Tekla Hultin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tekla Hultin
Kansanedustaja
1.8.1908–30.4.1924
Vaalipiiri Viipurin läänin läntinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Koko nimi Thekla Johanna Virginia Hultin
Syntynyt18. huhtikuuta 1864
Jaakkima
Kuollut31. maaliskuuta 1943 (78 vuotta)
Helsinki
Puoliso naimaton
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomuspuolue
Muut puolueet Nuorsuomalainen Puolue
(vuoteen 1918)
Koulutus filosofian tohtori (1896)

Thekla (Tekla) Johanna Virginia Hultin (18. huhtikuuta 1864 Jaakkima – 31. maaliskuuta[1] 1943 Helsinki) oli Suomen toinen naistohtori ja ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori (1896). Hän oli nuorsuomalaisten ja kokoomuksen kansanedustajana 1908–1924, Suomen ensimmäinen vakinainen naispuolinen toimittaja ja päätoimittaja,[2][3][4] tutkija sekä puolue-, järjestö- ja naisasia-aktivisti. Hultin omisti elämänsä työlle isänmaan, naisasian, liberalismin ja sosiaalisten kysymysten puolesta.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hultin syntyi Jaakkimassa ensimmäisenä henkikirjoittaja Julius Hultinin ja Emma Savanderin viidestä lapsesta.[1] Hän kävi koulua Sortavalan ja Viipurin yksityisissä tyttökouluissa. Helsingin jatko-opistosta hän valmistui opettajaksi vuonna 1885.[1]

Seuraavana vuonna 1886 Hultin aloitti yliopisto-opinnot.[1] Hän opiskeli muun muassa kirjallisuustiedettä, taidehistoriaa ja sielutiedettä, mutta valitsi pääaineekseen historian. Hultin valmistui filosofian kandidaatiksi keväällä 1891.[1] Lopputyön aiheena oli Englannin siirtomaapolitiikka Amerikassa. Valmistumisensa jälkeen Hultin aloitti työskentelyn toimittajana. Hän toimi Dagbladetin avustajana.

Vuosina 1896–1897 Hultin laati taloushistorian alan väitöskirjaansa Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden (Historiallisia tietoja vuoritoimesta Suomessa Ruotsin vallan aikana), jonka aiheena on Suomen vuoritoimen historia. Väiteltyään vuonna 1896 Hultin antautui täysin virkauralle ja erityisesti poliittiselle toiminnalle. Hultin toimitti muun muassa kirjan Suomalaisuuden herätys (1892), kirjoitti useita kirjasia, kuten Mikä on perustuslaki? (1899) ja Suomen asema Venäjän valtakunnassa (1907), sekä kirjoitti Leo Mechelinin elämäkerran.

Vuonna 1901 Hultinista tuli Tilastollisen päätoimiston toinen aktuaari, kun hänelle pyynnöstä myönnettiin erivapaus sukupuolestaan.[5] Myöhemmin hänen sukupuolensa ja poliittiset mielipiteensä estivät etenemisen ensimmäisen aktuaarin virkaan. Välillä hänet pidätettiinkin virantoimituksesta. Hultin toimi tehtävässä aina vuoteen 1929, jolloin hän jäi eläkkeelle. Työssään hän toimitti lukuisia tilastollisia tutkimuksia muun muassa köyhäinhoidosta, avioeroista ja naisten yötyöstä.

Hultin muistetaan myös päiväkirjoistaan, joissa hän kuvaa elävästi historiallisia tapahtumia ja niiden itsessään ja suomalaisissa yleisemminkin herättämiä tuntoja, esimerkiksi kansallista innostusta Japanin voitoista Venäjää vastaan käydyssä sodassa (mikä johti mielenosoituksiin, mellakoihin, suurlakkoon ja lopulta vapauden ja demokratian lisääntymiseen Venäjällä ja Suomessa 1905).[6]

Hultin päätti olla avioitumatta, jotta hän saa vapaasti toimia niiden asioiden vuoksi, joita hän piti tärkeinä. Hän asui pitkään Aldyth-sisarensa kanssa Helsingissä, ja hänellä oli vilkas seuraelämä.

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Hultinista vuodelta 1905.

Hultin oli yksi Nuorsuomalaisen Puolueen perustajista. Sittemmin hänestä tuli puolueen pää-äänenkannattajan Päivälehden vakituinen toimittaja (1893–1901).[5]

Hultin osallistui Aleksanteri II:n patsaan mielenosoitusluonteiseen kukittamistapahtumaan 13. maaliskuuta 1899. Hultin oli Helsingissä keräämässä allekirjoituksia Suureen adressiin, monistamassa adressia varten tarvittuja adressilehtiä ja järjestelemässä tuhansia koottuja adresseja lopulliseen järjestykseen.[7] Hän osallistui Seurahuoneen juhlasalissa myös Suuren adressin lähetystön tervetuliaisjuhlaan, joka järjestettiin kun lähetystö palasi Pietarista 18. maaliskuuta 1899.[8]

Hultin oli mukana senaattori Leo Mechelinin 60-vuotisjuhlissa miehen kotona Fabianinkatu 16:ssa.[9] Hultin oli Mechelinin sukulainen ja läheinen perheystävä, ja hän toimi tämän sihteerinäkin. Toisin kuin Mechelin, Hultin ei sortokausilla tyytynyt rauhanomaiseen vastarintaan. Hultin toimi vuonna 1900 Isänmaan Ystävä -lehden vastaavana toimittajana, mutta tehtävä päättyi kun venäläinen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov lakkautti lehden.[5]

Hultin oli perustamassa naiskagaalia vuonna 1902, jolloin joukko hänen ystäviään kokoontui hänen kotonaan. Yhdessä he päättivät auttaa kagaalia levittämään ja ylläpitämään vastarintahenkeä kodeissa ja yhteiskunnassa. Naiskagaalin keskuskomitea oli Helsingissä, ja paikalliskomiteoita taas muilla paikkakunnilla. Hän toimi naiskagaalin varapuheenjohtajana.[10]

Hultin työskenteli myös aktivisti- ja jääkäriliikkeiden puolesta. Hän oli merkittävä ideologinen vaikuttaja puolueissaan ja liikkeissään. Hän salakuljetti Vapaita lehtisiä Tukholmasta Suomeen.[11]

Hultin oli Suomalaisen naisliiton (1907–1909) sekä Nuorsuomalaisen Naisklubin (1902) ensimmäinen puheenjohtaja sekä Naisasialiitto Unionin merkittävä vaikuttaja. Naisasialiitto Unioni toimi ahkerasti muun muassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta, jonka Mechelinin senaatti toteuttikin vuonna 1906.[5] Hultin yritti saada kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset yhteistyöhön näissä kysymyksissä, mistä naisasiaan sinänsä myönteisesti suhtautunut SDP varoitteli omiaan.

Hultin oli vuosina 1908–1924 Viipurin läänin läntisen vaalipiirin kansanedustaja. Kun Nuorsuomalainen Puolue hajosi vuonna 1918, hän liittyi Kansalliseen kokoomuspuolueeseen.[5] Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän toimi vuosina 1925–1930.[5] Hultin toimi myös presidentin valitsijamiehenä vuonna 1925.[2]

Muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta nimesi keväällä 2014 Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Sanomatalon ja Kiasman välisen aukion Tekla Hultinin mukaan kunnianosoituksena Suomen ensimmäiselle naispuoliselle toimittajalle ja aikansa merkittävälle yhteiskunnalliselle vaikuttajalle.[3][4]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden. 1, Jernbruken. (Väitöskirja) Helsingin yliopisto, 1896.
  • Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden. 2. Helsingin yliopisto, 1897.
  • Leo Mechelin, en konturteckning. (48 s., Ilmestynyt alun perin suomeksi nimellä Leo Mechelin, muutamia ääripiirteitä Nuori Suomi 9) Kustantaja tuntematon, 1900.
  • Mikä on perustuslaki?, vuoropuhelua lautamiehen tuvassa, kirj. T. H. – Erkko Johan Henrik. Viirimme. Runo. Helsingissä 1899. Päivälehden kirjapaino. (Kirjasia kansalaisille. N:o 7).
  • Mistä on kysymys?, 22 s., Nuorsuomalaisen puolueen kanslia, 1909.
  • Naisasia Pienpainateaineisto, 1810–1944.
  • Perustuslaillinen hallitus ja suomettarelainen hallitus, esitelmä pidetty nuorsuomalaisten kokouksissa syksyllä 1906, 24 s., [kustantaja tuntematon] 1907.
  • Päiväkirjani kertoo. 1, 1899–1914. 507 s., Sanatar, 1935.
  • Päiväkirjani kertoo. 2, 1914–1918. 400 s., Sanatar, 1938.
  • Suomen asema Venäjän valtakunnassa. 19 s., WSOY,1908 Suomalaisen naisliiton kirjasia; 3
  • Taistelun mies, piirteitä Jonas Castrénin elämästä ja toiminnasta. (Muistojulkaisu Karjalan kulttuurirahaston isännistön toimesta) Otava, 1927.
  • Vielä kerran suomettarelainen hallitus, vastaus sen nimettömälle asianajajalle. 32., Nuorsuomalaisen puolueen kanslia, 1907.
  • Undersökning rörande nattarbeterskorna i Finlands industrier ; på uppdrag af Kejserliga Senaten och under dess öfverinseende värkstäld. X, 85, 49 s. s., Edlundska Bokhandeln, 1911. Arbetsstatistik; XI
  • Yötyöntekijättäret Suomen teollisuudessa, tutkimus Keisarillisen Suomen Senaatin määräyksestä ja Teollisuushallituksen ylivalvonnan alaisena. X, 85, 49 s. 1911. Työtilastoa; 11

Suomennoksia ja toimituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gustaf Alexander Cygnæus: K. Suomen talousseura 1797–1897, toimikunnan toimesta kuvailtu. Suomennoksen suoritti Tekla Hultin. 1897.
  • Suomalaisuuden herätys, lausuntoja suomalaisuuden asiassa ennen Saima-lehden ilmestymistä, toimittanut Tekla Hultin. Otava, 1892
  • Suomen matkailija-yhdistys: Vuoksi, lyhyitä neuvoja Vuoksen-retkiä varten Imatralta Käkisalmeen ynnä kartta. Toim. Aug. Ramsay; suom. Tekla Hultin. Wasenius’en kirjakauppa, 1892.
  • Ukko-Pekka, kansan mies, tammikuun 5 p:nä 1937. Toim. Erkki Räikkönen, E. A. Fabritius, Tekla Hultin. Sanatar, 1937.
  • Pierre Paul Leroy-Beaulieu: Yleisen kansantalouden pääpiirteet. Suom. Tekla Hultin. WSOY, 1891.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tekla Hultin Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Kansallinen elämäkerrasto 2. (Useita toimittajia.) WSOY, Porvoo, 1929
  • Tekla Hultin: Päiväkirjani kertoo 1899–1914. Sanatar, Helsinki, 1935

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Af Forselles, Jenny, Kansallinen elämäkerrasto, 2, s. 515.
  2. ↑ a b Hultin, Tekla Johanna Virginia - Porvarillisen Työn Arkisto arkisto.kokoomus.net. Viitattu 23.9.2019.
  3. ↑ a b Ensimmäinen sanomalehtinainen saa nimensä kartalle Helsingin Sanomat. 4.4.2014. Viitattu 23.9.2019.
  4. ↑ a b Lasikattojen rikkoja Tekla Hultin saa aukion Helsinkiin Helsingin Sanomat. 8.4.2014. Viitattu 23.9.2019.
  5. ↑ a b c d e f Af Forselles, Jenny, Kansallinen elämäkerrasto, 2, s. 516.
  6. ↑ Hultin, s. 131–133.
  7. ↑ Hultin, s. 15.
  8. ↑ Hultin, s. 16
  9. ↑ Hultin, s. 17.
  10. ↑ Hultin, s. 51–52.
  11. ↑ Hultin, s. 47.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kujala, Helena: Tekla : tahtonaisen elämä : levottomien vuosien journalisti ja poliitikko Tekla Hultin 1864–1943. Sastamala: Warelia, 2022. ISBN 978-952-387-018-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tekla Hultin.
Nuorsuomalaisten kansanedustajat
Kansallisen kokoomuspuolueen kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tekla_Hultin&oldid=22712942”