Viron jääkiekkomaajoukkue
Viro | |
---|---|
Lempinimi | Pääsukesed ('Pääskyset') |
Liitto | Eesti Jäähokiliit |
Kotiareena | Tondiraban jäähalli |
Valmentaja | Petri Skriko |
Eniten otteluita | Lauri Lahesalu (113)[1] |
Eniten maaleja | Andrei Makrov (75)[2] |
Eniten pisteitä | Andrei Makrov (129)[3] |
IIHF-ranking | 28. (27.5.2024)[4] |
Ensimmäinen ottelu | |
Suurin voitto | |
Viro 27–1 Etelä-Afrikka |
|
Suurin tappio | |
Slovenia 16–0 Viro |
Viron jääkiekkomaajoukkue on Viron edustusjoukkue miesten kansainvälisissä jääkiekko-otteluissa ja turnauksissa. Joukkue toimii Eesti Jäähokiliiton alaisuudessa ja on osallistunut moniin arvokisoihin ja olympialaisiin. Joukkue on IIHF:n rankingissa 28. sijalla. Viron jääkiekkomaajoukkuetta kutsutaan nimellä Pääsukesed (suom. 'Pääskyset'), muun muassa siksi, että haarapääsky on Viron kansallislintu.[5][6][7] Vuonna 2021 maassa oli 120 rekisteröitynyttä miesjääkiekkoilijaa ja 11 kaukaloa.[8] Vuonna 2024 pelaajien määrä oli 126, kaukaloiden 10.[9] Vuodesta 2023 lähtien Viron maajoukkuetta on valmentanut Petri Skriko.[10]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viro liittyi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1935.[8] Viron maajoukkue pelasi ensimmäisen maaottelunsa 20. helmikuuta 1937 Suomea vastaan häviten pelin maalein 1–2. Voitto oli samalla Suomen ensimmäinen voitto[11]. Maat kohtasivat seuraavana vuonna Tallinnassa, Virossa, jossa Viron joukkue voitti Suomen lukemin 2–1[11]. Viron maajoukkueen viimeinen voitto ennen toista maailmansotaa oli 3–0-voitto Liettuasta vuoden 1941 helmikuussa.
Marraskuun 2021 Baltic Challenge Cupissa Viro voitti ensimmäistä kertaa Latvian maajoukkueen.[12]
Maailmanmestaruuskilpailuissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itsenäistyttyään uudestaan Virosta tuli jälleen IIHF:n jäsen 6. toukokuuta 1992, ja se osallistui D-sarjan maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1994.
Joukkue hävisi vuoden 2009 maailmanmestaruuskilpailujen 2. divisioonan ratkaisevassa pelissä yllättäen Serbialle, ja näin nousu 1. divisioonaan jäi niukasti saavuttamatta. Kuitenkin vuoden 2010 kotikisoissaan Narvassa maailmanmestaruuskilpailujen 2. divisioonan turnauksessa joukkue nousi takaisin 1. divisioonaan päävalmentaja Ismo Lehkosen johdolla, joka työskenteli palkatta[13]. Viro voitti viisi peliä, ja sen maaliero oli 62–5[13]. Tämän jälkeen joukkue on pudonnut kahdesti 2. divisioonaan, mutta vuodesta 2015 alkaen joukkue on pelannut 1. divisioonan B-lohkossa. Vuoden 2015 alussa uutisoitiin, että Lehkonen palaisi Viron valmentajaksi Sakari Pietilän seuraajaksi, mutta tämä ei toteutunut[14].
Vuoden 2018 1. divisioonan B-lohkon maailmanmestaruuskisoissa joukkue taisteli viimeiseen otteluun saakka noususta 1. divisioonan A-lohkoon, mutta hävisi viimeisen kamppailun kisaisäntä Liettualle jääden lopulta A-lohkon kolmanneksi.[15][16][17] Sijoitus oli paras, jonka Viro on saavuttanut nykyisellä vuoden 2012 kisoista lähtien käytössä olleella sarjajärjestelmällä, jossa vain 1. divisioonan A-lohkon voittaja ja kakkonen voivat nousta jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin.[18] (Vielä vuonna 2011 B-lohkonkin voittaja nousi, eli lohkojen tasolla ei ollut eroa, kuten nykyisin. Samanaikaisesti A-lohkon kakkonen ei tuolloin noussut.)[19] Viron Villem-Henrik Koitmaa valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.[20]
Seuraavan vuoden kisoissa Viron maajoukkueella olisi ollut vielä ennen viimeistä otteluaan mahdollisuus sivuta edellisen vuoden sijoitustaan.[21] Joukkue ei kuitenkaan saavuttanut viimeisessä ottelussaan täysiä pisteitä, vaan se onnistui voittamaan Ukrainan vasta jatkoajalla, ja näin ollen vuonna 2019 Viro päätyi kotikisoissaan 4. sijalle.[21] Vuonna 2024 joukkue sivusi parasta sijoitustaan maailmanmestaruuskilpailuissa, kun se sijoittui 1. divisioonan B-lohkon kisoissa pronssille.[22]
Kaudesta 2021–2022 alkaen päävalmentaja Jussi Tupamäen apuvalmentajina on toiminut virolaisen Kaupo Kaljusten lisäksi Alexandr Barkov vanhempi ja sen jälkeen Mikko Mäenpää.[23] Viron jääkiekkoliitto päätti yhteistyön Barkov seniorin kanssa tammikuussa 2023. Virossa ilmoitettiin yhteyistyön päättyneen sen myötä, kun Barkov siirtyi Moskovan Spartakin juniorivalmennuksen pariin.[24]
Kokoonpanoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joukkue vuoden 2018 maailmanmestaruuskisoihin | ||||
---|---|---|---|---|
# | Nimi | Pelipaikka | Syntymäaika | Seurajoukkue |
1 | Villem-Henrik Koitmaa | Maalivahti | 3.10.1990 | Dunaújvárosi Acélbikák (Unkari) |
29 | Roman Šumihhin | Maalivahti | 6.9.1991 | Tallinna HC Vipers |
4 | Marko Kettunen | Puolustaja | 12.6.1986 | Tallinna HC Viking |
5 | Eduard Slessarevski | Puolustaja | 16.3.1999 | KJT-Haukat Kerava |
7 | Saveli Novikov | Puolustaja | 22.5.1999 | Tallinna HC Viking |
21 | Jaanus Sorokin | Puolustaja | 9.2.1986 | – |
25 | Filipp Švarõgin | Puolustaja | 28.1.1987 | Tallinna HC Viking |
27 | Aleksandr Ossipov | Puolustaja | 7.8.1987 | Borås HC |
28 | Lauri Lahesalu | Puolustaja | 29.3.1979 | – |
8 | Robert Rooba | Hyökkääjä | 2.9.1993 | JYP |
9 | Vadim Vasjonkin | Hyökkääjä | 30.4.1996 | Buffalo State College |
10 | Aleksei Sibirtsev | Hyökkääjä | 5.12.1987 | Borås HC |
11 | Artjom Gornostajev | Hyökkääjä | 17.8.1993 | Muik Hockey |
12 | Roman Andrejev | Hyökkääjä | 5.6.1990 | Borås HC |
13 | Maksim Simonov | Hyökkääjä | 17.8.1998 | KJT-Haukat Kerava |
15 | Robert Arrak | Hyökkääjä | 1.4.1999 | Helsingin Jokerit, A-nuoret |
17 | Aleksandr Kuznetsov | Hyökkääjä | 29.1.1985 | Tallinna HC Viking |
18 | Kevin Parras | Hyökkääjä | 4.10.1994 | Diables Rouges de Valenciennes (Ranska) |
19 | Riho Embrich | Hyökkääjä | 10.3.1993 | Liikunnan Riemu |
20 | Mihkel Võrang | Hyökkääjä | 10.3.1990 | Tartu Kalev-Välk |
22 | Andrei Makrov | Hyökkääjä | 14.12.1979 | Tallinna HC Viking |
24 | Aleksandr Petrov | Hyökkääjä | 25.3.1983 | Hockey Milano Rossoblu |
Päävalmentaja: Jussi Tupamäki
Apuvalmentaja: Märt Eerme
Maalivahtivalmentaja: Janne Pekkarinen
Manageri: Jüri Rooba
Huoltaja: Christian Adami
Fysioterapeutti: Oliver Papp
[25]
Joukkue vuoden 2019 maailmanmestaruuskisoihin | ||||
---|---|---|---|---|
# | Nimi | Pelipaikka | Syntymäaika | Seurajoukkue |
1 | Villem-Henrik Koitmaa | Maalivahti | 3.10.1990 | Dunaújvárosi Acélbikák |
2 | Roman Šumihhin | Maalivahti | 6.9.1991 | Colmar Titans |
5 | Eduard Slessarevski | Puolustaja | 16.3.1999 | KJT-Haukat Kerava |
6 | Silver Kerna | Puolustaja | 13.4.1994 | Tallinna Kalev/Viking |
7 | Saveli Novikov | Puolustaja | 22.5.1999 | Tallinna Kalev/Viking |
21 | Jaanus Sorokin | Puolustaja | 9.2.1986 | Tartu Kalev-Välk |
25 | Filipp Švarõgin | Puolustaja | 28.1.1987 | Tallinna Kalev/Viking |
27 | Aleksandr Ossipov | Puolustaja | 7.8.1987 | Borås HC |
28 | Lauri Lahesalu | Puolustaja, kapteeni | 29.3.1979 | – |
3 | Christopher Usov | Hyökkääjä | 24.1.1995 | Åker/Strängnäs |
8 | Robert Rooba | Hyökkääjä, varakapteeni | 2.9.1993 | JyP |
9 | Vadim Vasjonkin | Hyökkääjä | 30.4.1996 | Buffalo State College |
10 | Aleksei Sibirtsev | Hyökkääjä | 5.12.1987 | Borås HC |
12 | Roman Andrejev | Hyökkääjä | 5.6.1990 | Borås HC |
15 | Robert Arrak | Hyökkääjä | 1.4.1999 | Vaasan Sport |
18 | Kevin Parras | Hyökkääjä | 4.10.1994 | Tartu Kalev-Välk |
19 | Riho Embrich | Hyökkääjä | 10.3.1993 | Liikunnan Riemu |
20 | Mihkel Võrang | Hyökkääjä | 10.3.1990 | Tartu Kalev-Välk |
22 | Andrei Makrov | Hyökkääjä | 14.12.1979 | Tallinna Kalev/Viking |
23 | Mark Viitanen | Hyökkääjä | 4.4.1998 | Heinolan Peliitat |
24 | Aleksandr Petrov | Hyökkääjä | 25.3.1983 | Hockey Milano Rossoblu |
26 | Daniil Fursa | Hyökkääjä | 6.1.1997 | HK Kremenchuk |
Päävalmentaja: Jussi Tupamäki
Apuvalmentaja: Märt Eerme
Maalivahtivalmentaja: Janne Pekkarinen
Manageri: Jüri Rooba
Huoltaja: Peter Allen
Kiropraktikko: Martin Kumm
Tiedottaja: Maarja Kirtsi
Fysioterapeutti: Oliver Papp
[26][27]
Päävalmentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alexander Romantsov, 1993–2001
- Vesa Surenkin, 2001–2003
- Juri Tsepilov, 2003–2006
- Jorma Räisänen, 2006–2007
- Rais Davletkildijev, 2007–2009
- Ismo Lehkonen, 2009–2010
- Dmitri Medvedev, 2010–2013
- Sakari Pietilä, 2013–2014
- Jussi Tupamäki, 2014–2023
- Petri Skriko, 2023–
Sijoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmanmestaruuskisoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
Olympialaisissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1998 - karsintojen toinen vaihe (karsiutui)
- 2002 - esikarsinta (karsiutui)
- 2006 - 25. (karsiutui)
- 2010 - 23. (karsiutui)
- 2014 - 29. (karsiutui)
- 2018 - 27. (karsiutui)
- 2022 - 31. (karsiutui)
IIHF:n maailmanranking
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2003 – 24.[31]
- 2004 – 24.[31]
- 2005 – 24.[32]
- 2006 – 24.[31]
- 2007 – 23.[31]
- 2008 – 25.[33]
- 2009 – 27.[34]
- 2010, helmikuu – 26.[35]
- 2010, toukokuu – 27.[36]
- 2011 – 26.[37]
- 2012 – 26.[38]
- 2013 – 28.[39]
- 2014, helmikuu – 28.[40]
- 2014, toukokuu – 29.[41]
- 2015 – 29.[42]
- 2016 – 28.[43]
- 2017 – 27.[44]
- 2018, helmikuu – 27.[45]
- 2018, toukokuu – 26.[46]
- 2019 – 26.[47]
- 2020 – 27.[48]
- 2021 – 26.[49]
- 2022, helmikuu – 26.[50]
- 2022, toukokuu – 28.[51]
- 2023 – 28.[52]
- 2024 – 28.[52]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viron nuorten jääkiekkomaajoukkue
- Toomas Edur
- Kristjan Kombe
- Siim Liivik
- Conrad Mölder
- Toivo Suursoo
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia/stats/all-time?sort=GP Viitattu 1.5.2024
- ↑ https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia/stats/all-time?sort=PTS Viitattu 1.5.2024
- ↑ https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia/stats/all-time?sort=G Viitattu 1.5.2024
- ↑ World Ranking 27.5.2024. IIHF. Viitattu 3.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Eesti Jäähokiliit | Pääsukesed alistasid kontrollmängus Sweden Crownsi 9:3 www.eestihoki.ee. Arkistoitu 21.4.2018. Viitattu 21.4.2018. (englanti)
- ↑ GALERII | HÜVASTI, LÕVID! Eesti jäähoki sai omale uue näo - pääsuke sport.ohtuleht.ee. Viitattu 21.4.2018.
- ↑ WSI Online: Viron luonnon symbolit | The Baltic Guide Online The Baltic Guide Online. 12.1.2017. Viitattu 21.4.2018.
- ↑ a b IIHF Member National Association Estonia IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 16.9.2021. (englanniksi)
- ↑ IIHF Member National Association Estonia IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Tatu Myllykoski: Petri Skrikosta, 61, tuli maajoukkueen päävalmentaja Ilta-Sanomat. 6.9.2023. Viitattu 6.9.2023.
- ↑ a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 14. US-Mediat Oy, 1989.
- ↑ Eesti jäähokikoondis alistas esmakordselt Läti Sport. 11.11.2021. Viitattu 12.11.2021. (eesti)
- ↑ a b Lehkonen luotsasi Viron MM-kiekon B-sarjaan Keskisuomalainen. 17.4.2010. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Ismo Lehkosen Viron-komennus jääkin toteutumatta Yle Urheilu. 20.2.2015. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ EST - CRO - 2018 IIHF Ice Hockey World Championship Division I Group B - Kaunas, Lithuania - International Ice Hockey Federation IIHF wmib2018.iihf.hockey. Arkistoitu 30.4.2018. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ LTU vs EST IIHF. Arkistoitu 1.5.2018. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP DIV I GROUP B ROUND ROBIN IIHF. Arkistoitu 12.9.2018. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ IIHF: FORMAT www.iihf.com. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
- ↑ IIHF: Group B: Statistics www.iihf.com. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Ragnar Kaasik, Kaunas | ERR: Turniiri parimaks väravavahiks valitud Koitmaa: olen sõnatu ERR. 29.4.2018. Viitattu 1.5.2018. (eesti)
- ↑ a b IIHF - Estonia fourth after OT win IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 6.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Pääsukesed alistasid viimases MM kohtumises Hiina ja lõpetasid turniiri pronksiga Eesti Jäähokiliit. Viitattu 4.5.2024. (eesti)
- ↑ a b Elite Prospects - Team Staff History for Estonia www.eliteprospects.com. Viitattu 26.4.2023.
- ↑ Aleksandr Barkov seniorin Venäjän-pestistä tuli seuraamuksia Virossa mtvuutiset.fi. 10.1.2023. Viitattu 30.4.2023.
- ↑ Eesti Jäähokiliit | Selgus Eesti jäähokikoondise koosseis MM-turniiriks Kaunases www.eestihoki.ee. Arkistoitu 18.4.2018. Viitattu 18.4.2018. (englanti)
- ↑ Eesti Jäähokiliit | Eesti koondis www.eestihoki.ee. Viitattu 6.5.2019. (eesti)
- ↑ BLOGI JA FOTOD | Eesti jäähokikoondis võttis kodusel MMil Hollandi vastu kindla võidu Sport. 1556565091. Viitattu 6.5.2019.
- ↑ a b c https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia
- ↑ https://www.iihf.com/en/events/2023/wmib/standings/final
- ↑ https://www.iihf.com/en/events/2024/wmib/standings/final Viitattu 4.5.2024
- ↑ a b c d 2007 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ CURRENT IIHF WORLD RANKING News Release. IIHF. Arkistoitu 19.3.2006. Viitattu 13.5.2023.
- ↑ 2008 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2009 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2010 Ranking (Feb.) webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2010 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2011 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2012 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2013 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2014 Ranking (Feb.) webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2014 Ranking (May) webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2015 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2016 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ 2017 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ IIHF: 2018 Ranking (Feb.) www.iihf.com. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
- ↑ 2018 Ranking (May) webarchive.iihf.com. Viitattu 12.12.2021.
- ↑ IIHF - Canada leads World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 12.12.2021. (englanniksi)
- ↑ IIHF - World Ranking web.archive.org. 26.4.2020. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 12.12.2021.
- ↑ IIHF - World Ranking web.archive.org. 1.9.2021. Arkistoitu 1.9.2021. Viitattu 20.5.2022.
- ↑ IIHF - World Ranking web.archive.org. 31.3.2022. Arkistoitu 31.3.2022. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ IIHF - World Ranking web.archive.org. 29.3.2023. Arkistoitu 29.3.2023. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ a b IIHF - World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viron jääkiekkoliiton sivusto (viroksi)
- Viro IIHF:n sivuilla (englanniksi)
- Viro nationalteamsoficehockeyssä (englanniksi)