Tämä on hyvä artikkeli.

A Rush of Blood to the Head

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

A Rush of Blood to the Head
Coldplay
Studioalbumin A Rush of Blood to the Head kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  lokakuu 2001 – toukokuu 2002
 Julkaistu 26. elokuuta, 2002
 Tuottaja(t) Coldplay
Ken Nelson
 Tyylilaji Alternative rock, pop
 Kesto 54.12
 Levy-yhtiö Parlophone, Capitol Records
Listasijoitukset

Suomi 15.[1]

Coldplayn muut julkaisut
Parachutes
2000 		A Rush of Blood to the Head
2002 		Live 2003
2003
Singlet albumilta A Rush of Blood to the Head
  1. ”In My Place”
    Julkaistu: 5. elokuuta 2002
  2. ”The Scientist”
    Julkaistu: 4. marraskuuta 2002
  3. ”Clocks”
    Julkaistu: 24. marraskuuta 2003
  4. ”God Put a Smile upon Your Face”
    Julkaistu: 14. heinäkuuta 2003

A Rush of Blood to the Head on englantilaisen rockyhtye Coldplayn toinen studioalbumi, joka julkaistiin 26. elokuuta, 2002 Isossa-Britanniassa ja 27. elokuuta Yhdysvalloissa. Albumin tuottivat yhtye itse ja Ken Nelson.

A Rush of Blood to the Head menestyi kaupallisesti paremmin kuin edeltäjänsä. Ison-Britannian listalla se sijoittui heti kärkeen ja myi ensimmäisellä viikolla 273 000 kappaletta, ja Yhdysvaltojen Billboard 200 -listalla levy debytoi sijalla viisi ja myi 144 000 kappaletta ensimmäisellä viikollaan.[2][3][4] Albumia on myyty pelkästään Britanniassa yli 2,6 miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti yli 11 miljoonaa kappaletta.[5]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coldplay tuli suosituksi debyyttialbuminsa, Parachutesin, ja erityisesti sen kappaleen ”Yellow” myötä.[6] Albumi nousi ensimmäisellä viikollaan Britannian albumilistan kärkeen, ja yhtye huomattiin ”Yellow'n” avulla myös Pohjois-Amerikassa. Yhtye kuitenkin väitti, ettei sillä ollut toisen albumin paineita A Rush of Blood to the Headia äänittäessään. Alkaessaan puhua uudesta albumistaan lehdistölle yhtyeen jäsenet kuitenkin hermostuivat:[7]

»Kaikki kyselevät, 'Onko teillä paineita?' ... Argh!»
(Chris Martin[7])

Yhtye alkoi nauhoittaa uutta albumiaan Lontoossa viikko syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, jolloin yhtyeen "liikuttavat kappaleet ... saivat enemmän huomiota yleisöltä".[7][8] Koska yhtye ei ollut ollut koskaan aikaisemmin Lontoossa, heillä oli keskittymisvaikeuksia. Siksi yhtye päätti siirtyä Liverpooliin, jossa he olivat äänittäneet osan Parachutesin kappaleista. Laulaja Chris Martinin mukaan albumista tuli yhtyeelle siellä pakkomielle.[7]

”In My Place” oli ensimmäinen albumille äänitetty kappale. Yhtye myös julkaisi sen albumin ensimmäisenä singlenä, koska juuri tämä kappale sai yhtyeen haluamaan äänittämään toisen albumin ”kummallisen ajanjakson aikana, jolloin yhtye ei tiennyt mitä oli tekemässä” kolme kuukautta Parachutesin suosion jälkeen. Martinin mukaan: ”yksi asia sai meidät jatkamaan: 'In My Place:n' äänittäminen. Sitten muut kappaleet alkoivat tulla.”[7] Yhtye äänitti yli 20 kappaletta albumille. Osaa uudesta materiaalista, kuten kappaleita ”In My Place” ja ”Animals”, soitettiin jo Parachutes-albumin kiertueella.[8][9] Albumin nimi paljastettiin etukäteen yhtyeen kotisivuilla.[10]

Äänitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja Chris Martin ja kitaristi Jonny Buckland työskentelivät lopullisten äänityssessioiden aikana Liverpoolissa yksinään ja vain viikonloppuisin. Joka maanantai he esittelivät muille yhtyeen jäsenille kehittämänsä kappaleideat.[7] Martin meni eräänä iltana studiolle ja kirjoitti pianoriffin, joka oli juuri tullut hänen mieleensä. Tästä kappaleesta kehittyisi ”Clocks”, mutta koska yhtye oli tehnyt kymmenen kappaletta albumille ennen ”Clocksin” kirjoittamista, he ajattelivat, että oli jo liian myöhäistä lisätä kappale jo melkein valmiille albumille. Niinpä kappaleesta äänitettiin vain demo-versio, jonka etiketissä luki ”Songs for #3” ("kappaleita kolmannelle", eli yhtyeen kolmannelle albumille). Demo tallennettiin muiden viimeistelemättömien kappaleiden joukkoon.[11][12]

Coldplay oli valmis esittelemään albumia levy-yhtiölleen Parlophonelle kesäkuussa 2002. Martinin mielestä levy oli kuitenkin ”roskaa”, eikä yhtye ollut täysin tyytyväinen albumiin. Yhtye ja Parlophone päättivätkin lykätä albumin julkaisua ja siirtyä kiertueelle.[11][12]

Monet kappaleet hylättiin, koska ne kuulostivat samanlaiselta kuin yhtyeen ensimmäinen albumi Parachutes. Martin on väittänyt, että Parachutes II:n tekeminen olisi ollut tylsää: ”Se olisi näyttänyt siltä kuin olisimme tyytyväisiä siihen, mitä olemme tehneet, emmekä olleet. Meille oli tärkeää edetä ja yrittää kehittää taitojamme muusikoina.” Kunnianhimoiset tavoitteet saivat yhtyeen hermostumaan: ”joskus harjoitussessiot keskeytyivät äkillisesti, kun yksi tai useampi Coldplayn jäsenistä uhkasi lopettavansa”.[13] Kiertueen Glastonburyn konsertin jälkeen Coldplay palasi studioon äänittämään joitakin viimeistelemättömiä kappaleita. Kun Martinin ja yhtyeen managerin ystävä Phil Harvey oli kuullut ”Clocksin” demon, hän kehotti Martinia työstämään kappaletta välittömästi uudelleen. Harvey huomasi, että kappaleen säilöminen oli ristiriidassa kappaleen sanoituksien kanssa: ne käsittelevät kiireellisyyttä.[11][12]

Martin on sanonut, että albumin nimikappale on kunnianosoitus yhdysvaltalaiselle laulaja-lauluntekijälle Johnny Cashille, jota hän pitää yhtenä ”parhaista ... miehistä vain kitaran kanssa”.[14]

Julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi julkaistiin elokuussa 2002, kaksi kuukautta alkuperäistä julkaisuajankohtaa myöhemmin.[12] Levy-yhtiö Parlophone julkaisi albumin 26. elokuuta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdysvalloissa albumin julkaisi Capitol Records 27. elokuuta. Capitol julkaisi albumista vuonna 2008 remasteroidun version vinyylilevyllä osana "From the Capitol Vaults" -sarjaa.[15]

Kansikuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Rush of Blood to the Headin kansikuvan suunnitteli valokuvaaja Sølve Sundsbø. Dazed & Confused -muotilehti oli palkannut Sundsbøn 1990-luvun lopulla. Hänen oli ollut tarkoitus tuottaa jotain, missä olisi ”teknologinen tuntuma, jotakin täysin valkoista”. Artistina hän yritti tehdä ”jotain mitä ei ollut tehty aikaisemmin, joka on käytännöllisesti katsoen mahdollista”; hän ehdotti kuvien ottamista 3D-skannerilla.[16]

Kuvien mallilla oli täysin valkoinen meikki, koska se tuottaa Sundsbøn mukaan ”parhaat tulokset”, mutta kuvassa mallilla oli myös twill-takki. Tietokone ei pystynyt lukemaan värejä, joten se korvasi ne piikeillä. Kone skannasi vain 30 senttimetriä kerralla, joten mallin päästä leikkautui puolet. Lehti piti kuvasta ja julkaisi sen.[16]

Martin näki kuvan lehdessä ja pyysi Sundsbølta lupaa kuvan käyttämiseen albumin kannessa. Martin kysyi Sundsbølta, mitä voitaisiin tehdä albumin singlejulkaisujen kansiin, ja Sundsbø ehdotti että kaikkien yhtyeen jäsenien päät skannattaisiin samaan tapaan.[16]

Musiikki ja sanoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkinäytteet
”Clocks” rakentuu pianoriffinsä ympärille, joka kuullaan näytteen lopussa. Näyte on kappaleen alusta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Albumi sisältää ”kitarapoppia”, balledeja ja akustisia kappaleista, joissa käytetään paljon kitaraa ja pianoa. U2-mainen, eeppinen albumin aloituskappale ”Politik”, pianovoittoinen ”Clocks” ja ”A Whisperin” äänekkäät kitarat laajensivat yhtyeen musiikkityyliä.[17]

Albumin äänittäminen syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen antoi yhtyeelle tuoretta näkökulmaa:[8]

»Uudet kappaleet heijastelevat uusia asenteita. [Ne kehottavat kuulijaa] olemaan pelkäämättä. Kuka tahansa voi saavuttaa, mitä ikinä haluaa.»
(Chris Martin[8])

Suurin osa sanoituksista kertoo kiireellisyydestä. Martin on kommentoinut, että aikaisemmat kappaleet olivat rennompia, koska heidän mielialansakin oli mukavampi:

»Ehkä joissakin näistä lauluista on hieman enemmän hätää. Ja se on syntynyt kaikista paikoista, joissa olemme olleet, ja asioista, joita olemme kokeneet.»
(Chris Martin[13])

Martin on myös selittänyt, liittyen kiireellisyyden teemaan, että albumin nimi tarkoittaa sitä, kun tekee jotakin impulsiivisesti.[13] Uset albumin kappaleet kertovat ihmissuhteista. Nämä kappaleet perustuvat tositapahtumiin, mutta Martinin mukaan ne on kirjoitettu fiktiivisellä käänteellä:[7]

»Kappaleet ovat kuin satuja: niissä on alku ja loppu, ja kaiken voi saada toimimaan täydellisesti. Oikeassa elämässä se ei mene niin.»
(Chris Martin[7])

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikoiden arviot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Rush of Blood to the Head on saanut kunnianosoituksia lukemattomilta eurooppalaisilta kriitikoilta. Monien kriitikoiden mielestä albumi oli parempi kuin edellinen albumi Parachutes. The Guardian -sanomalehden kriitikko Alexis Petridis kirjoitti, että yhtyeen ”uusi itsevarmuus on kaikkialla ... Parachutesin ujous on kadonnut.” Hän jatkaa: ”se kuulostaa albumilta, joka on valmis ottamaan maailman vastaan ja voittamaan.”[18]

Albumia on kiitelty muuallakin kuin Euroopassa. The New York Timesin kriitikko Kelefa Sanneh ylisti albumia ja kehui sitä yhdeksi vuoden parhaista albumeista ja kutsui sitä ”säästeliäämmäksi, oudommaksi ja jopa tarttuvammaksi kuin edeltäjänsä”.[19] Rolling Stone -lehden Rob Sheffield, joka ei pitänyt Parachutesista, sanoi että ”A Rush of Blood to the Head on hermostuneempi, terävämpi, läpikotaisin yllättävä albumi”, ja lisäsi: ”missä Parachutes oli hermostuneen lapsen kömpelö päiväkirja, A Rush of Blood kuulostaa enemmän yhtyeeltä, jolla on luottamusta testata omia rajojaan.”[20] Allmusicin kriitikko MacKenzie Wilson yhtyi yllä oleviin kommentteihin sanoen albumin olevan vahva. Wilson kehui Martin ”teroitettua” falsettia ja Bucklandia hänen ”naulitsevasta kitaratyöskentelystään”.[21] Pitchfork Media -sivuston kriitikko Joe Tangari ei pitänyt albumista ja antoi sille arviossaan arvosanaksi vaatimattomat 5,1. Hän kehuu arviossaan yhtyeen monimuotoista äänimaailmaa, mutta toteaa samalla Coldplayn unohtaneen heidän alkuperäisen vahvuutensa, hyvät kappaleet. Osasyylliseksi Tangari nostaa tuottaja Ken Nelsonin, jonka loihtima soundimaailma Tangarin mukaan monesti hukuttaa alleen laulaja Chris Martinin äänen. Tangari summaa arvionsa kertomalla tyttöystävänsä todenneen A Rush of Blood to the Head -albumin kuulostavan tylsältä ja kriitikon yhtyvän toteamaan.[22]

Arvosteluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupallinen menestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Rush of Blood to the Head myi ensimmäisellä viikollaan 273 924 kappaletta ja nousi Britannian albumilistan kärkeen.[3] BPI on sittemmin antanut sille kahdeksankertaisen platinalevyn arvon, sillä albumi on myynyt yli 2,6 miljoonaa kopiota.[32] Albumi pysyi yli vuoden Britannian albumilistalla, ja 2000-luvun albumeista sitä on myyty seitsemänneksi eniten.[3]

Yhdysvalloissa albumia myytiin ensimmäisellä viikollaan 144 000 kappaletta, ja se nousi siellä listan sijalle viisi. Se oli siis suurempi menestys kuin edeltäjänsä Parachutes, joka debytoi Yhdysvalloissa sijalla 189 joulukuussa 2000.[4] RIAA on sittemmin antanut albumille nelinkertaisen platinalevyn arvon. Albumia on myyty Yhdysvalloissa yli neljä miljoonaa kappaletta.[33] Australiassa A Rush of Blood to the Head on myynyt viisinkertaista platinaa (yli 350 000 myytyä kopiota),[34] ja nelinkertaista platinaa Kanadassa (yli 400 000 myytyä kopiota).[35]

Palkinnot ja kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Rush of Blood to the Head on saanut useita brittiläisiä ja maailmanlaajuisia musiikkipalkintoja. Se oli vuonna 2002 Q-lehden vuoden albumi.[36] Yhtye voitti samana vuonna kaksi Grammy-palkintoa: paras vaihtoehtomusiikin albumi ja paras duon tai yhtyeen laulukappale (kappaleesta ”In My Place”).[37] A Rush of Blood to the Head oli vuonna 2003 BRIT-palkintogaalan vuoden paras brittiläinen albumi, ja yhtye voitti vuonna 2003 myös ensimmäisen vuoden kappaleen Grammynsä kappaleella ”Clocks”.[37][38]

Albumi on saanut myös muita kunnianosoituksia: Billboard-lehden kriitikot valitsivat sen vuonna 2002 vuoden albumiksi.[39] Seuraavana vuonna se sijoittui sijalle 473 Rolling Stone -lehden listalla ”Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parasta albumia”.[40] Vuonna 2007 julkaistulla listalla ”The Definitive 200 Albums of All Time” A Rush of Blood to the Head on sijalla 65.[41]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Palkinto Kategoria
2002 Q Awards Paras albumi
2002 Grammy-palkinto Paras alternative albumi
2003 BRIT Awards Paras brittiläinen albumi

Lisäksi kappaleet ”In My Place” ja ”Clocks” voittivat Grammy-palkinnon.

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet kirjoittaneet Berryman, Buckland, Champion ja Martin.[23]

  1. ”Politik” – 5:18
  2. ”In My Place” – 3:48
  3. ”God Put a Smile upon Your Face” – 4:57
  4. ”The Scientist” – 5:09
  5. ”Clocks” – 5:07
  6. ”Daylight” – 5:27
  7. ”Green Eyes” – 3:43
  8. ”Warning Sign” – 5:31
  9. ”A Whisper” – 3:58
  10. ”A Rush of Blood to the Head” – 5:51
  11. ”Amsterdam” – 5:19

Tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuotanto
  • Tuottajat: Coldplay ja Ken Nelson
  • Miksaus ja audiotekniikka: Coldplay, Ken Nelson ja Rik Simpson
  • Tuotanto ja miksaus: Mark Pythian
  • Masterointi: George Marino
Yhtyeen kokoonpano
  • Chris Martin: laulu, kitara, koskettimet
  • Jon Buckland: kitara
  • Guy Berryman: basso
  • Will Champion: rummut, lyömäsoittimet
  • Jousisoittimet: Susan Dench, Richard George, Peter Lale, Anne Lines, Laura Melhewish, Leo Payne, Audrey Riley
  • Jousiorkesteri: Coldplay ja Audrey Riley

Listasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maa Listasijoitus[42] Maa Listasijoitus[42]
Argentiina Argentiina 1 Australia Australia 2
Itävalta Itävalta 18 Belgia Belgia 3
Kanada Kanada 1 Tanska Tanska 23
Suomi Suomi 14 Ranska Ranska 10
Saksa Saksa 9 Meksiko Meksiko 6
Alankomaat Alankomaat 5 Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 3
Portugali Portugali 8 Ruotsi Ruotsi 34
Sveitsi Sveitsi 12 Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta 1
Yhdysvallat Yhdysvallat 8

Julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maa Ajankohta Levy-yhtiö Formaatti Kataloginumero
Japani Japani 12. elokuuta 2002 Toshiba-EMI CD TOCP 66020
Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta 26. elokuuta 2002 Parlophone vinyylilevy 5405041
CD 5405042
Yhdysvallat Yhdysvallat 27. elokuuta 2002 Capitol CD CDP 7243 5 40504 2 8

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Musiikkituottajat: Tilastot -> Virallinen lista -> Artistit -> Coldplay -> A Rush of Blood to the Head Viitattu 30.7.2023.
  2. ↑ A Rush of Blood to the Head - Coldplay Billboard. Viitattu 8. joulukuuta 2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Jones, Alan: The 20 biggest selling albums of the 21st Century Music Week. 12. maaliskuuta 2008. Arkistoitu 25.9.2008. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b Todd, Martens ja Ellis, Michael: Dixie Chicks Make Their 'Home' On Top Billboard. 5. syyskuuta 2002. Nielsen Business Media, Inc. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  5. ↑ Coldplay: Worst to Best IGN. Arkistoitu 4.8.2012. Viitattu 8. joulukuuta 2009. (englanniksi)
  6. ↑ Parachutes: Coldplay Billboard. Nielsen Business Media, Inc. Viitattu 14. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h Cumberbatch, Franklin: Coldplay: Going Out of My Head VH1. 13. elokuuta 2002. MTV Networks. Arkistoitu 16.9.2008. Viitattu 14. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Moss, Corey; Cornell, Jeff: Coldplay Ready Second Album As 'Trouble' Heats Up 18. joulukuuta 2001. MTV. Arkistoitu 14.1.2009. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  9. ↑ Nelson, Chris: Coldplay Warm Up On U.S. Tour Opener 12. helmikuuta 2001. MTV. Arkistoitu 15.1.2009. Viitattu 14. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  10. ↑ Luerssen, John D.: Coldplay Sets Album Title, June Gigs Billboard. 25.4.2002. Nielsen Business Media, Inc. Viitattu 14. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Wiederhorn, Jon: Road To The Grammys: The Making Of Coldplay's 'Clocks' 2. helmikuuta 2004. MTV. Arkistoitu 5.2.2004. Viitattu 16. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d Webb, Robert: Story of the Song: 'Clocks', Coldplay (2002) 25. heinäkuuta 2008. Independent.co.uk. Viitattu 16. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Wiederhorn, Jon: Coldplay Bleed For Beauty On A Rush Of Blood To The Head 27. elokuuta 2002. MTV. Arkistoitu 13.1.2009. Viitattu 16. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  14. ↑ Orshoski, Wes: Cash 'Comes Around' On New 'American' Album Billboard. 16. elokuuta 2002. Nielsen Business Media, Inc. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  15. ↑ “FROM THE CAPITOL VAULTS” VINYL CAMPAIGN CONTINUES OCTOBER 28 fromthecapitolvaults.com. Arkistoitu 5.3.2012. Viitattu 8. joulukuuta 2009. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Benedictus, Leo: Sølve Sundsbø's best shot 14. helmikuuta 2008. The Guardian. Viitattu 10. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  17. ↑ Coldplay - A Rush Of Blood To The Head BBC Music. 26. elokuuta 2002. British Broadcasting Corporation. Viitattu 2. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  18. ↑ Petridis, Alexis: Coldplay: A Rush of Blood to the Head The Guardian. 16. elokuuta 2002. Viitattu 16. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  19. ↑ Sanneh, Kelefa: POP REVIEW; Vertigo From the Falsetto and 'Parachutes' The New York Times. 14. elokuuta 2002. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  20. ↑ Sheffield, Rob: Coldplay: A Rush Of Blood To The Head Rolling Stone. 26. elokuuta 2002. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 16. elokuuta 2008. (englanniksi)
  21. ↑ Wilson, MacKenzie: A Rush of Blood to the Head: Coldplay Allmusic. Macrovision Company. Viitattu 16. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  22. ↑ Tangari, Joe: A Rush of Blood to the Head: Coldplay Pitchfork. Viitattu 1. tammikuuta 2014. (englanniksi)
  23. ↑ a b A Rush of Blood to the Head - Coldplay allmusic.com. Viitattu 8. joulukuuta 2009. (englanniksi)
  24. ↑ Tuomanen, Jari: Coldplay: A Rush Of Blood To The Head desibeli.net. Viitattu 7. joulukuuta 2009.
  25. ↑ Coldplay : A Rush Of Blood To The Head NME. Viitattu 24. syyskuuta 2009. (englanniksi)
  26. ↑ Kaarkoski, Tuomas: Coldplay: A Rush Of Blood To The Head Noise.fi. 30.9.2002. Viitattu 7. joulukuuta 2009.
  27. ↑ Coldplay - A Rush of Blood to the Head Pitchfork. Arkistoitu 17.9.2006. Viitattu 24. syyskuuta 2009. (englanniksi)
  28. ↑ Coldplay: A Rush of Blood to the Head PopMatters. Arkistoitu 14.3.2012. Viitattu 24. syyskuuta 2009. (englanniksi)
  29. ↑ A Rush of Blood to the Head. Q, syyskuu 2002, s. 98. (englanniksi)
  30. ↑ Coldplay - A Rush of Blood to the Head Rolling Stone. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 24. syyskuuta 2009. (englanniksi)
  31. ↑ Marttinen, Antti: Coldplay: A Rush Of Blood To The Head Soundi. 09/2002. Arkistoitu 3.5.2008. Viitattu 7. joulukuuta 2009.
  32. ↑ Certified awards British Phonographic Industry. Arkistoitu 7.10.2008. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  33. ↑ Gold and Platinum Recording Industry Association of America. Viitattu 17. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  34. ↑ ARIA Charts - Accreditations - 2004 Albums Australian Recording Industry Association. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  35. ↑ Gold & Platinum Certification marraskuu 2003. Canadian Recording Industry Association. Arkistoitu 7.4.2012. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  36. ↑ Q Awards 2002: Winners 15. lokakuuta 2002. British Broadcasting Corporation. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  37. ↑ a b Grammy Awards Winners The Recording Academy. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  38. ↑ Brit Awards 2003: Winners 21. helmikuuta 2003. British Broadcasting Corporation. Viitattu 15. syyskuuta 2908. (englanniksi)
  39. ↑ Coldplay's 'Blood' Is Billboard's Critics' Choice Billboard. 20. joulukuuta 2002. Nielsen Business Media, Inc. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  40. ↑ The RS 500 Greatest Albums of All Time Rolling Stone. 19. marraskuuta 2003. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  41. ↑ Definitive 200 The Rock and Roll Hall of Fame and Museum. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  42. ↑ a b Coldplay - A Rush of Blood to the Head acharts.us. Viitattu 17.1.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=A_Rush_of_Blood_to_the_Head&oldid=22807708”