Uinu, uinu lemmikkini (vuoden 1989 elokuva)

Uinu, uinu lemmikkini
Pet Sematary
Ohjaaja	Mary Lambert
Käsikirjoittaja	Stephen King
Perustuu	Stephen Kingin romaaniin Uinu, uinu lemmikkini
Tuottaja	Richard P. Rubinstein
Säveltäjä	Elliot Goldenthal
Kuvaaja	Peter Stein
Leikkaaja	Daniel P. Hanley
Pääosat	Dale Midkiff Fred Gwynne Denise Crosby Miko Hughes Blaze Berdahl
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Paramount Pictures
Levittäjä	UIP-Dunafilm Netflix
Ensi-ilta	1989-4-2121. huhtikuuta 1989 (Yhdysvallat) 1989-12-11. joulukuuta 1989 (Suomi)
Kesto	98 min.
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	11 500 000 $
Tuotto	57 500 000 $
Seuraaja	Uinu, uinu lemmikkini 2
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Uinu, uinu lemmikkini (engl. Pet Sematary) on vuonna 1989 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka perustuu kirjailija Stephen Kingin samannimiseen teokseen. Elokuvan on ohjannut Mary Lambert, ja Stephen King itse on toiminut elokuvan käsikirjoittajana. Kingin suosikkibändeihin lukeutuva punk rock -yhtye Ramones teki elokuvalle kappaleen ”Pet Sematary”, joka soitetaan elokuvan lopputekstien aikana.

Elokuvalle on myös tehty jatko-osa vuonna 1992. Vuonna 2019 ilmestyi uusintaversio, jonka yhteydessä vuoden 1989 elokuvasta julkaistiin 30-vuotisjulkaisu 4K-versiona Blu-Raylle.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan alussa Creedit muuttavat Chicagosta uuteen asuntoon Ludlowiin, Mainen osavaltioon. Perheeseen kuuluvat Louis, Rachel ja heidän kaksi lastaan Ellie ja kuopus Gage Creed, sekä Ellien kissa Winston Churchill, jota kutsutaan nimellä Church. Ellie huomaa keinumisen aikana polun, joka johtaa metsään. Gage on vähällä jäädä rekan alle, mutta heidän naapurinsa Jud Crandall ottaa Gagen äkkiä syliin. Samana iltana Jud tarjoaa Louisille oluen ja kertoo samalla, että polku johtaa lemmikkien hautausmaalle, jonka kylän lapset aikoinaan ovat tehneet. Jud kertoo että vilkas tie on vaatinut useamman lemmikin kuoleman, näistä suurin osa oli kissoja ja koiria. Jud kehottaa Louisia viemään Churchin kastroitavaksi, jottei Church lähtisi enää tien yli. Jud vie Creedit retkelle lemmikkien hautausmaahan. Samana iltana Ellie kertoo Louisille, että tämä pelkää Churchin kuolevan. Seuraavana päivänä Louis vie Churchin leikattavaksi.

Louis aloittaa ensimmäisen työpäivän paikallisen yliopiston lääkärinä. Hänen potilaakseen tulee vakavasti loukkaantunut Victor Pascow, joka joutui rekan yliajamaksi. Victor kuolee saamiinsa vammoihin, mutta ennen kuolemaansa Victor sanoo Louisille, että tämä tulee käymään hänen luonaan. Louis säikähtää, kun Victor tiesi hänen nimensä. Samana yönä Victor tulee Louisin luokse ja johdattaa hänet lemmikkien hautausmaalle. Hän sanoo, että hautausmaan toisella puolella olevaa rajaa ei pidä ylittää. Louis herää omasta huoneestaan ja luuli kokemansa olevan vain pelkkää unta, kunnes huomaa mutaiset jalkansa. Rachel lähtee lapsiensa kanssa käymään Bostonissa vanhempiensa luona. Louis jää kotiin, koska ei tule toimeen Rachelin isän Irwin Goldmanin kanssa. Hetkeä myöhemmin Church löytyy kuolleena Judin pihalta. Jud vie Louisin Mi'kmaqien hautausmaalle, jotta Church haudattaisiin. Jud kertoo, että hautausmaassa piilee taika, mutta varoittaa silti sen mahdista. Seuraavana päivänä Church palaa takaisin, mutta entistä aggressiivisempana. Monen kuukauden päästä Creedien apulainen Missy Dandridge hirttää itsensä, koska ei voinut sietää enää kovia vatsakipuja. Missyn hautajaisten jälkeen Rachel kertoo Louisille siskostaan Zeldasta, joka kuoli aivokalvotulehdukseen. Rachel hoiti Zeldaa yksin kotonaan nuorena, tällöin Zelda tukehtui kuoliaaksi. Eräänä kesäisenä päivänä Creedit ja Jud ovat ulkona piknikillä. Gage juoksee leijan perässä moottoritielle ja joutuu rekan yliajamaksi. Hautajaisten jälkeen Jud vierailee Louisin luona ja tämä arvaa, minkälainen ajatus hänellä on Gagen ja Mi'kmaq hautausmaan suhteen. Aiemmin Jud kertoi Louisille, ettei hautausmaalle ole koskaan haudattu ihmistä, mutta kertoo sitten Timmy Batermanin tapauksesta. Timmy Baterman kaatui toisen maailmansodan taistelussa Italiassa ja hänen isänsä Billy ei kestänyt poikansa kuolemaa, vaan vei hänet haudattavaksi Mi'kmaqien hautausmaahan. Epäkuollut Timmy alkoi kävelemään ympäri kylää ja lopulta Jud sekä hänen kaverinsa menivät Batermanien asunnolle ja polttivat talon sekä Batermanit elävänä.

Rachel lähtee Ellien kanssa Bostoniin, mutta Louis sanoo jäävänsä muutamaksi päiväksi kotiin hoitamaan tärkeää asiaa. Louis lähtee Gagen haudalle ja kaivaa hänet ylös. Ellie näkee unta, kun Victor Pascow tulee hänen luokseen ja varoittaa Louisin suunnitelmasta. Rachel päättää palata takaisin Maineen. Louis hautaa Gagen Mi'kmaqien hautausmaahan. Louis jättää Gagen paluuta varten hänen lelunsa keittiöön, jotta poika voisi leikkiä niillä. Gage palaa samana yönä takaisin, mutta nappaa Louisin lääkelaukusta kirurgiveitsen. Gage menee Churchin kanssa Judin asunnolle. Tämä viiltää Judilta nilkan auki ja lopuksi puree Judia kaulaan. Rachel tulee samana iltana kotiin, ja menee Judin asunnolle. Hän kohtaa siellä Zeldan hallusinaation, joka paljastuu myöhemmin Gageksi. Shokissa Rachel ilahtuu Gagen paluusta, mutta Gage tappaa Rachelin Louisin kirurgiveitsellä. Louis herää seuraavana aamuna ja huomaa Gagen käyneen hänen huoneessaan, mutta järkyttyy siitä, että tämä oli viennyt kirurgiveitsen. Gage soittaa Louisille ja kertoo, että tämä oli leikkinyt Judin ja äitinsä kanssa viime yönä ja odottaa Louisin kanssa leikkivuoroa. Louis ottaa nukutuspiikit mukaan ja antaa Churchille kuolettavan piston. Louis kohtaa Judin asunnossa Gagen, joka hirtti Rachelin ruumiin. Louis onnistuu tappamaan epäkuolleen Gagen. Louis polttaa Judin asunnon, mutta päättää haudata Rachelin Mi'kmaqien hautausmaahan, koska hänen mielestään Rachelistä ei voi tulla paha, koska hänen kuolemastaan on kulunut vähän aikaa. Rachel palaa samana iltana takaisin. Louis ja Rachel suutelevat toisiaan, mutta epäkuollut Rachel ottaa keittiöveitsen pöydältään ja surmaa Louisin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa

Dale Midkiff	…	Louis Creed
Fred Gwynne	…	Jud Crandall
Denise Crosby	…	Rachel Creed
Miko Hughes	…	Gage Creed
Blaze Berdahl	…	Ellie Creed

Tuotanto

Alkujaan kirjan elokuvaoikeudet oli myyty George A. Romerolle jo vuonna 1984, mutta Romero lopulta estyi elokuvan teosta ollessaan liian kiireinen Vihan lähettiläs -elokuvansa kanssa. Tuotannossa mukana ollut Lindsay Doran kuitenkin osoitti kiinnostusta Kingin romaania kohtaan ja yritti alkujaan tuloksetta kaupata ideaa eri tuotantoyhtiöille. Vasta vuoden 1988 käsikirjoittajien lakko pakotti Paramount Picturesin etsimään kiireesti jo olemassa olevaa tekstiä ja suostui työstämään Kingin romaanin pohjalta elokuvan.

Arvioita

Helsingin Sanomien Jussi Karjalaisen mielestä Uinu, uinu lemmikkini ”suoltaa kauhuelementtejä hajanaisesti ja melkein tuhlaillen”. Hänestä ohjaaja Lambertin musiikkivideotausta näkyy siinä, että tarinassa edetään kiivastahtisesti ilman perinteisiä suvanto- ja huippukohtia kohti varsin arvattavissa olevaa loppuratkaisua. Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa visuaalisesti hallituksi mutta epätasaiseksi gore-kauhisteluksi ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.

Kohtelu Suomessa

Alkujaan Valtion elokuvatarkastamo antoi elokuvalle ikärajaksi K18. Myöhemmin elokuvan ikärajan alentamisyritykset estettiin kun uusintatarkastukseen ei aluksi suostuttu, mutta lautakuntavalituksen jälkeen leikkaukset voitiin lopulta panna toteen ja ikäraja laski ollen ensin äänestyspäätöksillä K16 ja edelleen lakiuudistuksen jälkeen lopulta jopa K15.

Lähteet

Stephen Kingin teokset

Romaanit	Carrie (1974) - Painajainen (1975) - Hohto (1977) - Tukikohta (1978) - Kosketus (1979) - Tulisilmä (1980) - Cujo (1981) - Christine, tappaja-auto (1983) - Uinu, uinu lemmikkini (1983) - Ihmissuden vuosi (1983) - Talismaani (1984; Peter Straubin kanssa) - Se (1986) - Lohikäärmeen silmät (1987) - Piina (1987) - Kolkuttajat (1987) - Pimeä puoli (1989) - Tarpeellista tavaraa (1991) - Julma leikki (1992) - Doloreksen tunnustus (1992) - Uneton yö (1994) - Naisen raivo (1995) - Kuoleman käytävä (1996) - Epätoivon kaupunki (1996) - Kalpea aavistus (1998) - Eksyneiden jumala (1999) - Unensieppaaja (2001) - Pimeyden talo (2001; Peter Straubin kanssa) - Buick 8 (2002) - Kuulolla (2006) - Liseyn tarina (2006) - Tapahtumapaikkana Duma Key (2008) - Kuvun alla (2009) - 22.11.63 (2011) - Tervetuloa Joylandiin (2013) - Tohtori Uni (2013) - Herääminen (2014) - Mersumies (2014) - Etsivä löytää (2015) - Viimeinen vartio (2016) - Gwendyn lipas (2017; Richard Chizmarin kanssa) - Ruususen uni (2017; Owen Kingin kanssa) - Ulkopuolinen (2018) - Keveys (2018) - Laitos (2019) - Myöhemmin (2021) - Billy Summers (2021) - Gwendyn viimeinen tehtävä (2022; Richard Chizmarin kanssa) - Satumaa (2022) - Holly (2023)
Musta torni -sarja	Revolverimies (1982) - Kolme korttia pakasta (1987) - Joutomaa (1991) - Velho (1997) - Callan sudet (2003) - Susannan laulu (2004) - Musta torni (2004) - Tuulen avain (2012)
Novelli- ja pienoisromaanikokoelmat	Yön äänet (1978) - Kauhun vuodenajat (1982) - Jälkeen keskiyön/Ennen aamunkoittoa (1985) - Sydänyö (1990) - Painajaisia ja unikuvia (1: Yksinäinen sormi / 2: Anteeksi, oikea numero) (1993) - Pedon sydän (1999) - Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (2002) - Auringonlaskun jälkeen (2008) - Pimeä yö, tähdetön taivas (2010) - Mitä enemmän verta (2020)
Richard Bachmanin nimellä kirjoitetut	Raivo (1977) - Pitkä marssi (1979) - Vimma (1981) - Juokse tai kuole (1982) - Kirous (1984) - Teloittajat (1996)
Suomentamattomat teokset	The Colorado Kid (2005) - Blaze (2007) - Blockade Billy (2010) - The Bazaar of Bad Dreams (2015) - You Like It Darker (2024)
Tulevat julkaisut	-
Asiateokset	Danse Macabre (1981) - Nightmares in the Sky (1988) - Kirjoittamisesta (2000) - Secret Windows (2000) - Faithful (2004; Stewart O'Nanin kanssa) - Guns (2013)
E-kirjat	Riding the Bullet (2000) - The Plant (2000; keskeneräinen) - Ur (2009) - Mile 81 (2011) - A Face in the Crowd (2012; Steward O'Nanin kanssa)
Käsikirjoitukset elokuviin	Creepshow – yöjuttu (1982) - Paholaisen silmät (1985) - Hopealuoti (1985) - Maximum Overdrive (1986; myös ohjaajana) - Uinu, uinu lemmikkini (1989) - Unissakävelijät (1992) - Kunnes kuolema meidät erottaa (2014) - Cell (2015; Adam Allecan kanssa)
Käsikirjoitukset televisioon	Sorry, Right Number (1988) - Kultaiset vuodet (1991) - Tukikohta (1994) - Stephen Kingin Hohto (1997) - Chinga (1998; Chris Carterin kanssa) - Myrskyn silmässä (1999) - Rose Red (2002) - Stephen Kingin Sairaala (2004) - Stephen Kingin Desperation (2006) - Päitä tippuu (2014) - Liseyn tarina (TBA)
Sarjakuvateokset	Creepshow (1982) - The Dark Tower (2007-) - The Stand (2008-2012) - The Talisman (2009-2010) - American Vampire (2010) - N. (2010) - Road Rage (2012) - The Dark Man (2013)
Muita artikkeleita	Joe Hill