Viljo Revell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viljo Revell
Henkilötiedot
Syntynyt25. tammikuuta 1910
Vaasa
Kuollut8. marraskuuta 1964 (54 vuotta)
Helsinki
Arkkitehti
Koulutus Teknillinen korkeakoulu ja Vaasan lyseon lukio
Merkittävät työt Toronton kaupungintalo
Makkaratalo
Jälleenrakennustoimiston johtaja Viljo Revell (oik.) ja Standardisoimislaitoksen johtaja Aarne Ervi Jälleenrakennustoimiston vierailulla Saksassa paikalliseen standardisoimistyöhön tutustumassa kesällä 1943.

Viljo Gabriel Revell, vuoteen 1961 Rewell[1] (25. tammikuuta 1910 Vaasa[1] – 8. marraskuuta 1964 Helsinki[2]) oli suomalainen arkkitehti, joka saavutti myös laajaa kansainvälistä mainetta. Kansainvälisesti Revellin tunnetuin suunnittelutyö on Toronton kaupungintalo. Toisaalta Revell tunnetaan hänen yhdessä Heikki Castrénin kanssa suunnittelemastaan Helsingin Makkaratalosta,[3] joka oli osa Revellin suurempaa City-Center-suunnitelmaa. Makkaratalo on nostettu symboloimaan vanhan kaupunkimiljöön hävitysaaltoa 1960–1970-luvuilla.[4]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljo Revellin vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Oskar Julius Rewell ja Sonja Aurora Blåfield. Hänen veljensä oli Vaasan hovioikeuden presidentti Eero Rewell.[5] Revell kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1928. Asevelvollisuutensa hän suoritti laivastossa. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1937. Läpimurtotyö oli Helsingin Lasipalatsi, jonka hän vielä opiskelijana suunnitteli yhdessä Niilo Kokon ja Heimo Riihimäen kanssa. Sotaan Revell osallistui merivoimissa. Hän oli syyskuuhun 1941 asti panssarilaiva Ilmarisen tykistöupseeri ja pelastui aluksen tuhosta 13. syyskuuta 1941. Miinan räjähdettyä ja laivan alkaessa kallistua hän ehti ajoissa poistua asemapaikastaan etummaisesta taistelutornista. Revell huomasi noin 100 metrin päässä vartiomoottoriveneen (VMV 16), jota kohti lähti uimaan. Uinti kylmässä vedessä verotti voimia niin, että tarvittiin kolme miestä auttamaan kookas luutnantti veneen kannelle.

Vuonna 1941 Revell meni naimisiin Maire Myntin kanssa. He saivat kolme tytärtä, jotka syntyivät vuosina 1942, 1943 ja 1945. Sodasta palattuaan Revell toimi Suomen Arkkitehtiliitton (SAFA) jälleenrakennustoimiston johtajana vuosina 1942–1944 ja SATO Oy:n Vaasan osaston toimitusjohtajana vuoteen 1948. Hän suunnitteli sotien jälkeen Helsingin Kumpulaan tilapäisasunnoiksi tarkoitettuja puutaloja, joista muutama on yhä jäljellä.

Toisen maailmansodan jälkeen arkkitehtimaailmassa tapahtui muutoksia betonitekniikan ja elementtiteollisuuden myötä. Ensimmäisten joukossa Suomessa nämä muutokset näkyivät Revellin tuotannossa. Yksi näistä töistä oli hänen, yhdessä Osmo Siparin, Eero Eerikäisen ja Keijo Petäjän kanssa vuonna 1948 suunnittelemansa Teollisuuskeskuksen liiketalo (nykyään Hotelli Palace), joka voitti rakennuksen suunnittelusta järjestetyn kilpailun.

1950-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Revell Center on valkoinen kiinteistökokonaisuus, johon kuuluu samankaltaiset kerrostalot molemmin puolin ja kauppakeskus sijaitsee varsinaisesti kerrostalojen välissä.

Uutta elementtirakentamista edustivat myös Revellin Espoon Tapiolaan 1950-luvulla suunnittelemat talot. Revellin suunnittelemat neljä kerrostaloa, vuosina 1959 ja 1961 valmistuneet 9-kerroksiset ja 30-metriset Taskumattitalot, ovat muodostuneet Tapiolan symboleiksi ja alueen maamerkeiksi. Rakennuskokonaisuuteen kuuluu myös Revellin suunnittelema vuonna 1961 valmistunut viisiportainen pitkänmallinen lamellitalo.[6][7]

1950-luvun töitä oli myös hieman perinteisempää arkkitehtuuria edustanut Meilahden kansakoulu, nykyinen Meilahden ala-asteen koulu (tiilirakennus, jossa vapaasti kaareutuva rakennusrunko) sekä 1955 valmistunut Hangon Kudeneuleen tehdas. Hangon tehtaan suunnitelman tarkoitus oli sijoittaa työpaikat lähelle luontoa. Rakennuksen julkisivu on poimutettua alumiinilevyä. Nykyisin siinä toimii alumiinituubeja valmistava Oy Printal.

Revellin suunnittelema on myös Villa Didrichsen (nykyään taidemuseo) Helsingissä. Hänen toteutumatta jääneisiin suunnitelmiinsa kuului muun muassa Asuntoreformikilpailun ehdotus ”Sininen nauha” (1953), johon kuului kaksi kolmikerroksista lamellitaloa.

Revell teki myös korttelisuunnitelmia Vaasan keskustaan ja Helsinkiin. Helsingissä hänen suunnittelemansa on Ateneumin takana oleva kuja, jossa sijaitsee pikkuliikkeitä. Tämä Helsingin niin sanottu City-kortteli jäi häneltä kuitenkin kesken. Vaasan keskustaan hän suunnitteli Rewell Centerin, joka on Pohjanmaan suurin kauppakeskus torin laidalla. Se valmistui vuonna 1963 korttelin kokoiseksi kokonaisuudeksi, jossa oli valmistuessaan 30 liikettä.

Toronton kaupungintalo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toronton kaupungintalo Kanadassa.
Pääartikkeli: Toronton kaupungintalo

Kansainvälisen läpimurtonsa Revell teki vuonna 1958 voittamalla Kanadan suurimman kaupungin Toronton kaupungintalokilpailun yhdessä ryhmänsä Heikki Castrénin, Bengt Lundstenin ja Seppo Valjuksen kanssa. Voittoisa ehdotus muodostui kahdesta kaarevasta tornista, joiden välissä on matala pyöreä kokoussaliosa. Kaupungintalo joutui paikallisten keskuudessa riidan aiheeksi, jolloin Revell joutui käyttämään kaiken voimansa työnsä valmiiksi saamiseen. Ehdotukseen jouduttiin taloudellisista syistä tekemään kompromisseja, eikä Revell ehtinyt nähdä kuolinvuotenaan 1964 valmistunutta rakennusta valmiina.

Revell arkkitehtina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Revelliä on kuvailtu avarakatseiseksi, loogiseksi ja kärsivälliseksi.kenen mukaan? Hänen työnsä olivat selkeitä ja puhdaslinjaisia ja hänellä sanotaan olleen kyky nähdä jo ennalta tulevaisuuden rakennustekniset ongelmat, jolloin hän pyrki ratkaisemaan ne jo omassa suunnittelussaan. Revellin toimisto ei koskaan ollut suuri ja välillä se toimi jopa vapaamuotoisesti Laajasalon Sofieberg-huvilassa. Kilpailuihin hän kokosi aina sen tarpeen mukaisen työryhmän, mikä näkyikin hänen menestyksessään.

Revell oli Suomessa monien teknisesti vaikeiden ratkaisujen suhteen uranuurtaja, ja 1950-luvulla hänen tyylistään tuli käsite. Ulkoisten ominaisuuksien lisäksi Revell ”pyrki menemään syvemmälle tavoitteenaan löytää rakennuksen todellinen luonteenlaatu”. Yksityiskohdista hän teki pelkistettyjä ja ulko- ja sisätilat hän pyrki sitomaan toisiinsa mahdollisimman huomaamattomasti.

Revellin myöhäistuotanto edusti hyvin suoraviivaista periaatetta, jossa vanhaa purettiin uuden tieltä. Kuitenkin hänen laajoista kaupunkikeskustasuunnitelmistaan toteutui ainoastaan Vaasan keskustakortteli eli Rewell Center. Samaten Helsingin City-Center-korttelikokonaisuudesta toteutui ainoastaan yhdessä Heikki Castrénin kanssa suunniteltu Makkaratalo vuonna 1967.[3] Myös Revellin Turkuun suunnittelema Kansallis-Osake-Pankin Turun konttorin rakennus, niin sanottu KOP-kolmio on alusta alkaen herättänyt varsin ristiriitaisia tunteita – se on joskus äänestetty jopa Turun rumimmaksi rakennukseksi. Nämä tuotannot nostivat Revellin jälkipolvien silmissä vanhan kaupunkimiljöön hävitysaallon symboliksi 1960–1970-luvuilla.[4]

Revellin suunnittelemia rakennuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 447
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, Kuolleita (ei sivunumeroa)
  3. ↑ a b Helsingin kaupunginmuseo: Helsinki kehyksissä – Makkaralo (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.2.2010
  4. ↑ a b Helsingin Sanomat: Makkaratalon arkkitehti piirsi myös pieniä rakennuksia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitatteu 14.2.2010
  5. ↑ Kuka kukin on 1954 : Eero ja Viljo Rewell
  6. ↑ a b Tapiolan puutarhakaupunki – Taskumatit mfa.fi. Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 19.12.2013.
  7. ↑ a b Tapiolan puutarhakaupunki – Pohjantien ympäristö mfa.fi. Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 19.12.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viljo_Revell&oldid=22161969”