Rauni Mollberg
| Rauni Mollberg | |
|---|---|
 Rauni Mollberg vuonna 1977 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Rauni Antero Mollberg |
| Syntynyt | 15. huhtikuuta 1929 Hämeenlinna |
| Kuollut | 11. lokakuuta 2007 (78 vuotta) Loimaa |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Maa on syntinen laulu (1973) |
| Palkinnot | |
|
Parhaan ohjauksen Jussi (1973), (1974), (1978), (1986) Parhaan tuottajan Jussi (1981) Pro Finlandia (1980) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rauni Antero ”Molle” Mollberg (15. huhtikuuta 1929 Hämeenlinna – 11. lokakuuta 2007 Loimaa[1][2]) oli suomalainen akateemikko ja elokuva- ja televisio-ohjaaja.
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mollbergin vanhemmat olivat Matti Valdemar Mollberg (1901–1972) ja Elina (Elli) Vilhelmiina Mollberg o.s. Ahonen (1900–1983). Mollberg oli lähtöisin vaatimattomista oloista, isä oli autonkuljettaja, ja vanhemmat hoitivat talonmiehen tehtäviä useissa taloissa, ja myös Mollberg oli mukana työssä. Hänellä oli alun perin kolme veljeä, mutta kaksoisveli Reino kuoli vuoden ikäisenä. Veljen menetys on vaikuttanut Mollbergin työhön ja sai hänet tekemään televisio-elokuvan Toivo Pekkasen kirjasta Lapsuuteni. Hän on kertonut maalanneensa "elokuvillaan yhtä ainoaa aihetta, iloa ja murhetta, elämää ja kuolemaa".[3]
Kouluaikana Mollberg teki sekalaisia töitä, oli muun muassa Hämeenlinnassa Raatihuoneenkadulla elokuvateatteri Satulinnassa paikannäyttäjänä. Jo lapsesta lähtien tilaisuuksissa esiintynyt Mollberg sai kauppakouluaikana opettajansa avulla esiintymistöitä radiosta.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatteri ja Kuopion Taiteilijaseura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käytyään kauppakoulun 1945–1946 Mollberg oli harjoittelijana rautakaupassa[5] mutta pääsi vuonna 1947 Suomen teatterikouluun,[6] josta hän valmistui 1950[1]. Samalla Teatterikoulun kurssilla Mollbergin kanssa opiskelivat muiden muassa Jussi Jurkka, Mikko Niskanen, Tiina Rinne ja Veikko Sinisalo.[7] Valmistumisensa jälkeen Mollberg toimi vuoden verran Joensuun kaupunginteatterissa, mutta sai potkut yhdessä Leo Jokelan ja Leo Hokkasen kanssa[8], sillä teatterin ohjelmistoa suunnattiin operetteihin eikä Mollberg osannut laulaa.[9]
Mollberg kävi välillä armeijan ja aloitti sitten näyttelijä-ohjaajana Kuopion yhteisteatterissa[10] ja vaikutti Kuopion teatterielämässä kaksitoista vuotta. Hän pysyi syrjässä kuopiolaisesta herraklubista, ja Jorma Savikko ihmettelee Mollberg-elämäkerrassaan, mahtoiko siitä johtua, että siitä ajasta ei Teatterin maailma 1965 tiedä mitään. Hän perusti Nuorisolinjan ja sai sen hyväksi tekemästään työstä ensimmäisen Minna-patsaan 1957.[11]
Mollberg valittiin 1958 jo lopettamisuhan alla olleen Kuopion Taiteilijaseuran puheenjohtajaksi.[11] Talousvaikeuksissa ollut seura sai aiemmin niukat avustukset kaupungilta, mutta Mollberg keräsi tukea paikalliselta liike-elämältä ja erilaisilta yhteisöiltä, niin että seura tuli omillaan toimeen. Taidepäivät muutettiin Kuopion taideviikoksi, ja mukaan kutsuttiin eri alojen taiteilijoita.[12] Kuopion kaupunki antoi hänelle 1962 Kuopio-stipendin, ja 1963 hän sai toistamiseen Taiteilijaseuran Minna-patsaan. "[Mollbergilla] on poikkeuksellinen kyky tehdä työtä ja heittäytyä eheästi, väsähtämättä ja työlästymättä kaikkeen siihen mihin hän ryhtyy", sanottiin stipendiuutisessa.[13]
Televisio ja elokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mollberg aloitti vuonna 1963 Yleisradiossa televisioteatterin ohjaajana[1]. Mollbergista tuli pian Yleisradion TV2:n teatteriosaston ohjaaja, ja se oli hänen pitkäaikaisin työtehtävänsä (1968–1986).
Mollbergin vuonna 1973 valmistunut ensimmäinen pitkä elokuva, Timo K. Mukan romaaniin pohjautuva Maa on syntinen laulu, oli arvostelu- ja katsojamenestys. Elokuva sai kolme Jussi-palkintoa (paras miespääosa, paras kuvaus, paras ohjaus) sekä erikoispalkinnon Locarnon kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Elokuva keräsi teattereihin 709 664 katsojaa, tulos jolla se oli vuoden 2003 tilastojen mukaan yhdenneksitoista katsotuin kotimainen elokuva.[14][15]
Mollbergin toinen yleisömenestyselokuva oli Väinö Linnan romaaniin perustuva 1985 valmistunut Tuntematon sotilas. Mollberg käytti nuorempia ja tuntemattomampia näyttelijöitä kuin Edvin Laine 30 vuotta aiemmin valmistuneessa Linnan romaanin filmatisoinnissa. Mollbergin elokuvan katsojamäärä teattereissa oli 590 271[15].
Mollberg toimi taiteilijaprofessorina vuosina 1978–1988 ja sai taiteen akateemikon arvon vuonna 1989. Hänen saamiinsa tunnustuksiin kuuluu myös Pro Finlandia -mitali vuodelta 1980 ja viisi Jussi-palkintoa.[2]
Rauni Mollbergilla oli asunto ja elokuvastudio Vesilahdella Korpiniemen entisellä koululla 1960-luvulta aina vuoteen 1997 saakka. Vuonna 1997 hän osti Loimaalta Orisuon entisen kansakoulun kodikseen ja studiokseen ja hän asui siellä lähes kuolemaansa saakka.[16][17]
Mollberg kuoli 11. lokakuuta 2007 Loimaan terveyskeskuksessa keuhkokuumeeseen sairastettuaan neljä vuotta verisyöpää.[2] Hänet on haudattu Ahveniston hautausmaalle synnyinkaupunkiinsa Hämeenlinnaan.[18]
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatteriohjaaja Eira Mollberg on Rauni Mollbergin tytär. Hän on kirjoittanut isästään kirjan Molle, isäni (Otava 2008). Eira Mollberg on antanut ymmärtää, että julma isä turmeli vaimonsa ja poikansa mielenterveyden. Elokuvaohjaaja Veikko Aaltonen, joka teki pitkään yhteistyötä Rauni Mollbergin kanssa apulaisohjaajana, käsikirjoittajana, leikkaajana ja äänittäjänä, on tehnyt Mollbergista vuonna 2021 valmistuneen dokumenttielokuvan Dinosaurus. Aaltosen mukaan Mollberg kohteli näyttelijöitä menetelmin, joita ei omana aikanaan ihmetelty, mutta jotka vuoden 2017 Me Too -kampanjan valossa arvioituina olisivat vähintäänkin kyseenalaisia. Maa on syntinen laulu -elokuvan käsikirjoittamiseen osallistunut Panu Rajala on myöhemmin muistellut, kuinka kuvauksissa hevosia ja koiria hakattiin ja näyttelijöitä kohdeltiin kaltoin. Monet Mollbergin elokuvissa esiintyneet näyttelijät, muun muassa Vilho Koskelan roolin Tuntemattomassa sotilaassa näytellyt Risto Tuorila, ovat kertoneet traumatisoitumisestaan.lähde?
Ystävät, toverit -elokuvan toinen käsikirjoittaja kirjailija Joni Skiftesvik on voimakkaasti arvostellut muun muassa omaelämäkerrallisessa romaanissaan Valkoinen Toyota vei vaimoni tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja Mollbergia siitä, että tämä ”käveli hänen ylitseen” elokuvan toteutusvaiheessa. Skiftesvikin mukaan osa Suomen Elokuvasäätiön hyväksymästä käsikirjoituksesta jätettiin kuvaamatta, kokonaisia elokuvan tasoja poistettiin, tematiikkaa muutettiin ja Mollberg tuottajavaltaansa käyttäen sisällytti elokuvaan omia teemojaan neuvottelematta käsikirjoittajan kanssa.lähde?
Silti Mollberg nautti suurta arvostusta kollegoidensa ja elokuvayleisön keskuudessa[19].
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkät elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maa on syntinen laulu (1973)
- Aika hyvä ihmiseksi (1977)
- Milka (1980)
- Tuntematon sotilas (1985)
- Ystävät, toverit (1990)
- Paratiisin lapset (1994)
Televisioelokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ei koskaan pilanpäin (1964)[1][20]
- Roinilan talossa (1965)
- Lapsuuteni (1967)
- Tehtaan varjossa (1969)
- Sotaerakko (1972)
- Siunattu hulluus (1975)
- Mollen löytötavaraa: Soittelijapoika (1990)
- Nuoruusaikoja osa 1: Taustan Mikon kotiinpaluu (1999)
- Nuoruusaikoja osa 2: Ison miehen vierailu (1999)
- Nuoruusaikoja osa 3: Puu kulkee (2000)
- Nuoruusaikoja osa 4: Heikuraisen nauru (2001)
- Nuoruusaikoja osa 5: Korpisen veljekset (2002)
- Nuoruusaikoja osa 6: Reissu (2004)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jorma Savikko (toim. Harald Birger Olausen), Pitkä ajo: Henkilökuva elokuvaohjaaja Rauni Mollbergista, Kulttuuriklubi 2011 ISBN 978-952-67513-4-4
- Joni Skiftesvik, Valkoinen Toyota vei vaimoni, omaelämäkerrallinen romaani, WSOY 2014 ISBN 978-951-0-40735-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rauni Mollberg Elonetissä. Viitattu 21.10.2019.
- ↑ a b c Rauni Mollberg on kuollut Ilta-Sanomat. 11.10.2007. Arkistoitu 12.10.2007. Viitattu 11.10.2007.
- ↑ Savikko, s. 17, 23
- ↑ Savikko, s. 32, 35–36
- ↑ Savikko, 36
- ↑ Savikko, 37
- ↑ Laura Airola: Tiina Rinteen myötä katosi pala teatterihistoriaa. Aamulehti 29. tammikuuta 2021, s. B10.
- ↑ Savikko, 44–45
- ↑ Savikko, 44–45, 47
- ↑ Savikko, 51
- ↑ a b Savikko, 77
- ↑ Savikko, 78–80
- ↑ Savikko, 82
- ↑ Maa on syntinen laulu Elonet., viitattu 21.10.2019
- ↑ a b Kaikkien aikojen katsotuimmat kotimaiset elokuvat top 20 (PDF) ([vanhentunut linkki]) 2003. Suomen Elokuvasäätiö. Viitattu 22.10.2007.[vanhentunut linkki]
- ↑ Aika kansanjuhla huutokaupaksi, Turun Sanomat 24.8.2008[vanhentunut linkki]
- ↑ Nähtävyyksiä Vesilahdessa : 9. Rautiala-Korpiniemi-Jokioinen-Ilonen
- ↑ Vauhkonen, Pekka: Ohjaaja ja akateemikko Rauni Antero "Molle" Mollberg Näyttelijöitä ja elokuvaväkeä. 13.6.2013. VLS. Viitattu 11.2.2024.
- ↑ Simopekka Virkkula: Suomalaisen elokuvan mestariteoksilla oli inhimillisesti kova hinta. Aamulehti 3.3.2021, s. B4–B5.
- ↑ Vakaasti ja varmasti, ei koskaan pilanpäiten. Helsingin Sanomat, Radio – televisio, 29.1.1964.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eira Mollberg, Molle, isäni, Otava 2008 ISBN 978-951-1-22953-7
- Niko Jutila, Molle. Rauni Mollbergin elämä ja kuvat. WSOY 2023 ISBN 978-951-0-48057-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rauni Mollberg Ylen Elävässä arkistossa (Archive.org)
- Ymmärrätkö Rauni Mollbergin hulluuden ja sadismin, Veikko Aaltonen? KC Karemo, Yle
- Sakari Toiviainen: Mollberg, Rauni (1929–2007) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.10.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- HS Elämäkerta: Rauni Mollberg itketti ja jopa rääkkäsi työtovereitaan, mutta pahimman kohtelun sai oma poika
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
