistetaan usein mainita myös, että Ruanda on kieltänyt muovipussit, ja pari kertaa kuukaudessa vietetään sunnuntaisin autotonta päivää. Maan parlamentissa enemmistö on naisia. Talous on viime vuosina kasvanut 6–8 prosentin vuosivauhtia.[14] Presidentti Paul Kagamen rautaisella hallinnolla on myös varjopuolensa; maassa ei ole vapaata lehdistöä ja noin 20 vuotta hallinnut presidentti on herkkä kritiikille. Kansanmurhaa käytetään verukkeena toisinajattelun vaientamiseen. Presidentin arvostelijoita on syytetty kansanmurhan kiistämisestä, joka on Ruandassa rikos, ja tuomittu vankilaan.[14]

Viimeisen 25 vuoden aikana Ruandassa on rakennettu ahkerasti yhtenäistä kansallista identiteettiä. Kunnianhimoisen yhtenäisyyspolitiikan tarkoituksena on ollut korvata etniset identiteetit eli hutut ja tutsit, joihin kiteytyy yksi viimeisten vuosikymmenien pahimmista kansanmurhista. Presidentti Kagamen hallitseva puolue RPF on kansanmurhasta lähtien korostanut yhtenäistä ruandalaista identiteettiä etnisten identiteettien sijaan. Ensimmäisinä konkreettisina tekoinaan RPF luopui niin vanhoista etnisyyttä korostavista identiteettikorteista kuin etnisistä kiintiöistä esimerkiksi koulutuksessa ja työnhaussa. Yhtenä keinona yhtenäisyyden rakentamisessa RPF on käyttänyt historiantulkintaa, jonka mukaan siirtomaavallan aikaa edeltäneellä tutsimonarkian ajalla tutsit ja hutut elivät harmoniassa keskenään ja vasta siirtomaaisäntä Belgia aiheutti hutujen ja tutsien välisen vihanpidon. Tätä narratiivia menetetystä yhtenäisyydestä ja pyrkimyksestä sen elvyttämiseen RPF korostaa niin retoriikassaan, Ruandan museoissa kuin kansalaisille järjestetyissä koulutuksissa ja tapahtumissa. Yli puolet ruandalaisista on syntynyt kansanmurhan jälkeen.[23]

Vastaus kysymykseen siitä, miten Ruanda on toipunut kansanmurhasta, on yleensä kahtiajakoinen. Ensimmäisen näkökulman mukaan Ruanda on ihme: maa, jossa vain 25 vuotta sitten todistettiin raakaa väkivaltaa jopa naapurien ja sukulaisten kesken, on selvinnyt traumasta paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Ruandan nopeaa talouskasvua sekä päähallituspuolue RPF:n ja sen johtajan, presidentti Paul Kagamen tehokasta ja kunnianhimoista hallintoa on ihasteltu jo vuosia. Paljon huomiota on saanut myös sukupuolten välinen tasa-arvo, sillä Ruanda johtaa tilastoja naisten osuudesta parlamentissa. Muina todisteina menestyksestä mainitaan usein pääkaupunki Kigalin siistit kadut, lapsi- ja äitiyskuolleisuuden vähentyminen kolmannekseen ja ilmainen peruskoulutus kaikille. Toisen näkökulman mukaan Ruanda on ihme vain paperilla. Jotkut Ruanda-kriitikot ovat pitäneet esimerkiksi taloustilastoja jopa vääristeltyinä. Monet tutkijat ovat myös löytäneet epätasa-arvoa tilastojen kiiltävän pinnan alta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat nostaneet esiin esimerkiksi siistien katujen kulissin taakse kätkeytyvät ”kuntoutuskeskukset”, joiden sisällä istuu niin katumyyjiä, kodittomia kuin seksityöläisiäkin. Jotkut näkevät Ruandan hallinnon pyrkimykset esimerkiksi tasa-arvoon vain savuverhona, jonka tarkoituksena on peittää alleen hallinnon vastustajien vangitsemisia, murhia ja katoamisia, kriittisen journalismin kitkemistä, tavallisten kansalaisten jatkuvaa valvontaa sekä RPF:n harjoittamaa väkivaltaa ennen ja jälkeen kansanmurhan.[23]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentinvaalit 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuun 15. 2024 järjestettävien presidentinvaalien odotetaan olevan tiukasti kontrolloitu. Presidentti Kagame julistettiin voittajaksi vuoden 2017 vaaleissa 99 prosentilla äänistä, eivätkä vuoden 2024 vaalien tulosten arvella eroavan siitä paljon. Riippumattomat tarkkailijat päättelivät, että edellisiä vaaleja varjostivat monet sääntöjenvastaisuudet, kuten poliittinen pelottelu, epäreilut rekisteröintikäytännöt ja väitetyt petokset äänestyksen aikana.[24]

Kagame on hallinnut Ruandaa vuodesta 1994 lähtien arviolta 800 000 tutsin ja maltillisen hutun kansanmurhan jälkeen. Tämä olisi 66-vuotiaan Kagamen neljäs virallinen toimikausi. Vuonna 2015 tehtiin kiistanalainen perustuslain muutos, joka antoi hänelle mahdollisuuden asettua ehdokkaaksi kahdelle viiden vuoden lisäkaudelle, mikä lisäisi hänen toimikautensa 40 vuoteen. Käytännössä Kagame voi pysyä presidenttinä elämänsä loppuun.[24]

Ruandaa hallitseva isänmaallinen rintama (RPF) on estänyt varteenotettavia kilpailijoitaan asettumasta ehdolle pelottelun, pidätysten ja oikeudellisten toimien avulla.[24] Merkittävä kilpailija presidentinvaaleissa on Frank Habineza, Ruandan vihreiden demokraattipuolueesta. Kagamen suorapuheinen kriitikko Diane Rwigara on estetty asettumasta ehdolle. Vaalilautakunta hyväksyi vain kaksi ehdokasta ​​Kagamen lisäksi. Rouva Rwigara kirjoitti X:ssa Kagamelle: "Miksi et anna minun olla ehdokkaana? Tämä on toinen kerta, kun [olet] huijannut minulta oikeuteni kampanjaan." 42-vuotias People Salvation Movementin (PSM) johtaja kertoi BBC:n Newsday-ohjelmassa voivansa olla ehdolla tällä kertaa. "Edustan suurta enemmistöä ruandalaisista, jotka elävät pelossa eivätkä saa olla vapaita omassa maassaan." Vaalilautakunnan mukaan rouva Rwigara ei pystynyt todistamaan, että hänellä ei ole rikosrekisteriä ja että hän olisi syntynyt Ruandassa.[25]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruanda on parlamentaarinen tasavalta, jossa on presidentti. Presidentin toimikausi on seitsemän vuotta. Ruandasta tuli parlamenttivaaleissa 15. tammikuuta 2008 maailman ensimmäinen maa, jossa naiset saivat enemmistön parlamenttiin.[26][27]

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Ruanda ei ole vapaa maa.[28] Presidentti Paul Kagamen johtama Ruandan isänmaallinen rintama (RPF) on hallinnut maata vuodesta 1994, jolloin se syrjäytti tuon vuoden kansanmurhasta vastuussa olleet voimat ja päätti sisällissodan. Vaikka hallinto on säilyttänyt vakauden ja talouskasvun, se on myös tukahduttanut poliittiset erimielisyydet laajalla tarkkailulla, pelottelulla, kidutuksella ja maanpaossa olevien toisinajattelijoiden luovutuksilla tai epäillyillä salamurhilla.[28]

Aluejako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruandan maakuntajaon kartta (englanniksi).
Ruandan maakunta- ja piirijaon kartta (englanniksi).

Ruanda jaetaan poliittis-hallinnollisesti eritasoisiin yksikköihin. Aluehallinnon ylimmän tason ovat vuodesta 2006 lähtien muodostaneet neljä maakuntaa (provinces; ruandaksi intara) – Pohjoinen, Etelä, Itä ja Länsi – ja pääkaupunki Kigalin muodostama hallintoalue.[1][29] Maakunnat ja Kigali jakautuvat aluehallinnon toisella tasolla piireihin (districts; ruandaksi uturere). Nämä jakautuvat sektoreihin (sectors; ruandaksi imirenge); ja edelleen soluihin (cells; ruandaksi utugari). Aluehallinnon alimmalla tasolla ovat kylät (villages; ruandaksi imidugudu). Maassa on 30 piiriä, 416 sektoria, 2 148 solua ja 14 837 kylää.[30][29]

Vuonna 2006 tehdyn aluehallinnon uusjaon yhtenä tavoitteena oli luoda monikulttuurisia hallintoalueita ja näin vähentää vastakkainasettelua.[10]

Maakunnat on esitelty tiiviisti oheisessa taulukossa ja sijaintikartassa.

Maakunta Hallintokeskus Pinta-ala
(km²) 		Väkiluku
(2012)[31] 		Asukastiheys
(hlöä/km²)
Kigali Kigali &&&&&&&&&&&&0730.&&&&00730 &&&&&&&&01132686.&&&&001 132 686 &&&&&&&&&&&01552.&&&&001 552
Pohjoinen Byumba &&&&&&&&&&&03436.&&&&003 436 &&&&&&&&01726370.&&&&001 726 370 &&&&&&&&&&&&0502.&&&&00502
Itä Rwamagana &&&&&&&&&&&09813.&&&&009 813 &&&&&&&&02595703.&&&&002 595 703 &&&&&&&&&&&&0265.&&&&00265
Etelä Nyanza &&&&&&&&&&&06118.&&&&006 118 &&&&&&&&02589975.&&&&002 589 975 &&&&&&&&&&&&0423.&&&&00423
Länsi Kibuye &&&&&&&&&&&06233.&&&&006 233 &&&&&&&&02471239.&&&&002 471 239 &&&&&&&&&&&&0396.&&&&00396

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestötiedot
vuonna 2010 [1]
Väestönkasvu 2,8 %
Syntyvyys 37,3 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 10,19 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 57,5
Lapsikuolleisuus 65,6 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 1,1 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 2,8 %
Lukutaitoisia 70,4 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 18,6 vuotta
0–14-vuotiaat 43
15–64-vuotiaat 54,6
65 vuotta täyttäneet 2,4

Alkuperäisväestö koostuu kolmesta etnisestä ryhmästä. Suurin ryhmä, hutut, ovat maanviljelyä harjoittavia bantuja. Tutsit, jotka olivat vuoteen 1959 asti noudatetun feodaalisen karjanpitoon perustuvan järjestelmän johtava kasti, ovat lähinnä karjankasvattajia. Twa-pygmien uskotaan olevan alueen vanhin, ennen bantujen kansanvaellusta alueella asunut, ryhmä. Hutuista ja tutseista puhuminen on nykyään Ruandassa kiellettyä ja maassa korostetaan yhtenäistä ruandalaista identiteettiä.[32]

Melkein kaikki ruandalaiset puhuvat ruandaa äidinkielenään. Muut viralliset kielet opitaan yleensä vieraina kielinä. Ranskaa osaa kahdeksan prosenttia ja englantia kolme prosenttia ruandalaisista.[33] Ruandan kieli eli kinyarwanda on siis ihmisten yleisimmin äidinkielenään puhuma kieli. Ranska oli perinteisesti virallinen valtakieli 50 vuotta kestäneen Belgian siirtomaavallan perintönä, mutta englanti on alkanut ottaa ranskan asemaa käytetyimpänä eurooppalaisena kielenä. Tähän on vaikuttanut se, että kansanmurhan jälkeen maahan palanneet monet ulkomailla koulutetut ruandalaiset olivat opiskelleet englanniksi muun muassa Ugandassa, Keniassa ja Tansaniassa. Englanti otettiin vuonna 2009 maan kansainväliseksi koulukieleksi. Turismin kieli maassa on englanti. Kinyarwandan lisäksi sekä englanti että ranska ovat maan virallisia kieliä.[34]

Kristinusko on Ruandan valtauskonto. Vuonna 2001 roomalaiskatolisia oli 56,5 %, protestantteja 26 %, adventisteja 11,1 % ja muslimeja 4,6 %.[1]

YK:n vuosituhattavoitteista monia on saavutettu maan aiemmasta sekasorrosta huolimatta. Vuonna 2008 ala-asteikäisistä lapsista 97 prosenttia kävi koulua. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen eteni hyvin, naisten osuus parlamentissa oli maailman suurimpia. Malarian ja HIVin esiintyvyys on vähentynyt, ja HIVin hoitoon on YK:n ohjelman mukaan ilmaiset ARV-lääkkeet ja hoito saatavilla.

Puhtaan juomaveden saatavuus oli kasvanut merkittävästi vuodesta 2000, ja siihenkin liittyvä tavoite arvioitiin saavutettavan vuoteen 2015 mennessä. Sen sijaan lapsi- ja äitiyskuolleisuuteen sekä köyhyyteen liittyvät tavoitteet tuottavat suuria vaikeuksia.[27]

Ruandan väestöstä 53 % on alle 19-vuotiaita ja 85 % väestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.[35]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruandan taloudellinen kehitys on ollut voimakasta vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen. Hallitus esitteli vuonna 2000 kunnianhimoisen kehitysstrategian (Vision 2020), jonka tavoitteena oli nostaa Ruanda vuoteen 2020 mennessä keskituloiseksi maaksi. Painopisteenä on yksityisen sektorin kehittäminen. Ruandan vuosittainen talouskasvu on ollut vuodesta 2000 lähtien noin seitsemän prosenttia vuodessa ja se on yksi Afrikan nopeimmin kasvavista talouksista. Maailmanpankki arvioi Ruandan vuonna 2019 maailman 29. helpoimmaksi paikaksi yritystoiminnalle ja samalla maailman ainoaksi köyhäksi maaksi (LIC, low-income country) 30 parhaan maan joukossa. Tämä on houkutellut maahan ulkomaisia investointeja. Ruandan bruttokansantuote BKT (GDP) henkeä kohden oli vuonna 1994 146 dollaria, vuonna 2017 774 dollaria ja vuoden 2018 loppuun mennessä sen arvioitiin nousevan 820 dollariin. Ruanda arvioitiin vuonna 2017 Afrikan kolmanneksi vähiten korruptoituneeksi maaksi Seychellien ja Botswanan jälkeen. Kuitenkin suuresta kehityksestä huolimatta edelleen 39 % väestöstä elää hallituksen tilastojen mukaan köyhyydessä ja 16 % äärimmäisessä köyhyydessä. Työttömyysprosentti on 16,7. Haasteena on teollisuuden ja palvelusektorin kehittäminen maan taloutta hallinneen maatalouden rinnalle.[35]

Ruanda on Afrikan tiheimmin asuttu valtio.[1] Sillä on vain vähän luonnonvaroja ja teollisuutta. Ruandan merkittävimpiä luonnonvaroja ovat kulta, maakaasu ja vesivoima ja vientituotteita kahvi ja tee. Turismi, varsinkin luontomatkailu, on myös merkittävä tulonlähde. Matkailijoita houkuttavat kansallispuistot gorilloineen sekä Kivujärven hienot rannat.[9]

YK:n maatalousjärjestön FAO:n mukaan Ruandan työllisestä työvoimasta 72 % työskentelee maataloussektorilla, joka tuottaa 33 % maan bruttokansantuotteesta. Maatalouden tärkeimmät vientituotteet ovat tee ja kahvi. Maatalouden ongelmilla on suora yhteys maaseudun köyhyyden kanssa, vaikka myös maatalous on kehittynyt maassa huomattavasti viime vuosina.[36] Keskimääräinen perheviljelmän koko on puolitoista hehtaaria. Kahvin ja teen lisäksi maassa kasvatetaan myyntiin myös pyretriiniä, kasviperäistä hyönteismyrkkyä.[11]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruandassa on yhdeksän lentokenttää, joista neljän kiitotiet on päällystetty. Kivujärvellä on vesireittejä aluksille, joilla ei ole suuri syväys.[1]

Maantie Kigalista Butaren kautta Bujumburaan on hyvässä kunnossa, ja se on pääasiallinen reitti Ruandasta Burundiin. Myös Cyangugusta pääsee Bujumburaan, mutta tie on huonompi. Tansanian Mwanzaan pääsee Rusumon rajakaupungin kautta. Ugandan Kampalaan kuljetaan Kabalen kautta. Kongon puolelle tehdään päiväretkiä Kivujärven yli Gomon alueelle. Eteläinen reitti kulkee Ruandan Cyangugusta Kongon Bukavuun, mutta seudulla on ollut levotonta.[9]

Joukkoliikennettä hoitavat minibussit. Naapurimaihin verrattuna tiet ovat hyvässä kunnossa ja minibussilla matkustaminen miellyttävää, sillä niiden lasketaan olevan täynnä kun jokaisella istumapaikalla on yksi matkustaja.[9]

Kulttuuri, media ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intore-tanssijoita.
Igiseke-kori.

Musiikki ja tanssi ovat tärkeä osa Ruandan kansallista perinnettä. Kansanlauluja säestetään tyypillisesti kahdeksankielisellä harppua muistuttavalla soittimella. Tansseja säestää rumpuorkesteri, johon kuuluu seitsemästä yhdeksään soittajaa. Uudempaa musiikkiperinnettä ovat uskonnolliset kuorolaulut, joita kuulee maan monissa kirkoissa. Kuuluisin tanssilaji on intore, jota aikoinaan esitettiin ainoastaan kuninkaallisille hovitanssina, mutta nykyisin myös julkisissa näytöksissä.[37]

Tyypillinen käsityötuote on sisalista punottu kartiokantinen kori, igiseke eli agaseke. Näillä koreilla on myös symbolista merkitystä, ja nuoret naiset punovat sellaisen kapioitaan varten.[38]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruandan seuratuimmat joukkotiedotusvälineet ovat valtion ylläpitämä Ruandan radio ja televisio. Virallisten lukujen mukaan maassa oli (2019) yhteensä 34 radioasemaa, 14 televisioasemaa, 46 sanomalehteä ja 88 uutissivustoa. Sensuuri on läsnä kaikkialla ja lehdistön itsesensuuri tavallista. Valtionjohdon kirjallinen ja sarjakuvin tapahtuva "nöyryyttäminen" on kriminalisoitu, mikä rajoittaa lehdistön roolia poliittisen elämän arvioijana.[39] Kansainvälisistä radiokanavista BBC, Deutsche Welle ja Voice of America lähettävät Kigalissa.[39]

Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisema vuosiraportti (2020) luokitteli järjestön pisteyttämästä 180 maasta Ruandan lehdistönvapaudessa sijalle 155, ja maa kuuluu maailmanlaajuisesti lehdistönvapauden viisiportaisella asteikolla toiseksi alimpaan, vaikean lehdistönvapauden luokkaan.[40][41] Vuoden 1996 jälkeen kahdeksan toimittajaa on surmattu ja 35 on paennut ulkomaille. Ulkomaalaisten toimittajien on vaikea saada viisumia ja akkreditointia maahan.[41]

Vuoden 2018 lopussa internetyhteys oli noin 29 prosentilla väestöstä. Sosiaalista mediaa seurasi noin 620 000 käyttäjää, suosituimpana alustana oli Facebook. Ruandan hallitus on yhä enemmän rajoittanut pääsyä ulkomaisille uutissivustoille, mikä johtuu osaksi monista ulkomaille paenneista toimittajista, jotka työskentelevät maanpaossa ja kirjoittavat verkkoon.[39]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen oppivelvollisuus alkaa 7-vuotiaana, ja käsittää kuusi vuotta alakoulua ja kaksi luokkaa toisen asteen opintoja. Kokonaisuudessaan toisen asteen opinnot sisältävät kuusi luokka-astetta. Sekä alakoulu että toisen asteen opinnot ovat ilmaisia. 2010-luvun puolivälissä ensimmäisen asteen opinnot läpäisi noin kolme viidesosaa ikäluokasta. Toisen asteen opintojen suosio on lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2009.[42]

Vuonna 1963 perustettiin Ruandan kansallinen yliopisto Quebecin kanadalaisten dominikaanien tuella. Vuodesta 1995 alkaen siellä annettiin opetusta ranskan lisäksi myös englannin kielellä. Yliopisto toimi vuoteen 2013 saakka, jolloin siellä oli noin 11 256 opiskelijaa.[43] Murambin teknillisestä opistosta tehtiin kansanmurhan jälkeen muistomerkki.

Vuonna 2013 Ruandan kaikki julkiset korkeakoulut yhdistettiin uudeksi Ruandan yliopistoksi.[42] Lukuvuonna 2019–2020 tässä yliopistossa opiskeli runsas 25 000 opiskelijaa.[44] Lisäksi korkeakouluopetusta annetaan useissa yksityisissä yliopistossa ja korkeakouluissa.[42]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruandan jalkapallomaajoukkue osallistui Afrikan-mestaruuskilpailuihin vuonna 2004. Silloin se sijoittui lohkossaan kolmanneksi.[45] Muina vuosina se on karsiutunut tai jättänyt osallistumatta. MM-kilpailuihin maa ei ole selviytynyt (vuonna 2018 tai aiemmin). Maajoukkue oli maaliskuussa 2018 FIFA-rankingissa sijalla 112.[46] Vuoden 2011 jalkapallon alle 17-vuotiaiden Afrikan-mestaruuskisat pelattiin Ruandassa.[47] Maa on osallistunut kesäolympialaisiin yhdeksän kertaa, eli joka kerta vuoden 1984 jälkeen, mutta ei ole koskaan saanut mitalia.[48] Talviolympialaisiin maa ei ole osallistunut.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Rwanda The World Factbook. CIA. Arkistoitu 24.12.2018. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Kron, Josh: Rwanda Joins British Commonwealth New York Times. 28.11.2009. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Rwanda: Largest cities (Arkistoitu – Internet Archive) World Gazetteer. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Rwanda Online Rwanda Online. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Akagera National Park Remarkable Rwanda. Arkistoitu 3.8.2017. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Nyungwe National Park Remarkable Rwanda. Arkistoitu 19.7.2014. Viitattu 19.7.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Volcanoes National Park Remarkable Rwanda. Arkistoitu 28.7.2017. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Rwanda Lonely Planet. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Rwanda profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  11. ↑ a b Background Note (arkistoitu) U.S. Department of State. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Rwanda’s former king eyes return BBC News. 17.8.2007. BBC. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Two African Presidents Die in Plane Crash Los Angeles Times. 7.4.1994. Viitattu 10.3.2020. (englanti)
  14. ↑ a b c d Yle Ruandassa: Kansanmurhasta on 25 vuotta ja trauma on yhä käsittelemättä – "Jos emme pysäytä sitä nyt, tämä jatkuu sukupolvesta toiseen" Yle Uutiset. Yle. Viitattu 6.3.2020.
  15. ↑ Rwanda: How the genocide happened BBC News. 17.5.2011. BBC. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  16. ↑ From president to prison BBC. 7.6.2004. Viitattu 5.8.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Ruandan presidentinvaaleja varjostaa huoli maan demokratian tilasta 9.8.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 10.8.2010.
  18. ↑ Kagame Ruandan presidentiksi 93 prosentin äänisaaliilla Yle Uutiset. 11.8.2010. Yle. Viitattu 27.7.2017.
  19. ↑ Rwanda election: RPF wins parliamentary landslide BBC News. 17.9.2013. BBC. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  20. ↑ Tea Rantanen: Paul Kagame on voittanut Ruandan vaalit Yle.fi uutiset. 5.8.2017. Viitattu 5.8.2017.
  21. ↑ Jason Burke Africa correspondent: Paul Kagame re-elected president with 99% of vote in Rwanda election The Guardian. 5.8.2017. Viitattu 6.3.2020. (englanti)
  22. ↑ Rwanda admitted to Commonwealth news.bbc.co.uk. 29.11.2009. Viitattu 6.3.2020. (englanti)
  23. ↑ a b Kuinka kansanmurhasta voi toipua? Ruandassa on pyritty rakentamaan yhtenäistä identiteettiä kohta 25 vuotta The Ulkopolitist. 7.4.2019. Viitattu 6.3.2020.
  24. ↑ a b c the Africa Center for Strategic Studies: Rwanda: July 15 2024 Elections Africa Center for Strategic Studies. Viitattu 7.6.2024. (englanti)
  25. ↑ Kagame critic Diane Rwigara barred from Rwanda presidential race www.bbc.com. Viitattu 7.6.2024. (englanti)
  26. ↑ YLE teksti-TV 17.8.2008
  27. ↑ a b MDGs Progress and Challenges in Rwanda, 2008 UNDP. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  28. ↑ a b Rwanda: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  29. ↑ a b RPHC4: Atlas (pdf) Fourth Population and Housing Census, 2012, Rwanda. National Institute of Statistics Rwanda, statistics.gov.rw. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Administrative Structure Republic of Rwanda. Arkistoitu 6.1.2021. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  31. ↑ Thomas Brinkhoff (yksityishenkilö): Rwanda: Administrative Division citypopulation.de. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Rwanda has banned talking about ethnicity The Economist. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Gwynne Dyer: L’essor de la langue anglaise au Rwanda Le Droit. 24.10.2008. Viitattu 3.5.2010. (ranskaksi)
  34. ↑ Discover Africa Safaris: Languages in Rwanda Discover Africa. Viitattu 6.3.2020. (englanniksi)
  35. ↑ a b What makes Rwanda one of Africa’s fastest growing economies? TRT World. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  36. ↑ Rwanda at a glance  www.fao.org. Arkistoitu 15.2.2020. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Cultural Experiences Remarkable Rwanda. Arkistoitu 5.7.2017. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  38. ↑ Sisal baskets (Arkistoitu – Internet Archive) Rwanda Art. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  39. ↑ a b c Rwanda profile – Media BBC News. 29.7.2019. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  40. ↑ 2020 World Press Freedom Index Reporters without borders, rsf.org. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  41. ↑ a b Rwanda – Censorship and self-censorship 2020 World Press Freedom Index. Reporters without borders, rsf.org. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  42. ↑ a b c Rwanda – Education Encycloædia Britannica. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  43. ↑ http://www.nur.ac.rw/spip.php?article808 (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ Facts and figures 2013–2020 (pdf) University of Rwanda, ur.ac.rw. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  45. ↑ Past Tournaments: 2004 CAF. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  46. ↑ Association country Rwanda fifa.com. Arkistoitu 19.3.2018. Viitattu 19.3.2018. (englanniksi)
  47. ↑ Journey to Rwanda 2011 begin CAF. 4.8.2011. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  48. ↑ Rwanda Sports-Reference.com. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruanda&oldid=22834204”