Satamatyöntekijäin Liitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee 1950-luvulla perustettua yhdistystä. Myös Suomen Satama- ja Vesiliikennetyöntekijäin Liitto käytti nimeä Satamatyöntekijäin Liitto vuosina 1905–1907.
Satamatyöntekijäin Liitto
Perustettu 1957
Lakkautettu 1970
Perustaja STL:n osastot
Tyyppi ammattiliitto
Toimiala satamatyöntekijöiden edunvalvonta
Toiminta-alue Suomi
Kattojärjestö SAK

Satamatyöntekijäin Liitto oli vuosina 1957–1970 toiminut suomalainen ammattiliitto,[1] joka kuului Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon.[2] Vuonna 1970 satamaliitto yhdistyi alan muiden järjestöjen kanssa muodostaen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT), jonka perustaminen oli osa uuden SAK:n syntyyn liittynyttä keskustason ohjelmaa.

Vuonna 1969 liittoon kuului 2 673 jäsentä, joista 84 prosenttia oli miehiä.[3]

Liitto solmi työehtosopimuksia Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton (ahtausala) ja Liiketyönantajain Keskusliiton (huolinta-ala) kanssa.[4]

Perustaminen ja alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK antoi satama-alan järjestämisvastuun Suomen Työläisliitolle (STL) erotettuaan Suomen Kuljetustyöntekijäin Liiton (SKL) jäsenyydestään vuonna 1949. STL ei kuitenkaan onnistunut saamaan alalla sellaista vahvaa asemaa, joka SKL:llä oli ollut. Työläisliiton satamaosastojen jäsenmäärä oli parhaimmillaan 2 650.[1] Monet osastoista kannattivat uuden itsenäisen satamaliiton perustamista, jonka myös työläisliiton satamajaosto otti tavoitteekseen. SAK:n ja Työläisliiton johtajat eivät kuitenkaan innostuneet ideasta. Kiistat kärjistyivät joulukuussa 1956 pidetyssä satamaosastojen neuvottelukouksessa, jossa SAK:n linjaa kannattaneet saivat vastaansa Niilo Wällärin ja Olavi Lindblomin linjaa tukeneen opposition. Tammikuussa 1957 Työläisliitto erosi Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationista (KAF). Eron jälkeen Wällärin johtama Suomen Merimies-Unioni (SM-U) alkoi järjestää satamatyöläisiä kilpaileviin osastoihin. Työläisliiton Helsingin, Turun ja Reposaaren-Mäntyluodon osastot erosivat säilyttääkseen yhteyden KAF:ään, ja muodostivat Suomen Satamamiehet -ammattiliiton.[5]

Taktisena vastavetona Wällärin, KAF:n ja SM-U:n linjalle SAK ryhtyi tammikuussa 1957 muodostamaan Työläisliittoon jääneistä osastoista uutta satamaliittoa. Myös SKL kannatti uuden satamaliiton perustamista, mutta STL:ää ja SAK:ta hallinneet sosialidemokraatit eivät päästäneet liiton edustajia mukaan valmisteluihin kommunistien vaikutusvaltaa minimoidakseen. Kesäkuussa 1957 SM-U erotettiin SAK:sta liiton uhattua savustaa työläisliittolaiset satamista kieltäytymällä yhteistyöstä muiden kuin Satamamiesten kanssa. Satamatyöntekijäin Liitto perustettiin 16. kesäkuuta 1957 ja hyväksyttiin välittömistä SAK:hon. SKL ja Satamatyöntekijäin liitto solmivat yhdistymissopimuksen heinäkuussa ja kuljetusliitto lopetti toimintansa myöhemmin samana vuonna.[5]

Joulukuussa 1960 liitto oli mukana perustamassa Kuljetusalan ammattiliittojen neuvottelukuntaa (KAN) yhdessä neljän muun SAK:n liiton kanssa.[6]

SM-U ja Auto- ja Kuljetustyöläisten Liitto (AKL) aloittivat keväällä 1962 merenkulun katkaisseen lakon, kun hallitus ei suostunut nimeämään SAJ:n edustajaa ILO:n konferenssiin. SAK:lla oli edustajia hallituksessa ja Satamatyöntekijäin Liitto pyrki murtamaan saarron. Kiista päättyi hallituksen ja SAK:n tappioon.[7]

Lakkauttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1968 AKL:ään kuuluneet satamatyöläiset aloittivat lakon hylättyään valtakunnansovittelijan esityksen. Satamaliitto liittyi mukaan viisi päivää myöhemmin jäsenäänestyksen jälkeen. Työtaistelu päättyi 9. maaliskuuta, kun AKL hyväksyi uuden esityksen satamaliittoa kuulematta.[8]

Ammatillisen liikkeen hajaannus vaikutti voimakkaasti kuljetusalalla ja yhdistysmisneuvottelut eri keskusjärjestöihin kuuluneiden liittojen välillä etenivät hitaasti.[1] SAK:n perustavassa kokouksessa kesällä 1969 hyväksyttiin liittotason yhdistämisohjelma, mutta satamaliitto puolusti alan itsenäisen järjestön olemassaoloa ja pöytäkirjaan merkittiin lausuma satamatyöläisten mahdollisuudesta erillisjärjestäytymiseen.[9] Vuonna 1970 satamaliitto kuitenkin yhdistyi Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (S. AKT) ja Auto- ja Kuljetustyöläisten Liiton kanssa muodostaen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT). Satamaliiton puheenjohtaja Erik Ruotsalaisesta tuli AKT:n toinen sihteeri ja johtava kommunistitoimitsija. Ruotsalainen syrjäytettiin satama-alan edunvalvonnasta villien satamalakkojen jälkeen 1972.[1]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde 1957[10], 1968[11]

Vuoden 1957 lopussa liiton 21 osastoon kuului yhteensä 3 035 jäsentä. Osastoista suurimmat olivat Kotka (554 jäsentä) ja Hamina (487). Vuonna 1968 jäseniä oli 27 osastossa 2 728, joista naisia 446. Osastoista suurimpia olivat Kemi (369), Kotka (314), Hamina (304) ja Haukipudas (280).

  • Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty II. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21744-2
  1. a b c d e Tapio Bergholm: Hajanainen ja sekava sukupuu. Kuljetusalan ammattiliitot 1905–1995 Työväen Arkisto. Arkistoitu 13.8.2020. Viitattu 23.8.2020.
  2. SAK:n vuosikirjat 1931–1969 (Arkistoitu – Internet Archive) (Työväen Arkisto)
  3. SAK vuosikirja 1969, s. 69–70. SAK, 1970. Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  4. Kertomus Satamatyöntekijäin Liitto r.y:n toiminnasta vuodelta 1968 (Satamatyöntekijäin Liitto 1969), s. 22, 25.
  5. a b Bergholm 2007, s. 59–64.
  6. Kuljetusalan ammattiliittojen neuvottelukunta perustettiin eilen. Kansan Uutiset, 29.12.1960.
  7. Bergholm 2007, s. 169.
  8. Bergholm 2007, s. 405.
  9. Bergholm 2007, s. 372.
  10. a b c Kertomus Satamatyöntekijäin Liitto r.y:n toiminnasta vuodelta 1957 (Satamatyöntekijäin Liitto 1958), s. 14–15.
  11. a b c Kertomus Satamatyöntekijäin Liitto r.y:n toiminnasta vuodelta 1968 (Satamatyöntekijäin Liitto 1969), s. 29–30, 38.