Clocks
”Clocks” Coldplay | ||
---|---|---|
Singlen tiedot | ||
Albumilta | A Rush of Blood to the Head | |
Julkaistu | 10. joulukuuta 2002 (Yhdysvallat) 24. maaliskuuta 2003 (Britannia) | |
Formaatti | 7" ja 12" vinyyli, DVD, CD | |
Tuottaja(t) | Ken Nelson, Coldplay | |
Tyylilaji | vaihtoehtorock | |
Kesto | 05.07 | |
Levy-yhtiö | Parlophone (Britannia) Capitol Records (Yhdysvallat) | |
Coldplayn muut singlet | ||
”The Scientist” 2002 |
”Clocks” 2003 |
”God Put a Smile upon Your Face” 2003 |
”Clocks” on englantilaisen rock-yhtye Coldplayn kappale. Se on yhtyeen albumilla A Rush of Blood to the Head ja on sen viides kappale. Kappale julkaistiin Yhdysvalloissa albumin toisena singlenä ja Britanniassa albumin kolmantena singlenä. Yhdysvalloissa kappale nousi sijalle 29 Billboardin Hot 100 -singlelistalla ja Britannian singlelistalla sijalle yhdeksän.
Kaikki yhtyeen jäsenet osallistuivat kappaleen tekemiseen. Kappale rakentuu sen pianoriffin ympärille. Kappaleesta on tehty monia cover-versioita ja sitä on käytetty sämpläyksessä.
Kriitikoiden arviot ”Clocksista” olivat yleisesti ottaen positiivisia. ”Clocks” voitti vuoden 2004 Grammy-palkintogaalassa vuoden kappale -palkinnon.
Tausta ja kirjoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Clocks” kirjoitettiin Coldplayn toisen albumin, A Rush of Blood to the Headin, äänitysten loppuvaiheessa. Yhtyeen laulaja, Chris Martin, tuli studioon myöhään illalla. Martinin mieleen tuli eräs riffi, ja hän kirjoitti sen pianolla. Kappaletta innoitti englantilainen yhtye Muse.[1] Martin esitteli riffin yhtyeen kitaristille Jonny Bucklandille, joka lisäsi kappaleeseen kitaraosiot:[2]
»Hän otti kitaransa [varma merkki siitä, että hän pitää kappaleesta] ja soitti näitä suurenmoisia sointujaan ... Se oli kuin kemiallinen reaktio.»
(Chris Martin[3])
Yhtye oli tehnyt kymmenen kappaletta albumille ennen ”Clocksin” kirjoittamista.[2] He ajattelivat, että oli jo liian myöhäistä lisätä kappale albumille, koska se oli jo melkein valmis.[3] Niinpä kappaleesta äänitettiin vain demo-versio, jonka etiketissä luki ”Songs for #3”. Demo tallennettiin muiden viimeistelemättömien kappaleiden joukkoon. Yhtye työsti myöhemmin näitä kappaleita albumilleen seuraavalle albumilleen X&Y.[2]
Coldplay oli valmis esittelemään albumia levy-yhtiölleen Parlophonelle kesäkuussa 2002. Martinin mielestä levy oli kuitenkin "roskaa", eikä yhtye ollut täysin tyytyväinen albumiin. Yhtye ja Parlophone päättivätkin lykätä albumin julkaisua, ja siirtyä kiertueelle.[3] Kiertueen jälkeen, kun Martinin ja yhtyeen managerin ystävä Phil Harvey oli kuullut demon, hän kehotti Martinia työstämään ”Clocksia” välittömästi uudelleen. Harvey huomasi, että kappaleen säilöminen oli ristiriidassa kappaleen sanoituksien kanssa: ne käsittelevät kiireellisyyttä.[3][2] Harveyn suostuttelun myötä Martin kehitti ”Clocksia” eteenpäin, samalla kun muut yhtyeen jäsenet lisäsivät kappaleeseen basson ja rummut. Yhtye äänitti kappaleen todella nopeasti,[1] koska heillä oli kiire albumin kanssa.[3] Albumi julkaistiin kahden kuukauden päästä kappaleen valmistumisen jälkeen.[3]
Musiikki ja sanoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Clocks” rakentuu kertautuvan pianoriffin ympärille, ja sen rumpu- ja basso-osiot ovat minimalistisia. Martin sovelsi ostinatoa ja laskevaa sävelasteikkoa pianon sointukulussa, joka vaihtuu duurista molliin.[4][5] Riffi koostuu laskevasta arpeggiosta, jonka kaava on 3–3–2. Aksentti on korkeimmalla nuotilla.[6] Kappaletta tukevat syntetisaattorit ja harva jousiorkesteri.[7][3]
Kappaleen sanoitukset käsittelevät vastakohtia, ristiriitoja ja kiireellisyyttä.[3] Chris Martin laulaa avuttomuudesta, siitä, että hän on häiriintyneessä ihmissuhteessa, josta hän ei välttämättä halua paeta.[2] Sanoitukset ovat arvoituksellisia; toisen säkeistön viimeiset säkeet korostavat ristiriitaisia tunteita:
»Come out upon my seas / Cursed missed opportunities / Am I a part of the cure / Or am I part of the disease?
Tule ulos merilläni / Kirotut menetetyt mahdollisuudet / Olenko osa hoitoa / Vai olenko osa tautia?»
(Coldplay – ”Clocks”[2])
Kappaleen nimi viittaa metaforalla sanoituksiinsa: "kellot" viittaavat aikaan, ja siihen että ajastaan maailmassa, eli elämästään, tulisi ottaa kaikki irti.[7]
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Clocks” julkaistiin Euroopassa" 24. maaliskuuta 2003 albumin A Rush of Blood to the Head kolmantena singlenä. Singlen mukana oli kaksi B-puolta: ”Animals”, joka oli yksi yhtyeen suosikkikappaleista konserteissa, mutta ei mahtunut albumille, ja ”Crest of Waves”. Singlen kansitaiteen, joka on kuvailu Martinista, on tehnyt Sølve Sundsbø.[8] Albumin Yhdysvalloissa julkaisseen levy-yhtiön Capitol Recordsin mielestä ”The Scientist” ei sopinut toiseksi singleksi, joten siellä toinen single albumilta oli ”Clocks”.[9]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Clocksia” soitettiin monissa mainoksissa, elokuvissa ja televisio-ohjelmissa vuonna 2003: amerikkalaisesta vapaapainiohjelma WWE:stä irlantilaiseen draamaan In America. Kappale soi kokonaisuudessaan vuoden 2003 elokuvan Confidence lopussa, ja sitä soitettiin myös amerikkalaisissa televisio-ohjelmissa Sopranos ja Third Watch.[10] Kappaletta käytettiin myös elokuvan Peter Pan mainostamiseen.
Kriitikoiden arviot ”Clocksista” olivat yleisesti ottaen positiivisia. Rolling Stone -lehden kriitikko Rob Sheffield kirjoitti albumiarvostelussaan, että: "[kitaristi] Buckland loistaa loistavissa tajuntaa laajentavissa rock-kappaleissa kuten ... 'Clocks'".[11] The Daily Telegraphin David Cheal kirjoitti, että ”Clocks” sisältää "hypnoottisen pianoriffin, jyskyttävän, lähes raivoisan rytmin, ja tarttuvan melodian, ja kaikki rakentuu upean seesteiseen kliimaksiin Martinin kelluvan äänen laulaessa".[12] ”Clocks” voitti vuoden 2004 Grammy-palkintogaalassa himotun "vuoden kappaleen" palkinnon.[13] Kappale oli myös ehdolla vuoden parhaaksi singleksi vuoden 2003 Q-palkintogaalassa.[14]
Kappaleen single oli radiosuosikki vuonna 2003,[7] ja se sijoittui monilla maailman singlelistoilla. Britanniassa single nousi sijalle yhdeksän,[15] Yhdysvalloissa sijalle 29,[16] ja Kanadassa sijalle seitsemän.
Cover-versiot ja remiksit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Clocksista” on tehty useita remiksejä. Norjalainen duo Röyksopp teki kappaleesta remiksin ja julkaisi sen 12" vinyylilevyllä. Julkaisu oli rajoitettu 1 000:een painokseen, joista 100 myytiin yhtyeen kotisivujen kautta. Julkaisulla on myös remiks-versio kappaleesta ”God Put A Smile Upon Your Face”, jonka on tehnyt Def Inc ja Mr Thing.[17] Röyksoppin versio kappaleesta nousi sijalle viisi australialaisen radiokanavan Triple J:n listalla vuonna 2003 (alkuperäinen versio kappaleesta oli ollut samalla listalla vuotta aikaisemmin sijalla 69).[18][19] Kappaleesta on tehty myös muita dance-versioita, kuten Gabriel and Dresdenin ”Clokx”-mash-up, joka ilmestyi moniin P2P-ohjelmiin. Kappaleen remiks-versio on myös videopelin Dance Dance Revolution: Hottest Party Wii-konsolin version soundtrackilla. Kiinalainen yhtye Twelve Girls Band on tehnyt kappaleesta cover-version, joka on yhtyeen albumilla Eastern Energy.[20] Kuubalaisten artistien versio ”Clocksista” on hyväntekeväisyys-cover-albumilla Rhythms del Mundo.
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Clocksia” pidetään yhtenä Coldplayn uran parhaimpana saavutuksena;[21] kappaleen pianon progressiivinen tyyli on säilynyt yhtyeen tunnusmerkkinä.[22] The New York Timesin mukaan, kappaleen alun pianoarpeggioita on sämplätty laajasti.[5] Monissa X&Y:n kappaleissa näkyy ”Clocksin” vaikutus. Billboardin Brian Cohen kirjoitti, että ”Clocks” toimi X&Y:n kappaleiden "lähtöalustana": monissa albumin kappaleissa kaikuu ”Clocksin” rakenne tai tunne.[23] ”Speed of Sound”, Coldplayn kolmannen albumin, X&Y:n, ensimmäinen single, sisältää joitakin samanlaisuuksia ”Clocksin” kanssa.[22][24] Molemmissa kappaleissa on sama aleneva sointutyyli. The New York Timesin mukaan, yhdysvaltalaisen laulajan Jordin Sparksin vuoden 2008 singlellä ”No Air” on samantyyliset piano-osiot kuin ”Clocksissa”.[25] Yhdysvaltalaisen laulajan Brandyn kappale ”Should I Go”, albumilta Afrodisiac, sämplää ”Clocksin” pianoriffiä,[26] kuten tekee meksikolaisen laulajan Alejandro Fernandezin vuoden 2007 singlekin ”Te Voy A Perder”.
Musiikkivideo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi kuvankaappausta musiikkivideosta, molemmissa kuvissa esiintyy yhtyeen laulaja Chris Martin. Punainen ja sininen valo vaihtelevat videolla. |
Kappaleen musiikkivideon ohjasi brittiläinen Dominic Leung. Se kuvattiin Lontoon Docklandsissa rakennuksessa, jonka nimi oli ExCeL.[8] Videossa yhtye soittaa kappaleen laser-valojen edessä. Musiikkivideon yleisön muodostavat pääosin läheisen lukion oppilaat. Lavan laser-efektit ja punaisen ja sinisen valon vaihtelu luovat surrealistisen tunteen, jota lisää stooalainen yleisö. Koko yhtye esiintyy videossa.
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]7" vinyyli, CD (julkaistu 24. maaliskuuta 2003)
|
DVD (julkaistu 24. maaliskuuta 2003)
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Chris talks us through Rush A Rush of Blood to the Head (PDF) Coldplay.com. marraskuu 2002. Arkistoitu 23.4.2005. Viitattu 19. joulukuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Wiederhorn, Jon: Road To The Grammys: The Making Of Coldplay's 'Clocks' MTV News. 2. helmikuuta 2004. Arkistoitu 5.2.2004. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Webb, Robert: Story of the Song: 'Clocks', Coldplay (2002) Independent.co.uk. 25. heinäkuuta 2008. Viitattu 6. marraskuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Sanneh, Kelefa: POP REVIEW; Vertigo From the Falsetto and 'Parachutes' The New York Times. 14. elokuuta 2002. Viitattu 18. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Pareles, Jon: The Case Against Coldplay The New York Times. 5. kesäkuuta 2005. Viitattu 18. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Coldplay – Clocks 8notes.com. Viitattu 9.11.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, MacKenzie: Clocks: Song Review Allmusic. Macrovision Company. Viitattu 14. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Countdown for Clocks Coldplay.com. Arkistoitu 9.4.2004. Viitattu 8. maaliskuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ Wiederhorn, Jon: Coldplay Singer Questions Whether He's The Devil MTV News. 15. lokakuuta 2002. Arkistoitu 14.1.2009. Viitattu 15. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Pepper, Tracey: Band of the Year: Coldplay Spin. 3. joulukuuta 2003. Viitattu 8. maaliskuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ Sheffield, Rob: Coldplay: A Rush Of Blood To The Head Rolling Stone. 26. elokuuta 2002. Arkistoitu 19.4.2008. Viitattu 18. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Cheal, David: Perfect Playlist: Coldplay The Daily Telegraph. 10. joulukuuta 2006. Viitattu 18. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Leopold, Todd: Beyonce tops with five Grammys. Cable News Network, 9. helmikuuta 2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Brandle, Lars: Coldplay Nabs Four Q Award Nominations. Billboard, 25. syyskuuta 2003. Nielsen Business Media, Inc. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8. maaliskuuta 2006. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Coldplay make US singles history. British Broadcasting Corporation, 5. toukokuuta 2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Whitmire, Margo: Stefani Single Ousts 50 Cent From No. 1. Billboard, 28. huhtikuuta 2005. Nielsen Business Media, Inc. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Coldplay Put The Clocks Back XFM. 8. heinäkuuta 2003. Viitattu 10. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Triple J Hottest 100 2003 Australian Broadcasting Corporation. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Triple J Hottest 100 2002 Australian Broadcasting Corporation. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Caufield, Keith: Ask Billboard: Girls Club Billboard. 1. syyskuuta 2004. Nielsen Business Media, Inc. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Hot Product: 'Rush' Hour Billboard. 26. elokuuta 2002. Nielsen Business Media, Inc. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Gaston, Peter: Coldplay Stock Rises in NYC Spin. 20. toukokuuta 2005. Viitattu 8. maaliskuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ Cohen, Brian: Coldplay Unveils New Tunes In Los Angeles. Billboard, 14. maaliskuuta 2005. Nielsen Business Media, Inc. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8. maaliskuuta 2006. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Coldplay: "Speed of Sound" Track Review Pitchfork Media. 28. huhtikuuta 2005. Arkistoitu 7.12.2008. Viitattu 19. joulukuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ Sanneh, Kelefa: New CDs: Jordin Sparks The New York Times. 27. marraskuuta 2007. Viitattu 18. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Hot Product: Cognac And Brandy Billboard. 27. kesäkuuta 2004. Nielsen Business Media, Inc. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 13. heinäkuuta 2008. (englanniksi)