Semantiikka
Semantiikka eli merkitysoppi tutkii esimerkiksi sanojen ja ajatusten merkitystä. Kielen merkitystä tutkiessaan se on kielitieteen alalaji, joka tutkii esimerkiksi sanan, virkkeen tai kokonaisten tekstien merkitystä ja viittauksia.[1] Semantiikalle oleellista ovat ilmaisujen väliset suhteet, kuten antonymia, homonymia, hyponymia, metonymia, polysemia ja synonymia.
Laajemmassa merkityksessä semantiikka on strukturalisti A. J. Greimasin mukaan kuvausmenetelmien kehittämistä erilaisten merkkijärjestelmien ja diskurssien tutkimiseen kielitiedettä yleisemmällä tietoteoreettisella tasolla.[2]
Semantiikan lähellä on semiotiikka eli merkkioppi, joka puolestaan tutkii kaikenlaisten merkkien, kuten kuvien ja symbolien merkityksiä. Aloiltaan semantiikka ja semiotiikka ovat osin päällekkäisiä. Pragmatiikkaa pidetään joskus kielitieteellisen semantiikan osana, toisinaan taas osana kolmiosaista kokonaisuutta, johon kuuluvat syntaksi, semantiikka ja pragmatiikka.
Semantiikka tutkii myös erilaisia temaattisia rooleja sekä totuusehtoja.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielen osajärjestelmät Tampereen Yliopisto. Arkistoitu 9.11.2014. Viitattu 9.11.2014.
- ↑ Tarasti, Eero 1979. Esipuhe teokseen A.J. Greimas: Strukturaalista semantiikkaa, s. 4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luokka:Semantiikka Tieteen Termipankki