Timo Soini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Timo Soini
Timo Soini keväällä 2015.
Timo Soini keväällä 2015.
Suomen ulkoministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–6.6.2019 (ulkoministeri)
Edeltäjä Erkki Tuomioja
Seuraaja Pekka Haavisto
29.5.2015–5.5.2017 (eurooppaministeri)
Edeltäjä Lenita Toivakka
Seuraaja Sampo Terho
Suomen pääministerin sijainen
Sipilän hallitus
29.5.2015–28.6.2017
Edeltäjä Antti Rinne
Seuraaja Petteri Orpo
Euroopan parlamentin jäsen
2009–2011
Perussuomalaisten puheenjohtaja
1997–2017
Edeltäjä Raimo Vistbacka
Seuraaja Jussi Halla-aho
Kansanedustaja
19.3.2003–13.7.2009
20.4.2011–16.4.2019
Ryhmä/puolue Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (2003–2009, 2011–2017)
Sininen eduskuntaryhmä (2017–2019)
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt30. toukokuuta 1962 (ikä 62)
Rauma
Puoliso Tiina Soini
Tiedot
Puolue sitoutumaton[1]
Muut puolueet Suomen Maaseudun Puolue (1979–1995)
Perussuomalaiset (1995–2017)[2]
Korjausliike (2017–2023)[1]
Koulutus valtiotieteiden maisteri (1988)
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto katolinen[3]
Aiheesta muualla
www.timosoini.fi

Timo Juhani Soini (s. 30. toukokuuta 1962 Rauma) on suomalainen poliitikko. Hän on entinen ulkoministeri, kansanedustaja ja europarlamentaarikko, joka aloitti poliittisen uransa Suomen Maaseudun Puolueessa (SMP) vuonna 1979. Hän nousi SMP:n varapuheenjohtajaksi ja puoluesihteeriksi. SMP:n puoluesihteerinä Soini toimi vuosina 1992–1995. Soini oli yksi Perussuomalaiset-puolueen perustajajäsenistä vuonna 1995 ja perussuomalaisten puheenjohtaja vuosina 1997–2017, ja hänen pitkän puheenjohtajakautensa aikana puolue osittain henkilöityi häneen.

Soini oli merkittävä oppositiopoliitikko, joka tuli tunnetuksi ”soinismeiksi” kutsutuista lausahduksista ja EU-kriitikkona. Esikuvanaan hän on kertonut pitävänsä Veikko Vennamoa.[4] Hän johti puolueen vaalimenestykseen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Henkilökohtaisesti Soini nousi kansanedustajaksi vasta vuonna 2003.

Soini on ollut Sipilän hallituksen ulkoministeri vuosina 2015–2019, pääministerin sijainen 2015–2017,[5] kansanedustaja vuosina 2003–2009 ja 2011–2019 sekä Espoon kaupunginvaltuutettu 2001–2021. Soini oli eduskunnan lakivaliokunnan jäsen vuosina 2003–2007, suuren valiokunnan jäsen vuosina 2007–2009, Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2009–2011 ja Suomen eurooppaministeri vuosina 2015–2017.

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Maaseudun Puolue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini liittyi Suomen Maaseudun Puolueeseen (SMP) 16-vuotiaana vuonna 1979. Hän johti puolueen nuorisojärjestö Kehittyvän Suomen Nuorten Liittoa 1984–1992. Soini valittiin vuonna 1989 puolueen varapuheenjohtajaksi ja vuoden 1992 puoluekokouksessa puoluesihteeriksi. Hän jatkoi tehtävässä SMP:n konkurssiin (1995) asti.[6] Soini on kertonut harkinneensa loikkaamista SDP:hen vuonna 1995 SMP:n kaaduttua talousvaikeuksiin.[7] Hän ehti olla SMP:n ehdokas vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Kuopion läänin vaalipiiristä muttei tullut valituksi 2 866 äänellä.[8]

Soini oli SMP:n viimeiseksi jääneen puolueohjelman vuoden 1992 keskeinen arkkitehti. Ohjelmassa hän määritteli puolueen linjan suomalaiskansalliseksi populismiksi.[9]

Perussuomalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SMP:n konkurssin jälkeen Soini oli kolmen muun SMP:läisen Raimo Vistbackan, Urpo Leppäsen ja Kari J. Bärlundin kanssa perustamassa Perussuomalaisia. Hän oli PS:n varapuheenjohtaja ennen puolueen rekisteröimistä,[10] ja puoluesihteeri ensimmäisestä puoluekokouksesta lähtien. Vuonna 1997 Soini valittiin puolueen puheenjohtajaksi.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Soini oli perussuomalaisten ehdokkaana Kuopion vaalipiirissä ja sai 3 371 ääntä muttei tullut valituksi.[11] Vuoden 2003 vaaleissa Soini siirtyi Uudenmaan vaalipiiriin ja hänet valittiin kansanedustajaksi 4 397 äänellä.[12] Paikka tuli kristillisten kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta.[13] Puolueen ääniharava oli Helsingissä ehdolla ollut Tony Halme, joka sai rasistisella kampanjalla 16 390 ääntä.[14]

Kokkolassa 18.–19. kesäkuuta 2005 pidetyssä puoluekokouksessa Soini valittiin perussuomalaisten ehdokkaaksi tammikuun 2006 presidentinvaaleihin.[15] Soini sai vaalissa 103 368 ääntä (3,4 %). Tulos ylitti reilusti perussuomalaisten silloisen kannatuksen.[16]

Eduskuntavaaleissa 2007 Soini sai 19 859 ääntä, mikä oli kolmanneksi eniten koko maassa.[17] Soinin menestyksen ansiosta eduskuntaan nousi myös Pirkko Ruohonen-Lerner.[18]

Soini istui Euroopan parlamentissa 2009–2011. Hän pyrki europarlamenttiin jo vuoden 1996 vaaleissa, jolloin sai 1 923 ääntä.[19] Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Soini valittiin 130 715 äänellä, mikä teki hänestä vaalien äänikuninkaan.[20] Europarlamentissa hän liittyi Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään ja toimi sen varapuheenjohtajana (2009–2010) sekä ryhmän työvaliokunnan puheenjohtajana (2010–2011). Soini oli parlamentissa myös kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtaja.[21]

Eduskuntavaaleissa 2011 Soini sai Suomen suurimman äänimäärän (43 437 ääntä).[22] Hänen tilalleen europarlamenttiin nousi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Sampo Terho.[23] Soini oli eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja kansainvälisten asiain foorumin jäsen 2011–2015.[24] ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry valitsi Soinin vuoden johtajaksi 2011.[25]

Syyskuussa 2011 Soini asettui perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaliin.[26] Vaaleissa hän sai 9,4 % äänistä (287 571 ääntä) sijoittuen neljänneksi.[27] Elokuussa 2012 Soini oli Der Spiegelin julkaisemassa kymmenen EU:n kannalta vaarallisimman poliitikon listassa.[28]

Huhtikuussa 2016 Soini kertoi, ettei asetu presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[29]

Maaliskuussa 2017 Soini ilmoitti, ettei hae jatkokautta puolueen puheenjohtajana kesäkuun puoluekokouksessa.[30] Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kesäkuun puoluekokouksessa europarlamentaarikko Jussi Halla-aho.[31]

Sininen tulevaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. kesäkuuta 2017 Soini ja 19 muuta perussuomalaisten kansanedustajaa ilmoitti eroavansa perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja he perustivat uuden ryhmän nimeltä Uusi vaihtoehto[32]. Pian tämän jälkeen perussuomalaisten puoluehallitus teki päätöksen Uuteen vaihtoehtoon siirtyneiden erottamisesta puolueen jäsenyydestä.[33] Uusi vaihtoehto vaihtoi nimekseen Sininen tulevaisuus, joka rekisteröitiin puolueeksi 15. marraskuuta 2017.

Maaliskuussa 2019 Soini ilmoitti, ettei asetu ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.[34] Huhtikuussa 2019 hän ilmoitti, ettei lähde ehdolle europarlamenttivaaleihin. Samalla Soini ilmoitti jättäytyvänsä kokonaan pois politiikasta.[35][36]

Kesäkuussa 2021 Espoon Siniset ry:n hallitus päätti yksimielisesti erottaa Soinin jäsenyydestään. Soinin syytettiin haitanneen Espoon sinisten toimintaa. Länsiväylän mukaan Soinin erottamisen taustalla on suuttumus siitä, että hän esiintyi kahden Liike Nytin ehdokkaan lehti- ja kadunvarsimainoksissa. Kyseiset kuntavaaliehdokkaat Jukka Kilpi ja Jonna Löflund olivat eronneet Espoon sinisistä saman vuoden maaliskuussa.[37]

Soini jätti elokuussa 2021 auki kysymyksen paluustaan politiikkaan[38], mutta kertoi joulukuussa 2022 ettei asetu enää vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ehdolle. Syyksi hän sanoi että ”Politiikan ilmapiiri on luisunut sellaiseksi ympäristöksi, etten halua olla eduskuntavaaleissa ehdokkaana. Tunnen itseni. Olen vennamolainen ja katolilainen".[39]

Ulkoministerinä 2015–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soini ja Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo Arktisen neuvoston kokouksessa vuonna 2019.

Eduskuntavaaleissa 2015 Soini sai 29 527 ääntä ollen Suomen toiseksi eniten ääniä kerännyt ehdokas.[40] Samoissa vaaleissa perussuomalaiset nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Soini valittiin eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi vuonna 2015. Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen Keskusta ja puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä sai hallitustunnustelijan tehtävän. Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken.[41] Puolueet julkaisivat hallitusohjelmansa 27. toukokuuta 2015 ja ilmoittivat Soinin nousevan uuden hallituksen ulkoministeriksi.[42] Soinin esityksestä kumottiin Lex Vennamo, jota Veikko Vennamo oli vastustanut, ja ”Lex Soiniksi” kutsuttu puoluelain muutos astui voimaan vuoden 2016 alusta.[43][44][45]

Ulkoministerinä Soini otti prioriteetikseen palautussopimuksen solmimisen Irakin kanssa.[46] Kun sopimusta ei ollut vielä kesällä 2018 syntynyt, Soini selitti, että ”sitä ei yksin pysty solmimaan”.[47]

Kunnallispolitiikka 2001–2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini on ollut Espoon kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Hänet valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuoden 2000 vaaleissa Espoon Sitoutumattomien listalta. Hän uusi paikkansa sitoutumattomana kunnallisvaaleissa 2004. Vuosina 2006–2007 Soini oli kaupunginhallituksen jäsen.[24] Vuoden 2008 vaaleissa Soini sai 8 206 ääntä, mikä oli toiseksi eniten koko maassa.[48] Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa hän oli Espoon ääniharava 5 533 äänellä.[49]

Myöhempi poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen uran jälkeen Soini on toiminut poliittisena kommentaattorina eri medioille. Kesäkuussa 2021 Soini erotettiin Espoon sinisten jäsenyydestä, syynä on esiintyminen kahden Liike Nytiin siirtyneen kuntavaaliehdokkaan kanssa vaalimainoksissa. Soini itse pitää erottamistaan laittomana koska häntä ei ole kuultu asiasta. Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajan Kari Kulmalan mukaan päätöksestä huolimatta Soinia ei eroteta itse puolueesta. [50] Sininen tulevaisuus vaihtoi nimenstä puoluekokouksessa 2022 Korjausliikkeeksi ja lopetti toimintansa kesäkuussa 2023, jonka jälkeen Soini on ollut poliittisesti sitoutumaton. Hän on kertonut harkitsevansa asettumista Keskustan ehdokkaaksi Europarlamenttivaaleissa 2024.[51]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1995 Kuopion vaalipiiri 2 866 ? % ei valittu
1999 Kuopion vaalipiiri 3 371 ? % ei valittu
2003 Uudenmaan vaalipiiri 4 397 1,0 % valittiin
2007 Uudenmaan vaalipiiri 19 859 4,3 % valittiin
2011 Uudenmaan vaalipiiri 43 437 8,6 % valittiin
2015 Uudenmaan vaalipiiri 29 527 5,7 % valittiin
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1992 Espoon kaupunki 159 ? % ei valittu
1996 Tampereen kaupunki ? ? % ei valittu
2000 Espoon kaupunki 383 ? % valittiin
2004 Espoon kaupunki 1 484 1,5 % valittiin
2008 Espoon kaupunki 8 206 7,2 % valittiin
2012 Espoon kaupunki 5 533 4,9 % valittiin
2017 Espoon kaupunki 4 079 3,3 % valittiin
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
1996 1 923 0,1 % ei valittu
1999 2 335 ? % ei valittu
2009 130 715 7,9 % valittiin
Presidentinvaalit
Vuosi Äänet Tulos
2006 103 368 3,4 % ei valittu
2012 287 571 9,4 % ei valittu

Näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini sanoi syyskuussa 2015, että hän on Suomen harvoja republikaaneja. Toisaalta vaikka hän on yhdysvaltalaisen oikeiston tapaan moraaliasioissa konservatiivi, talousasioissa hän on lähempänä Yhdysvaltain vasemmistoa, joka puolustaa sosiaalitukia.[52] Soinia voidaan pitää arvokonservatiivina. Naispappeuden vuoksi Soini valitsi olla opiskelematta teologiaa. Hän sanoo, ettei välitä siitä, jos häntä sanotaan taantumukselliseksi.[53]

Soini pitää ihmiselämää pyhänä. Hän on muun muassa sanonut: ”Elettävä se on – jokainen elämä. Ja sillä on luovuttamaton arvonsa.”[54] Hän vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa,[53] eläinkokeita,[55] aborttia,[53][56] eutanasiaa,[55] lasten fyysistä kurittamista[55] ja naispappeutta. Soinin mukaan seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle.[53] Hän kuitenkin hyväksyy ehkäisyn.[57] Toukokuussa 2013 Soini osallistui Pariisissa järjestettyyn homoliittoja vastustavaan mielenosoitukseen, joka myöhemmin muuttui väkivaltaiseksi mellakaksi.[58][59]

Soini on sanonut olevansa miesten ja naisten välisen tasa-arvon kannattaja. Hänen mielestään ”feministi on naissovinisti siinä kun mies on miessovinisti”, eikä hän hyväksy kumpaakaan äärilaitaa. Soinin mukaan mies ja nainen ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.[60]

Maahanmuutto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 antamansa haastattelun mukaan Soinin mukaan Suomessa ei ollut liikaa ulkomaalaisia. Hän arvioi tuolloin, että puolueen tuhansien jäsenten ja 240 eduskuntavaaliehdokkaan joukossa on ehkä kymmenen ihmistä, jotka edustavat tiukempaa näkemystä maahanmuuttokysymyksissä. Soinin mukaan Suomen maahanmuuttopolitiikka oli tiukentunut huomattavasti opposition painostuksesta, mutta myös kokoomuksen ansiosta. Soini sanoi: ”Esimerkiksi jos olet hakemassa turvapaikkaa täältä. Jos täytät kriteerit, niin tervetuloa!”[61] Soini on sanonut kaipaavansa järkevämpää ja oikeudenmukaisempaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka saisi kantasuomalaiset suhtautumaan maahanmuuttajiin positiivisemmin.[62]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini syntyi Raumalla, josta muutti jo kaksivuotiaana vanhempiensa mukana Espooseen.[63] Hän valmistui ylioppilaaksi Kaitaan lukiosta 1981 ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 1988.[24] Soinin pro gradu -tutkielma Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos (1988)[64] hyväksyttiin arvosanalla cum laude approbatur.[65][66]

Soini on asunut vuodesta 1968 lähtien Espoon Iivisniemessä.[67] Hän avioitui vuonna 1996 lääkäri Tiina Lajusen kanssa.[63] Parilla on poika Toivo (s. 1997) ja tytär Silja (s. 1999).[68] Soini harrastaa lukemista, mökkeilyä, raviurheilua ja jalkapalloa. Hänen suosikkijoukkueensa on ollut jo nuoresta pitäen lontoolainen jalkapallojoukkue Millwall FC.[69] Soini on myös itse pelannut kuusi vuotta lähiöjoukkue Espoon Tikassa.[70]

Soini on sotilasarvoltaan alikersantti.[24]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinin terveydentila on herättänyt keskustelua. Huhtikuussa 2011 kokenut yritysjohtaja ja johtajuudesta kirjoittanut vuorineuvos Gustav von Hertzen kertoi pitävänsä Soinin terveydentilaa "todellisena riskinä" sen suhteen, että ilman häntä puolueella ei olisi todellista johtajaa.[71]

Syyskuussa 2012 perussuomalaisten kansanedustaja Juha Väätäinen totesi Soinin terveyden kärsivän suuresta työtaakasta ja ylipainosta.[72]

Vuonna 2014 julkaistussa kirjassa Peruspomo Soini kertoi kärsineensä useista terveysongelmista. Vuonna 2010 hän sairastui verenmyrkytykseen ja vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen hänelle tehtiin sydänoperaatio.[73]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini kastettiin lapsena evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Keväällä 1988 hän kääntyi roomalaiskatolilaiseksi.[53] Hänen ensikosketuksensa katoliseen kirkkoon tapahtui 23-vuotiaana vuonna 1985 Interrail-matkalla Irlannissa.[74]

Hän jätti luterilaisuuden, koska ei kokenut luterilaisena saavansa vastustaa naispappeutta tai aborttia. Soini sanoi, ”Jos olet ortodoksi tai katolilainen, saat vapaasti olla naispappeuden vastustaja, mutta luterilaisena et saa olla. Se on mielestäni erikoista.” Soini sanoo ihmiselämän olevan alusta asti pyhä ja ihmetelleensä luterilaisen kirkon kantaa: ”Etteihän abortti kiva ole, mutta kun elämä ja elämäntilanteet voivat olla hankalia”.[75]

Soini sanoo, ettei voi sietää ”nössöilyä” uskonasioissa.[53] Hän pelkää luterilaisen kirkon suhteellistavan kaiken ja pitävän kaikkea vain kauniina tarinana ja pelastustakin symbolisena: ”Lopulta kielletään uskon koko voima. On hyvä ihminen, hyvä elämä, hyvä humanismi – ihan täyttä roskaa.”[53] Soinia viehätti myös paavin antikommunismi ja ateisminvastaisuus.[75]

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinia on kritisoitu perussuomalaisten väitetyn ”rotusyrjinnän” kieltämisestä puolueen edustajiin suunnattujen rotuoppiväitteiden jälkeen.[76] BBC:n HARDtalk-ohjelman juontaja Stephen Sackur syytti helmikuussa 2013 haastattelussaan Soinia lupauksensa pettämisestä viitaten tämän aiempaan lausuntoon, jonka mukaan rasismiin syyllistyneet edustajat erotettaisiin puolueesta.[76] Kansanedustajat James Hirvisaari ja Jussi Halla-aho oli tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen oli puolestaan esittänyt rasistiseksi luonnehdittuja lausuntoja useaan kertaan mediassa. Lokakuussa 2013 Hirvisaari erotettiin puolueesta, kun hän kuvasi Seppo Lehdon natsitervehdyksen eduskunnan lehtereillä.[77][76][78]

Hyökkäys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2019 Soldiers of Odin -tunnuksiin pukeutunut mies yritti lyödä Soinia Korson maalaismarkkinoilla Vantaalla, mutta turvamiehet estivät yrityksen. Useiden puolueiden puheenjohtajat tuomitsivat hyökkäyksen.[79][80]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Timo Soini: Vapaa Vennamolainen Timo Soini. 11.6.2023. Viitattu 12.6.2023.
  2. ↑ Timo Soini suree MT:ssa: ”Sain potkut pari viikkoa sitten”, Uusi Suomi 30.6.2017. Viitattu 1.7.2017
  3. ↑ Pelli, Petja: Timo Soini uudesta paavista: Hän on minulle hyvä kaitsija. Helsingin Sanomat, 14.3.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.1.2017.
  4. ↑ Hämäläinen, Unto: Populisti ja pelimies Soini kertoo, miten Vennamon opeilla pärjää lähiö-Suomessa. Helsingin Sanomat, 15.3.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.5.2014.
  5. ↑ Valtioneuvosto.fi Viitattu 30.6.2017
  6. ↑ Maisterisjätkä. Helsingin Sanomat, 15.6.1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  7. ↑ Topelius, Tuuli: Timo Soini meinasi loikata Sdp:hen Iltasanomat.fi. 11.10.2011. Arkistoitu 6.5.2014. Viitattu 6.5.2014.
  8. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1995 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  9. ↑ Kaikkonen, Raija: Smp aikoo julistautua populistiseksi puolueeksi. Helsingin Sanomat, 26.4.1992. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  10. ↑ Smp:n tilalle uusi ”Perussuomalaiset”. Helsingin Sanomat, 17.5.1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  11. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1999 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  12. ↑ Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (XLS) 31.5.2004. Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  13. ↑ Hämäläinen, Unto: Toimittajalta: Timo Soinin nousu oli katketa ennen kuin alkoikaan – vasta kuudes yritys vei eduskuntaan yle.fi. Viitattu 30.7.2023.
  14. ↑ Hirvasnoro, Kai: 20 vuotta sitten: Tony Halme mollasi juutalaisia ja homoja – Soini: Ei ongelmaa KU. 20.1.2023. Viitattu 30.7.2023.
  15. ↑ Soinista perussuomalaisten presidenttiehdokas
  16. ↑ Vahvistettu tulos. I vaali. Presidenttiehdokkaiden menestyksen kuvaus, Presidentinvaali 2006
  17. ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat, Koko maa Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 6.5.2014.
  18. ↑ Perussuomalaisten koneisto ei pysynyt kannatuksen perässä
  19. ↑ Suomen virallinen tilasto. Europarlamenttivaalit 1996 (Tilastokeskus 1997), s. 101.
  20. ↑ Koko maa 10.6.2009. Oikeusministeriö. Viitattu 28.6.2011.
  21. ↑ Parlamentin jäsenet: Timo Soini Euroopan parlamentti. Viitattu 24.9.2013.
  22. ↑ Eniten ääniä saaneet ehdokkaat: koko maa Eduskuntavaalit 2011 tulospalvelu. HS.fi. Arkistoitu 3.7.2017. Viitattu 6.5.2014.
  23. ↑ Sampo Terho seuraa Soinia EU-parlamenttiin Yle Uutiset. 4.5.2011. Viitattu 28.6.2011.
  24. ↑ a b c d Timo Soini Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  25. ↑ Vuoden johtaja: Timo Soini Taloussanomat. 9.6.2011. Viitattu 9.6.2011.
  26. ↑ Soini lähtee presidenttikisaan Yle Uutiset. 24.9.2011. Viitattu 24.9.2011.
  27. ↑ Presidentinvaali 22.1.2012 (1. kierros) Vaalit.fi. 24.1.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 6.5.2014.
  28. ↑ Anniina Wallius: Der Spiegel listasi Euroopan kymmenen vaarallisinta poliitikkoa, Yle.fi, Uutiset 6.8.2012, viitattu 6.8.2012
  29. ↑ Timo Soini ei lähde presidenttiehdokkaaks i iltalehti.fi. 14.4.2016. Sanoma Oyj. Viitattu 15.4.2016.
  30. ↑ Joel Maisalmi: Soini ei hae jatkoa perussuomalaisten johdossa Kainuun Sanomat/STT. 5.3.2017. Arkistoitu 5.3.2017. Viitattu 5.3.2017.
  31. ↑ Sundqvist, Vesa: Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 10.6.2017. Yleisradio. Viitattu 10.6.2017.
  32. ↑ Tällainen on Uusi vaihtoehto – Nämä kansanedustajat jättivät perussuomalaiset Yle Uutiset. Viitattu 14.6.2017.
  33. ↑ Halla-aho: Uuteen vaihtoehtoon loikanneet ulos puolueesta ja kunnanvaltuustoryhmistä Yle Uutiset. 16.6.2017. Yleisradio. Viitattu 16.6.2017.
  34. ↑ Anne Orjala, Heidi Sullström Timo Soini ei lähde ehdolle eduskuntavaaleihin Yle uutiset 5.3.2019
  35. ↑ Timo Soini: Vapaa suomalainen mies Timo Soini. 18.4.2019. Viitattu 18.4.2019.
  36. ↑ Timo Soini ei lähde ehdolle europarlamentti­vaaleissa – ”Minä lähden politiikasta”
  37. ↑ Timo Soini erotettiin Espoon Sinisistä, kertoo Länsiväylä 07.06.2021. MTV Uutiset.
  38. ↑ Hannu Tikkala, Entinen puheenjohtaja Timo Soini ihmettelee perussuomalaisten puheenjohtajakisaa, Yle.fi, uutiset 14.8.2021, viitattu 14.8.2021
  39. ↑ STT: Timo Soini perusteli viimein, miksi ei lähde ehdolle eduskuntavaaleihin Ilta-Sanomat. 29.12.2022. Viitattu 29.12.2022.
  40. ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  41. ↑ Terhi Toivonen: Kolmen ässän humppa – seuraa hallitusohjelmavääntöä Smolnassa hetki hetkeltä 8.5.2015. Yle. Viitattu 8.5.2015.
  42. ↑ Sipilä pääministeriksi, Soini ulkoministeriksi ja Stubb valtiovarainministeriksi 27.5.2015. Yle. Viitattu 27.5.2015.
  43. ↑ Presidentti vahvisti: Lex Vennamo kumotaan Uusi Suomi 30.12.2015. Viitattu 28.5.2017.
  44. ↑ Lex Soini kumosi Lex Vennamon Suomen Uutiset 11.12.2015. Viitattu 28.5.2017.
  45. ↑ Lex Soini osuu omaan nilkkaan: Uusi vaihtoehto ei saa puoluetukia Yle Uutiset. 13.6.2017. Viitattu 23.7.2017.
  46. ↑ Kotkavirta, Johannes: Soini neuvottelee sopimuksesta irakilaisten palauttamiseksi. Ilta-Sanomat, 30.9.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2018.
  47. ↑ Ovaskainen, Teppo: Soini selitti Irakin palautussopimuksen jumitusta. Uusi Suomi, 28.6.2018. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.1.2019.
  48. ↑ Kallioniemi, Eija: Kaksi ylitse muiden – he olivat viime kuntavaalien ääniharavat Iltasanomat.fi. 22.10.2008. Arkistoitu 6.5.2014. Viitattu 6.5.2014.
  49. ↑ Uudenmaan vaalipiiri - Espoo - Ääniharavat Selitysteksti tulosteelle
  50. ↑ Timo Soini murahtaa: ”Erottaminen on laiton” Demokraatti. Viitattu 8.6.2021.
  51. ↑ Hanska, Jari: Timo Soini siirtymässä keskustaan? Harkitsee eurovaaliehdokkuutta Iltalehti.fi. 27. kesäkuuta 2023. Viitattu 19.7.2023.
  52. ↑ Laura Saarikoski: Timo Soini samastuu USA:n oikeistoon: Olen Suomen harvoja republikaaneja. Ulkoministerin mielestä Suomella on varaa vain yhteen ulkopolitiikkaan, jonka oppositio nyt haastaa Helsingin Sanomat. 1.9.2015. Arkistoitu 6.1.2016. Viitattu 3.3.2016.
  53. ↑ a b c d e f g Tiusanen, Pia: Timo Soini – aivan mahdoton tyyppi? (Internet Archive) Uusi Tie. 2009. Viitattu 6.5.2014.
  54. ↑ Olen ylpeä Perussuomalaisuudesta TimoSoini.fi. Viitattu 13.1.2012.
  55. ↑ a b c Presidentinvaalit 2012. Vaalikone Iltalehti. Arkistoitu 5.1.2012. Viitattu 11.12.2011.
  56. ↑ Soini ei hyväksy aborttia missään oloissa Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2012. Viitattu 10.12.2011.
  57. ↑ Lounio, Tomi: Vaalispesiaali – Lounion tentissä Timo Soini. Kehotus, 2007, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  58. ↑ Timo Soini marssi homoliittoja vastaan Pariisissa 28.5.2013. Iltalehti. Viitattu 31.3.2017.
  59. ↑ Anti-gay marriage protesters clash with riot police in Paris 26.5.2013. The Telegraph. Viitattu 31.3.2017.
  60. ↑ Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti.fi. 8.3.2015. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  61. ↑ Junkkari, Marko: Näin Soini puhui haastattelussa maahanmuutosta (Arkistoitu sivu) HS.fi. 13.4.2011. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 29.10.2016.
  62. ↑ Soini: ”Toivon kantasuomalaisten ymmärtävän, kuinka arvokkaita maahanmuuttajat meille ovat” ([vanhentunut linkki]) Aamulehti. 29.12.2011. Arkistoitu 19 Jul 2012. Viitattu 20.04.2012.
  63. ↑ a b Elämäni käännekohdat: "Kovuuteen piti kasvaa" Iltalehti. 10.3.2008. Viitattu 30.5.2014.
  64. ↑ Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos (Pro gradu -tutkilema) Helsingin yliopisto. Viitattu 6.5.2014.
  65. ↑ Populismi – politiikan moniottelija Timo Soinin kotisivut. 4.6.2010. Viitattu 6.5.2014.
  66. ↑ Soini, Timo: Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki. SMP:n roolinmuutos. (Valtiotieteet Unioninkatu 35 opinnäytteet. Hv Opinnäytteet SOINI) Helsinki: Helsingin yliopisto, 1988.
  67. ↑ http://www.iltalehti.fi/viihde/2012050415529735_vi.shtml
  68. ↑ Huttunen, Janne: Soini lähtee presidenttikisaan kovin tavoittein Yle.fi. Viitattu 23.4.2011.
  69. ↑ Timo Soini ei hylännyt rakasta seuraansa juhlahumussa 27.10.2008. MTV3. Viitattu 28.6.2011.
  70. ↑ Kuningas Jalkapallo Timo Soinin Ploki. 31.5.2010. Viitattu 28.6.2011.
  71. ↑ Ainola, Olli: "Soinin terveys on todellinen riski" Talouselämä. 29.4.2011. Viitattu 29.12.2015.
  72. ↑ Viljanmaa, Toni: Väätäinen: Soinin ongelmana 40 kiloa ylipainoa Satakunnan Kansa. 19.92012. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 29.12.2015.
  73. ↑ Varjus, Seppo: Timo Soini paljasti peitellyt terveysongelmansa: Salainen sydänoperaatio ja verenmyrkytys Iltasanomat.fi. 3.4.2010. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 29.12.2015.
  74. ↑ Helsingin Sanomat. NYT-liite. 11.7.2008.
  75. ↑ a b Timo Soini: Naispappeus ajoi minut katolilaiseksi Ilta-Sanomat. 24.9.2009. Viitattu 27.9.2009.
  76. ↑ a b c Hedberg, Mimosa: Timo Soinia hiillostettiin BBC:n haastattelussa Iltalehti. 21.2.2013. Viitattu 21.2.2014.
  77. ↑ Hirvisaaren tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan jää voimaan Helsingin Sanomat. 18.6.2012. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 21.2.2014.
  78. ↑ Orjala, Anne: Perussuomalaisten James Hirvisaari erotettiin puolueesta Yle Uutiset. 4.10.2013. Viitattu 21.2.2014.
  79. ↑ Ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä Korson maalaismarkkinoilla Vantaalla Yle.fi, uutiset 24.3.2019
  80. ↑ Ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä Korson maalais­markkinoilla Hs.fi (digilehden tilaajille)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Erkki Tuomioja 		Suomen ulkoministeri
2015–2019 		Seuraaja:
Pekka Haavisto
Perussuomalaisten ja Sinisten kansanedustajat
Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Timo_Soini&oldid=22915033”