Werner Walldén
Werner Wallden (s. 1. tammikuuta 1906 Sortavala[1] − 6. maaliskuuta 1989 Helsinki[2]) oli suomalainen kenttäratsastaja. Hän osallistui vuonna 1936 Berliinin olympialaisten kenttäratsastukseen hevosella Ennätys (joidenkin lähteiden mukaan hevosen nimi oli Bacchus[1][3]), mutta joutui keskeyttämään tai tuli hylätyksi kilpailun kestävyyskokeessa.[2][4][5] Wallden aloitti kilpailemisen vuonna 1933 ja kilpaili pääasiassa Suomessa syntyneellä oriilla Bacchus.[3] Hänen kuului muun muassa Suomen kenttäratsastusjoukkueeseen, joka voitti joukkuehopeaa Helsingissä Laakson ratsastuskentällä 1937 järjestetyissä Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa.[1][3][5] Hän osallistui joka toinen vuosi järjestettyihin Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin myös vuosina 1935 ja 1939; vuonna 1935 Oslossa järjestetyissä kilpailuissa hän tuli Bacchuksella kenttäkilpailun kolmanneksi.[5] Lisäksi hän osallistui Suomen joukkueessa Saksan Insterburgin (nykyisin Venäjää) kansainvälisiin kilpailuihin vuonna 1937.[5][3] Kotimaassa hän muun muassa voitti kahdesti (vuosina 1934 ja 1938[1]) upseerisarjan Mannerheim-kenttäkilpailussa, jonka Ratsuväkiprikaati järjesti vuosittain sotaväen mestaruuskilpailuna.[5] Ratsastajainliitto myönsi Walldenille vuonna 1934 uusien sääntöjen mukaisen kultamerkin, jonka sai tuolloin muiden muassa myös Hans Olof von Essen.[5] Hän osallistui Bacchuksella vielä välirauhan aikana lokakuussa 1940 järjestettyihin Ruskeasuon hallin avajaiskilpailuihin.[5]
Wallden oli sotilasarvoltaan everstiluutnantti. Hän suoritti asepalveluksensa Lappeenrannassa Hämeen ratsurykmentissä vuosina 1924–25 ja kävi Kadettikoulun vuosina 1926–28, minkä jälkeen hän palveli Hämeen ratsurykmentissä talvisotaan saakka ensin nuorempana upseerina ja myöhemmin 2. eskadroonan päällikkönä. Hän palveli talvisodan aikana kevyen osasto 7:n komentajana ja haavoittui Taipaleen puolustustaisteluissa. Jatkosodassa hän palveli pataljoonankomentajana jalkaväkirykmenteissä 48 ja 41, 11. prikaatin ja jalkaväkirykmentin 15 esikuntapäällikkönä sekä taisteluosasto Metson komentajana. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenristi miekoin ja 3. luokan vapaudenristit miekoin ja tammenlehvin. Sodan jälkeen Wallden toimi ulkoasiainministeriön sotilastoimiston apulaistoimistopäällikkönä ja asevelvollisuusasiain toimistopäällikkönä. Hän yleni everstiluutnantiksi vuonna 1952 ja erosi aktiivipalveluksesta vuonna 1955.[1]
Wallden toimi Hakkapeliittakillan puheenjohtajana 1951–1960 ja toimi aktiivisesti myös monissa ratsastusseuroissa.[1] Hän edusti itse seuraa Helsingin Ratsastajat.[2]
Vuonna 1952 julkaistiin Walldenin kirjoittama persoonallinen hevos- ja ratsastusopas Ratsastuskirja, jonka hän oli kirjoittanut osin ennen sotaa ja osin sen jälkeen.[1] Se oli pitkään ainut suomeksi kirjoitettu tai edes suomeksi julkaistu ratsastusopas. Tästä antikvariaattiharvinaisuudeksi käyneestä teoksesta otettiin uusintapainos vuonna 2001.[6]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wallden, Werner: Ratsastuskirja (2. painos). Hämeenlinna: Karisto, 2001 (1. painos 1952). ISBN 951-23-4193-x
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Wallden, Werner: Ratsastuskirja. Hämeenlinna: Karisto, 2001. ISBN 951-23-4193-X
- ↑ a b c Werner Walldenin olympiasuoritus Sports Reference LLC. Arkistoitu 19.1.2011. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jalkanen, Lauri & Saarinen, Anne: Vuosisata ratsain. Rauma: Ratsastuskustannus, 1986. ISBN 951-99782-6-7
- ↑ Full Olympians, Equestrianism, 3-day event, individual Herman De Wael. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Vasara, Erkki: Suomen ratsastusurheilun historia. Rauma: Suomen Ratsastajainliitto, 1987. ISBN 951-99777-1-6
- ↑ Werner Wallden: Ratsastuskirja Karisto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 9.2.2011. (suomeksi)
| ||||||||||
